Метка: размышления

Опубликовано от — Оставить комментарий

Андрей Битов. Кризис — не ужас, а стадия развития.

Книга "Предположение жить. 1836" – купить книгу ISBN 5-86712-055-4 с быстрой доставкой в интернет-магазине OZONВ коллекцию афоризмов о депрессии и счастье

Счастье – это не вещь, не обстоятельства, счастье – это чувство. Оно наступает, когда усилие и результат обретают одно время и одну природу, соответствуют.
А.Битов. Молчание слова. //Битов А. Статьи из романа. М.: Советский писатель, 1986. С 139.
Намерению начать новую жизнь всегда предшествует кризис, попытку ее все-таки начать – сторожит крах. Обстоятельства – всегда есть или всегда найдутся: они стоят наготове. Почему-то они отступают на второй план (никуда не деваясь), если кризиса нет, если он миновал. Кризис в принципе не ужас, а стадия развития.
…Так называемый «творческий кризис» не есть утрата способности, а есть ощупь продолжения пути, невозможность остановки в нем, невозможность повторения предыдущего успеха (он уже был)… Тайна новизны в том, что она никак не обозначена в жизни к цель достижения, она – невидима. Она – есть, и ее – нет. Никакой гарантии, что она может быть еще раз достигнута, даже у гения быть не может, это ощущение неизбежно исполнено трагизма; эта трагедия разрешается лишь обретением нового качества Таким образом, писать – это не профессия, а способ жизни, причем единственный для пишущего. Непреодолимость обстоятельств на пути к творчеству есть жизнью данная форма «кризиса».
Поверженность кризисом бывает только полная. Когда рядят о «кризисе» поэта – как это напоминает скандирование плебеев на трибунах амфитеатра, требующих добить поверженного. Так же скандируют они, когда уже поздно: требуют оставить ему жизнь (воскресить). Люди слишком дорого ценят свои аплодисменты.
Пушкин сделал все. Он не один раз сделал все. Он каждый раз дела все. Это режим гения – писать, будто приговорен к смерти и завтра уже ничего не напишешь (читай стихотворение «Андрей Шенье»…). Каждое произведение – итог, каждое произведение – все
Что можно сделать еще, когда сделано ВСЕ? – вот и принцип творческого кризиса. (Каким бы неподходящим ни казалось слово «кризис» для Пушкина…)
А.Битов. Предположение жить. //Битов А. Статьи из романа. М.: Советский писатель, 1986. С 280-281.
 

Опубликовано от — Оставить комментарий

Masennus on mahdollisuus muutokseen.

Aivokemia muuttuu masennuksen aikana ja ihminen näkee ja kokee asiat eri tavalla kuin aiemmin.Alakulo voi muuttua masennukseksi, jos ei pysähdy kuuntelemaan tunteitaan.
Masennus on luonnollinen reaktio, joka kutsuu pysähtymään ja miettimään ajatusmallejaan uusiksi.
Mieli on maassa eikä mikään kiinnosta. Kielteiset ajatukset valtaavat pään. Tekisi mieli ­jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vetää peitto korvien yli ja nukkua pari kuukautta.
Jos hakee apua terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta, saa usein masennuslääkereseptin. Pillerit saattavat helpottaa oireita, mutta eivät vaikuta sen syihin.
Psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti on sitä mieltä, että terveydenhuollossa hukataan usein masennuksen tarjoama mahdollisuus muutokseen.
– Masennus on ihmisen pitkän evoluutiohistorian aikana kehittynyt erityinen mielentila. Se on ­signaali muutostarpeesta siinä ­missä ­nälkä tai jano. Masennuksen aikana aivo­kemia muuttuu ja ihminen näkee ja ­kokee asiat eri tavalla kuin aiemmin.

