Kun uupumus piiloutuu pärjäämisen taakse
”Ensivaikutelmani sinusta oli itsevarma, määrätietoinen, huumorintajuinen, miellyttävä, fiksu, sanavalmis ja energinen nainen, joka pärjää maailmassa ja varmasti osaa homman kuin homman. Tiesin ongelmistasi, mutta en osannut sijoittaa niitä sinuun.”
Näin luki terapeutin kirjeessä, jonka hän kirjoitti minulle muutama kuukausi sen jälkeen, kun olin aloittanut hänen asiakkaanaan. Olin mennyt terapiaan, koska voimavarani olivat lopussa. Olin uupunut.
Terapeutti pohti kirjeessään, voisivatko myös muut ihmiset nähdä minut samalla tavalla kuin hän oli nähnyt. Ihmisenä, jonka ulkokuoresta ei arvaa, että sisällä velloo lamaannuttava väsymys ja selässä roikkuu aivan liian painava kuorma.
Читать далее Piilouupumus – kun jaksaminen loppuu, mutta kukaan ei huomaa.
Исследователь отмечает, что повторяющиеся кошмары могут быть связаны с депрессией, тревогой, употреблением психоактивных веществ или травматическим опытом.
Tunnustan, olen elänyt elämäni suurelta osin päässäni peläten, suunnitellen ja tuntien hankalia tunteita liittyen ihmissuhteisiini. Huono selviytymismekanismini oli paeta ihmisiä ja vaikeita tunteita aiheuttavia tilanteita. Älä ymmärrä väärin, kyllä itseään saa ja täytyykin suojella, mutta jos turvautuu aina välttelyyn, alkaa oma elämä kaveta liikaa. Onnekseni minulle koitui hyvä psykoterapeutti ja pino mieltäni avartavaa kirjallisuutta. Hyvien ystävien kanssa käymien keskustelujen arvoa ei voi edes mitata. Nykyään ajattelen olevani entinen ahdistunut. Vaikka ahdistus yhä elämääni kuuluu, se vain on yksi tunne muiden joukossa. Koen että minulla on kiitollinen tehtävä saada opettaa oppimaani eteenpäin.