HUSissa on vakiintumassa käyttöön uusi hoito vaikeiden pakko-oireisten häiriöiden eli OCD:n (obsessive-compulsive dissorder) hoitoon. Tulokset keväällä 2022 alkaneesta ensimmäisestä käyttötutkimuksesta ovat hyviä. Niin sanottu Bergenin mallin mukainen neljän päivän altistushoito on osoittautunut toimivaksi myös Suomessa.
Suomalaiseen käytettävyystutkimukseen osallistuneilla kaikilla 20 koehenkilöllä oireiden vaikeusastetta kuvaavat pistemäärät vähenivät.
– Kolmasosa koehenkilöistä oli remissiossa eli oireettomia tai lähes oireettomia ja yhteensä lähes 60 prosenttia oli saanut merkittävän vasteen eli oireet olivat vähentyneet huomattavasti, kertoo HUS psykiatrian ylilääkäri Suoma Saarni.
Aiemmin alihoidettu potilasryhmä
Suomessa OCD on Saarnin mukaan tähän saakka ollut alihoidettu. Tilannetta kuvaa se, että ensimmäiseen potilastutkimukseen valikoituneet potilaat olivat sairastaneet oireita 7–17 vuotta, saamatta aiemmista terapioista tai lääkityksestä riittävää hyötyä.
– Meillä on hoitamattomia ihmisiä, jotka ovat tosi pitkään kärsineet pakko-oireisesta häiriöstä eivätkä ole päässeet asianmukaiseen hoitoon. Painetta tämän tyyppiselle hoitomuodolle on, kuvailee Saarni.
Norjassa menetelmä on ollut käytössä yli kymmenen vuotta ja sen käyttö on muuttanut sairauden luonnetta koko väestössä.
Toistaiseksi vain HUS-alueella
Tähän mennessä HUSissa on hoidettu neljän päivän hoidolla 55 potilasta. Hoidon käyttöönotto laajemmin Suomessa on työn alla. Kuinka nopeasti hoitoa saa HUS-alueen ulkopuolella sairastavat, riippuu resursseista.
– Teemme yhteistyötä kaikkien yliopistosairaaloiden kanssa, että saisimme laajennettua hoidon myös muualle maahan. Se on tietysti resurssi- ja koulutuskysymys, muistuttaa Saarni.
Tähän mennessä hoidetut potilaat ovat antaneet poikkeuksellisen hyvää palautetta hoidosta.
– Tosi hyvää palautetta. Tämä on hyvin intensiivinen nimensäkin mukaan, niin siinä muodostuu hyvin tiivis toisiaan tukeva ryhmä.
Neljän päivän hoito, joka on kognitiivisbehavioraalisen terapian yksi sovellus, on mainittu yhtenä hoitomallina myös nykyisessä OCD:n Käypä hoito -suosituksessa. Tosin toistaiseksi sen käyttöä rajoittaa koulutettujen terapeuttien vähyys.
Potilaaksi pääsee vaikeista pakko-oireista kärsivä henkilö, joka on motivoitunut altistushoitoon.
Kolme tärkeää elementtiä
Pakko-oireita on tähänkin asti hoidettu kognitiivisen terapian menetelmillä ja altistusterapian menetelmiä, mutta neljän päivän hoito eroaa niistä kolmella oleellisella tavalla.
– Yksi on se intensiivisyys, toinen on ryhmä ja kolmas on taitava menetelmä, millä altistusta käytetään hoidossa, Saarni kuvailee.
Tämä on Saarnin mukaan syy siihen, miksi tulokset ovat olleet parempia kuin muissa hoitomuodoissa.
Intensiivinen hoitojakso kestää sen neljä päivää, mutta sitä edeltää muutaman valmennuskäynti ja haastattelu.
Intensiivijakson jälkeen potilas jatkaa hoitoa itsenäisesti ja käy muutamalla tukikäynnillä ja kolmen kuukauden seurantakäynnillä.
Hoidossa käytetään niin sanottua kohti ahdistusta nojautuvaa menetelmää, Lean into the Anxiety, joka on erilainen kuin kuin aiemmissa altistusterapioissa käytetty menetelmä.
Saarnin mukaan tarkoitus ei ole tehdä mahdollisimman rajuja altistuksia, vaan Idea on oppia kohtaamaan se ahdistus ilman, että jarruttaa vakuuttelee tai välttää sitä.