Luonnollinen reaktio

Juha Lehti puhuu ennen kaikkea luonnollisesta masennusreaktiosta, alakulosta ja surumielisyydestä sekä lievästä masennuksesta. Lääketieteessä pidetään ­normaalina alakuloisuutta, joka kestää alle ­kaksi viikkoa. Lehden mielestä se ei kuitenkaan ­päde kaikkiin.
Jos oireet, kuten väsymys, mielenkiinnon ­lopahtaminen, ruokahalun väheneminen ja itsetunnon lasku, jatkuvat pidempään, kyse on varsinaisesta masennuksesta. Tällöin hyvä hoito voi olla ­ihmisestä ja tapauksesta riippuen yhdistelmä lääke­hoitoa, psykoterapiaa, liikuntaa ja ­sosiaalista tukea.
Lehti ei suhtaudu lääkkeisiin yksiselitteisen kielteisesti. Hänestä on kuitenkin tärkeää, että ihminen kuuntelee masennuksen viestiä. Sairaudella on myös sosiaalinen ulottuvuus. Alavireiseltä kannattaa kysyä: Mitä voin tehdä hyväksesi?
Masentuneen on puolestaan tärkeää ottaa apu vastaan eikä eristäytyä muista.
– Länsimainen kulttuuri ja lääketiede ovat hyvin yksilökeskeisiä. Meillä Suomessa korostetaan yksin pärjäämistä. Perhe ja lähipiiri on kuitenkin tärkeää saada mukaan. ­Ihminen tarvitsee toisten tukea, Lehti sanoo.

Kutsu muutokseen

Lehden mukaan masennus liittyy tilan­teisiin, jolloin ihmisen täytyy ­ajatella, tuntea tai tehdä asiat eri tavalla kuin aiemmin. Elämässä on ehkä tapahtunut jotakin, mikä pakottaa miettimään asiat uusiksi: välirikko, työpaikan menetys tai läheisen sairastuminen.
Mikään yleinen reaktio, ­kuten masen­nus tai ahdistus, ei ole olemassa sattu­malta. Niillä on oma tehtävänsä elämässä.
Ensin tulevat alakulo ja surumielisyys. Jos ei silloin pysähdy miettimään, mistä on kyse, alakulo voi muuttua masennukseksi, joka pakottaa pysähtymään. Ihmisen on siis tärkeä kuunnella tunteitaan. Masennus antaa mahdollisuuden ajatella uudella lailla ja kyseenalaistaa omia ajatuksia ja tulkintamalleja.
Juha Lehti vertaa tilannetta siihen, että autonmoottori hyytyy. Masennus kutsuu purkamaan elämän osiin, kuten rikkinäisen moottorin, löytämään ­sieltä viallisen osan, korvaamaan sen ja ­kokoamaan moottorin sitten uudestaan.
– Masennus on muutosprosessi, joka on tärkeää viedä loppuun saakka. Tällä hetkellä moni kollegani näkee asian toisin ja pitää sitä yksiselitteisesti huonona ­asiana, joka täytyy lääkitä pois. Minusta masennus on mahdollisuus, Lehti sanoo.
– Jos se lääkitään oireettomaksi, tarpeelliset muutokset ihmisen elämässä saattavat jäädä tekemättä ja masennus uusiutuu.
Masennuksen taustalla olevat muutos­tarpeet ovat eriasteisia. Ne riippuvat alakulon laadusta ja syvyydestä. Ne voivat liittyä yksityisiin ihmissuhteisiin, työelämään tai ihmisen sisäisiin säätöihin, kuten tunnelukkoihin ja virheellisiin ajatusmalleihin. Psykoterapia on erinomainen ­keino ­lisätä itsetuntemusta ja oppia uusia ajattelu­tapoja. Se tarjoaa myös hyväksyntää ja sosiaalista tukea, mikä on ­masentuneelle tärkeää.

Uskalla pysähtyä

Juha Lehti kannustaa ihmistä ottamaan vastuun voinnistaan. Vastuuta ei voi vierittää muille. Apua kannattaa hakea, muttei pidä olettaa lääkärin tai muun asiantuntijan tekevän muutostyötä. Kukaan muu ei voi muuttaa ihmisen elämää kuin hän itse.
– Kun ihminen on alakuloinen, hän pysähtyy luonnostaan ja lopettaa mielenkiintoisten asioiden tekemisen, ­koska ne eivät enää tunnu kiinnostavilta. Silloin on hyvä höllätä tahtia, laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja siirtää vähemmän tärkeät asiat syrjään. Masennus on merkki siitä, että nyt on aika käyttää ajattelukykyä ja energiaa johonkin muuhun.
Jotta voi ymmärtää, mitä elämässä ­pitää muuttaa, pitää olla ensin selvillä siitä, mikä on pielessä ja mitä oikeasti haluaa.
Lehti kutsuu masennustaidoiksi ­kykyä pysähtyä, arvioida haasteita, ratkaista ongelmia, analysoida tunteita ja ­tehdä suunnitelma, miten muuttaa omaa ­tilannettaan.
Masentuneen kannattaa tehdä inven­taario, jossa hän kartoittaa elämänsä eri osa-alueet ja pilkkoo ne pienempiin osiin. Terveessä masennusreaktiossa ihminen toimii juuri niin. Hän märehtii ja piehtaroi ongelmissaan. Samalla hän pilkkoo suuria elämän kysymyksiä pienemmiksi ja hioo mielessään vastauksia.
Masentuneena ei ole järkevää keskittyä siihen, mitä ongelmia tila aiheuttaa. Sen sijaan kannattaa pohtia, mitä vaikeuksia elämässä on ylipäätään. Jos suuntaa kaiken huomionsa pahaan oloon, jää jumiin. Lehti pitää tärkeänä tehdä inventaario myös ihmissuhteista. On hyvä käydä läpi lähimmät suhteet ja pohtia, onko niissä perustavanlaatuista epätasapainoa.

