Kohtaamamme kriisit voivat olla elämämme suurimpia opinpaikkoja. Ahdistuksen, surun ja epätoivon keskellä piilee mahdollisuus kasvuun, kertoo kriiseistä kirjan kirjoittanut Noora Lintukangas.
Me kaikki kohtaamme elämämme aikana erilaisia kriisejä. Jotkut niistä ovat suurempia ja jotkut pienempiä.
Yhdelle kriisin aiheuttaa rakkaan lemmikin kuolema, toiselle sairaus tai ero, kolmannelle läheisen menehtyminen. Yhdelle töiden loppuminen voi olla valtava kriisi, toiselle se on helpotus.
”On aina ihmisen itsensä määriteltävissä, millaisen tapahtuman hän kokee kriisiksi. Kriisin voimakkuuteen voivat vaikuttaa myös menneisyyden kokemukset tai käsittelemättömät asiat – aina kyse ei ole pelkästään senhetkisestä tapahtumasta”, kertoo kirjailija, joogaopettaja Noora Lintukangas. Lintukankaan kirja Selviytymisopas elämän kriiseihin (Otava) julkaistiin helmikuussa.
Lintukankaan mukaan kriisin iskiessä on tärkeää rauhassa tarkastella tilannetta. Silloin kriisistä selviytyminen saattaa sujua helpommin.
”Pystymme loppujen lopuksi aika vähän vaikuttamaan siihen, mitä elämässä kohtaamme. Siksi olisi tärkeää, että vaikeinakin hetkinä kykenisimme luottamaan elämään ja siihen, että jostain syystä tämän kuuluu tapahtua minulle. Kriisin keskellä kannattaa uskaltaa pysähtyä, antautua vallitsevalle hetkelle ja todeta tuntevansa kipua.”
Hyväksyminen on avain eteenpäin
Vaikeassa paikassa mieleen voi herätä runsaasti negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, surua ja ahdistusta. Moni yrittää tukahduttaa ja hiljentää hankalat tunteet.
”Monesti meillä on kova kiire sivuuttaa suru, viha, pelko, häpeä ja muut epämukavat tunteet. Viha tai suru voivat olla fyysisestikin tosi tuskallisia ottaa vastaan”, Lintukangas sanoo.
Se, että tunteet uskaltaa tuntea ja käydä läpi, on Lintukankaan mukaan kuitenkin ainoa tapa päästä niistä eteenpäin.
”On vapauttava kokemus uskaltautua kokemaan negatiivisiakin tunteita. Kaikkein pimein kohta on yleensä myös tunneli valoon.”
Muistoksi vaikeasta ajasta voi jäädä mustelmia ja arpia. Tilanteessa voi auttaa sen ajatteleminen, että sydämellä on kyky koota itsensä palasista, jos siihen antaa mahdollisuuden.
”Sydän on fyysisesti ja henkisesti vahva elin. Se kestää kipua. Kriisistä selviytymistä vauhdittaa se, miten nopeasti olemme valmiita hyväksymään tapahtuneen.”
Lintukankaan mukaan kriiseistä on myös mahdollista oppia jotain. Jokainen kriisi opettaa meille uutta itsestämme ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua omaan sisimpään paremmin.
”Nöyryys elämää kohtaan voi tulla nöyryytyksen kautta. Oman pienuutensa tunnustaminen elämän edessä voi olla portti siihen, että havaitsee oman suuruutensa.”
Noora Lintukangas: ”Kaikkea ei tarvitse selvittää heti”
Lintukankaan mukaan kaikista elämän kriiseistä on mahdollista selvitä, jos uskaltautuu kokemaan kipeät tunteet. Vaikeassa paikassa kannattaa kuitenkin aina kuunnella omaa jaksamistaan.
”Kaikkea ei tarvitse selvittää heti. Kriisin jälkeen ei tarvitse olla saman tien tolpillaan ja iloisena, vaan itselleen on annettava riittävästi aikaa toipumiseen.”
Negatiivisten tunteiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Niiden käsittelemiseen kannattaa hakea apua.
”Apua kannattaa hakea ja ottaa vastaan matalalla kynnyksellä, esimerkiksi juttelemalla tilanteesta ystävän kanssa, soittamalla auttavaan puhelimeen tai hakemalla keskusteluapua terapeutilta.”
Hengittämisestä ja avantouinnista rauhaa vaikean paikan keskelle
Noora Lintukankaan mukaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin hengittämisestä voi olla apua myös kriisin keskellä.
”Silloin kun itse joudun äkillisen muutoksen äärelle, pyrin ottamaan ensin yhteyden hengitykseeni. Parasta mitä tiukassa tilanteessa voi tehdä, on muistaa hengittää niin syvään, että napa liikkuu. Kun olen muistuttanut itseäni hengittämisestä, totean, että nyt on tämä hetki ja tämä kuuluu elämään.”
Itseään voi myös etukäteen koulia ottamaan vastaan kriisejä. Lintukankaan mukaan kivun sietoa ja vaikeiden tilanteiden läpi kulkemista voi harjoitella esimerkiksi joogan tai avantouinnin avulla.
”Avantoon uskaltautuminen ei tunnu kovin miellyttävältä, mutta jos harjoittelee ottamaan epämiellyttävän tunteen vastaan ja voittaa itsensä, se auttaa valmistautumaan kriisien varalta paremmin.”
Исторически сложилось так, что депрессия при шизофрении рассматривалась как неотъемлемая часть самого расстройства, во многом схожая с продуктивными и негативными симптомами. Существуют различные теории, стремящиеся объяснить этиологию депрессивных симптомов при шизофрении и после первого психотического эпизода (ПЭП).
Как возникает паническое расстройство, почему при панической атаке нельзя упасть в обморок и как бороться со вторичными страхами