Monelle potilaalle menetelmä on tarjonnut käänteentekeviä oivalluksia.
– Jos ei itse kärsi pakko-oireisesta häiriöstä tai ahdistuneisuushäiriöstä, on vaikeaa nähdä, kuinka suuren kynnyksen takana on kohdata ahdistus.
Kohtaaminen on Saarnin mukaan vaikeaa varsinkin, jos se oireisto on kestänyt vuosikausia ja se on automatisoitunut tapa välttää ahdistusta.
– Uuden tavan vieminen käytäntöön, mitä teen ja kuinka reagoin tilanteissa ja minkälaisia tunteita herää, on todella käänteentekevä ja mullistava näiden ihmisten elämässä, kertoo Saarni.
Pysyviä tuloksia
Hoitotulokset ovat seurannassa pysyneet hyvinä ja jopa parantuneet ajan kuluessa. Tämä johtuu Saarnin mukaan siitä, että potilaat oppivat hoidon aikana toimimaan omina terapeutteinaan, ja tietävät miten tulee toimia, että oireet vähenevät.
– Jos tuntuu, että oire nostaa päätään uudelleen, ihminen tietää mitä pitää tehdä, että hän saa oireen taas kuriin, kertoo Saarni.
Uusi hoito antaa toivoa potilaille sairaudessa, jota ennen on pidetty pitkäaikaisena ja jopa parantumattomana.
– Aikaisemmin on ajateltu, että se on sairaus, joka on hyvin pitkäaikainen ja josta ei ehkä voi parantua. Nyt me nähdään, että se on sairaus, josta voi parantua ja jonka voi jättää taakseen. Tämä ei toki koske ihan kaikkia potilaita, mutta monelle on mahdollista parantua siitä, sanoo ylilääkäri.
Norjassa sairauden luonne muuttunut
Norjassa, jossa OCD-oireita on hoidettu jo pitkään 4-päiväisellä menetelmällä, on vaikeaoireisten potilaiden määrä vähentynyt merkittävästi maanlaajuisesti.
– Hoitoon tulee Norjassa nykyään enemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat sairastaneet hiljattain ja joiden oirekuva ei ole ehtinyt muodostua niin vaikeaksi tai monihäiriöiseksi.
Nuorille omaa hoitoa lähivuosina
Pakko-oireinen häiriö alkaa usein nuoruusiässä. Tähän saakka uutta menetelmää on tarjolla vain täysi-ikäisille. Norjassa neljän päivän hoidosta on kehitetty lapsille ja nuorille oma versionsa. Saarnin mukaan Suomessakin nuorten hoito olisi tärkeää.
– Ehdottomasti sitä kannattaisi kehittää. Olemme HUSin nuorisopsykiatrian kanssa jo pohtineet, miten pystyttäisiin kouluttamaan sinne tiimiä.
Hoitojärjestelmän rakentamiseen menee kuitenkin aikaa.
– Muutaman vuoden viiveellä on varovainen arvio, koska tiimin kouluttamiseen menee oma aikansa. Järjestelmän rakentamiseen, että saadaan ne ryhmät pyörimään. Sanotaan, että lähivuosina, arvioi Saarni.
Pakko-oireisesta häiriöstä kärsii noin 2–3 henkilöä sadasta, lievemmistä pakko-oireista vielä useammat. Lievemmätkin häiriöt voivat heikentää elämänlaatua. Niihin voi saada kuitenkin apua esimerkiksi Mielenterveystalo.fi:n omahoito-ohjelmasta tai lääkärin lähetteellä HUSin nettiterapiasta.
Katso Yle Areenasta Akuutti: Apu ahdistaviin pakko-oireisiin
Neuvolassa välteltiin avun tarjoamista, vaikka tuore äiti sitä suoraan pyysi.
Эффект Пигмалиона или эффект Розенталя – это уникальный психологический феномен, который заключается в том, что человек, убеждённый (упоротый верующий) в достоверности какой-либо информации, подсознательно ведёт себя таким образом, чтобы эта информация подтвердилась. Так называемое «пророчество» определяет характер деятельности верящего в него человека. Эффект Пигмалиона, кстати, часто получает подтверждение в проверке паранормальных явлений: сторонники убеждаются в том, что эти явления есть и пытаются убедить окружающих.