Syynää huonot ajatusmallit

Tärkeä osa masennuksesta parantumista on yleensä virheellisten ajattelu­mallien ja uskomusten muuttaminen. Se johtaa automaattisesti tunne­tilojen ja käyttäytymisen muutoksiin.
Psykoterapiasta on usein apua tässä. Myös keskustelut läheisten kanssa saattavat selvittää asiaa. Masentuneen kannattaa kysyä itseltään, onko maailma sellainen, millaisena hän sen näkee. Olenko oikeasti sellainen kuin luulen? Onko minun pakko toimia tietyissä tilanteissa aina samalla tavalla?
– Esimerkiksi ihminen, joka pyrkii jatkuvasti miellyttämään muita, ja suostuu kaikenlaisiin asioihin, mihin ei pitäisi suostua, päätyy usein mahdottomaan ­tilanteeseen. Masennus kutsuu miellyttäjää muuttamaan ajatteluaan ja ­toimintaansa. Sama pätee perfektionistiin, joka masentuu huomatessaan, ettei kaikkea voi kontrolloida.
Inventaarion jälkeen on hyvä tehdä tule­vaisuuden pärjäämissuunnitelma. Siihen voi kirjata, miten aikoo muuttaa elämäänsä, Lehti neuvoo. On tärkeää miettiä, mitä tarvitsee ja kaipaa elämäänsä.
– Potilaitani auttaa usein jo inventaarion tekeminen. Sen jälkeen muutosprosessi nytkähtää luonnollisella tavalla liikkeelle, kun alitajunta ja aivot alkavat käsitellä asioita.

Muutos vie aikaa

Joskus hankalia tunteita täytyy Lehden ­mukaan tuntea riittävän kauan ja tiettyjä asioita kypsytellä pitkään. Näin on erityisesti silloin, jos masennuksen on aiheuttanut jokin suuri menetys, kuten avioero, läheisen kuolema tai vakava sairastuminen. Sopeutuminen muutoksiin ottaa oman ­aikansa. Joku voi toipua parissa ­kuukaudessa, toiselta se voi viedä jopa vuosia.
– Moni masentunut pelkää, että tila jää päälle loppuelämäksi. On kuitenkin normaalia masentua tietyissä olosuhteissa ja elämäntilanteissa. Kun tarvittava muutos­prosessi on viety läpi, masennus poistuu usein itsestään. Sille ei enää ole tarvetta.
Lehden mukaan lievä, lyhytkestoinen alakulo voi olla avuksi ajankohtaisten ongelmien käsittelemisessä ja elämän uudelleen organisoinnissa. Syvempi masennus saattaa olla hyödyllinen tietyistä asioista luopumisessa ja oman ajattelun ja käyttäytymisen syväruoppauksessa.

Masennus kuuluu elämään

Voiko masennusta ennaltaehkäistä? ­Kyllä voi. Tärkeimpinä keinoina Juha Lehti pitää haitallisista ajattelumalleista ja ­uskomuksista luopumista, hyvää sosiaalista tukiverkkoa ja satsaamista niihin ihmisiin, jotka ovat sen arvoisia.
– Ei kannata jatkuvasti pyrkiä olemaan huipputehokas. Elämässä tulee aina vastaan jotain yllättävää. Kun ei käytä kapasiteet­tiaan sataprosenttisesti koko ajan, jää voima­varoja hoitaa ylimääräisiä asioita.
Liikunta ja terveelliset elämäntavat tukevat ihmistä.
Jos masennus lääkitään oireettomaksi, tarpeelliset muutokset ihmisen elämässä saattavat jäädä tekemättä ja masennus uusiutuu.
– Kun on alakuloinen ja masentunut, ­alkoholia tai muita päihteitä ei kannata käyttää eikä puskea väkisin eteenpäin. Silloin on syytä tunnustaa tosiasiat ja ottaa aikalisä, ­pysähtyä ja pyytää apua.
Jos suhtautuisimme masennusjaksoihin luonnollisena ja tärkeänä osana elämää, ­masennukseen liittyvät kielteiset asenteet ja leimautuminen vähenisivät.
– Elämään kuuluu luonnostaan myönteisiä ja kielteisiä tunteita ja mielentiloja, joilla on kaikilla oma tehtävänsä, Juha Lehti sanoo.
– Ajattelemme länsimaissa, että koko ajan pitää nauttia, olla kivaa ja pusertaa mehut irti elämästä. Se on vähän niin kuin ajaisi autoa, joka kääntyy vain oikealle. Sellainen auton ajaminen on loppujen lopuksi hyvin vaikeaa.
 
Опубликовано от — Оставить комментарий

Клиффорд Лазарус. Ожидания, которые делают нас несчастными.

Жизнь не всегда готова дать нам то, чего мы от нее ждем. Однако некоторым сложно с этим смириться. Психолог Клиффорд Лазарус рассказывает о трех ожиданиях, делающих нас несчастными.
Бонни ожидала, что ее жизнь будет простой. Она родилась в благополучной семье, училась в маленькой частной школе. Она никогда не сталкивалась с серьезными трудностями, и ей не приходилось заботиться о себе. Когда она поступила в колледж и покинула свой абсолютно безопасный и предсказуемый мир, то растерялась. Ей предстояло жить самостоятельно, быть независимой, но у нее не было ни навыков самообслуживания, ни желания справляться с проблемами.

Ожидания от жизни укладывались в три предложения: «У меня все должно быть хорошо», «Окружающие должны ко мне хорошо относиться», «Мне не придется иметь дело с проблемами». Подобные убеждения характерны для многих. Некоторые верят, что никогда не попадут в пробку, не будут часами дожидаться своей очереди, не столкнутся с бюрократией, их не коснутся оскорбления.

Лучшее противоядие от этих токсичных ожиданий — это отказ от нереалистичных убеждений и требований к себе, окружающим и миру вообще. Как говорил доктор Альберт Эллис: «Я тоже часто думаю, как замечательно было бы, если бы я вел себя безупречно, окружающие были ко мне справедливы, а мир был бы простым и приятным. Но такое вряд ли возможно».

Некоторые считают, что должны получать желаемое быстро и безо всяких усилий

Эллис, создатель метода рационально-эмоционально-поведенческой терапии, говорил о трех иррациональных ожиданиях, которые становятся причиной многих невротических расстройств.

1. «У меня все должно быть хорошо»

Это убеждение говорит о том, что человек ожидает от себя слишком многого. Он считает, что обязан соответствовать идеалу. Он говорит себе: «Я должен быть успешным, достичь максимально возможных высот. Если я не достигну целей и не буду соответствовать своим ожиданиям, это будет настоящий провал». Подобное мышление порождает самоуничижение, самоотрицание и ненависть к себе.

2. «Окружающие должны ко мне хорошо относиться»

Такое убеждение свидетельствует о том, что человек неадекватно воспринимает других людей. Он решает за них, какими они должны быть. Размышляя таким образом, мы живем в мире, придуманном нами. И в нем все честны, справедливы, сдержанны и вежливы.

Если ожидания разбиваются о реальность, а на горизонте появляется кто-то жадный или злой, мы расстраиваемся настолько, что начинаем искренне ненавидеть разрушителя иллюзий, испытывать по отношению к нему злость и даже ярость. Эти чувства настолько сильны, что не позволяют думать о чем-то конструктивном и позитивном.

3. «Мне не придется иметь дело с проблемами и трудностями»

Думающие так уверены: мир вертится вокруг них. Поэтому окружающие, обстоятельства, явления и вещи не имеют права их разочаровывать и расстраивать. Некоторые убеждены, что Бог или кто-то другой, в кого они верят, должен дать им все, чего они хотят. Они считают, что должны получать желаемое быстро и безо всяких усилий. Такие люди легко разочаровываются, склонны воспринимать неприятности как глобальную катастрофу.

Все эти убеждения и ожидания далеки от реальности. Несмотря на то, что избавиться от них непросто, результат полностью оправдывает время и усилия.

Как перестать жить представлениями о том, что мы сами, окружающие, обстоятельства и высшие силы должны вести себя определенным образом? Как минимум заменить слова «должен» и «обязан» на «я бы хотел» и «я бы предпочел». Попробуйте и не забудьте поделиться результатами.

Об эксперте: Клиффорд Лазарус — директор Института Лазарус.
www.psychologies.ru