Riikka Matikainen sai apua toisesta kokeilemastaan mielialalääkkeestä. – Lukijat ovat kyselleet lääkityksestäni, mutta en halua suositella lääkettäni muille, vaan neuvon aina puhumaan asiasta lääkärin kanssa. Vaikka lääke auttaa minua, se ei auta välttämättä muita. Kuva: Petteri Sopanen / Yle
Masennuslääkkeitä käyttänyt Riikka Matikainen, 26, kokee, että lääkkeiden käyttöön liittyy virhekäsityksiä ja ennakkoluuloja, eikä niistä sen vuoksi uskalleta keskustella avoimesti. Hänen mielestään näin ei pitäisi olla.
– Virhekäsityksiä saattaa syntyä huonojen hoitokokemusten myötä, jos vaan lyödään vääränlaiset lääkkeet kouraan ja lähetetään kotiin. Onneksi on sellaisiakin lääkäreitä, jotka oikeasti välittävät. Se on valitettavaa, että näin tapahtuu, mutta täytyy vaan olla sinnikäs ja vaatia apua tai mennä toiselle lääkärille.
Matikaiselle on myös ennen hoitoon hakeutumista sanottu, että lääkkeiden käyttöä ei kannata aloittaa, koska niillä vain turrutetaan tunteet, ja lääkäri jättää tämän jälkeen oman onnensa nojaan, eikä itse ongelmaan puututa.
– Pitäisi puhua enemmän lääkkeiden yksilöllisyydestä ja siitä, että sopivaa lääkettä voi joutua etsimään ja joillekin sitä ei välttämättä ollenkaan löydy.
Kelan tilaston(siirryt toiseen palveluun) mukaan Suomessa oli vuonna 2017 yhteensä yli 400 000 masennuslääkkeen saajaa.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean kliinisen farmakologian erikoislääkäri Maria Paile-Hyvärinen sanoo, että dramaattista muutosta masennuslääkkeiden kulutuksessa ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
– Kun haittoja korostetaan julkisuudessa, saattaa käydä niin, että potilaat, jotka oikeasti tarvitsevat lääkkeitä, lopettavat ne. On tärkeää puhua haitoista, mutta päätökset lääkemuutoksista tulisi aina tehdä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa, Paile-Hyvärinen kertoo.
Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson uskoo, että keskustelu masennuslääkkeiden käytöstä on Suomessa polarisoitunutta.
– Keskustelu on mustavalkoista. Niistä saa kokemuksen, että ne ovat hyviä tai huonoja. Suuri osa kuitenkin saa hyötyä ja pieni osa ei saa.
Karlssonin mukaan hoitoon hakeutumisen kynnys on alentunut ja diagnostiikka parantunut.
– Edelleen lääkehoidon asema on kuitenkin ylikorostunut. Lääkäreiden tietoisuus on parantunut ja ymmärrys lisääntynyt. Etuja ja haittoja pitää punnita.
Burnout vei sängyn pohjalle
Siitä on nyt kaksi ja puoli vuotta, kun Riikka Matikainen aloitti masennuslääkkeiden käytön.
Hän hakeutui terveyskeskukseen hoitoon, kun koki keväällä 2016 loppuunpalamisen. Biologian, kemian ja maantiedon aineenopettajaksi opiskeleva Matikainen oli niin lopussa, ettei ollut työ- ja opiskelukykyinen.
– En meinannut jaksaa nousta sängystä ylös ja silloin piti hakea apua. Siinä vaiheessa lääkärit saivat minut ymmärtämään, että minulla on myös pahoja masennusoireita, vakavaa ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia.
Matikainen keskusteli lääkärin kanssa, että hän voisi hyötyä mielialalääkkeestä, ja lääkäri suositteli myös saman tien hakeutumista psykoterapiaan.
Matikaiselle tehtiin verikokeita ja muut tekijät suljettiin pois. Hän sai diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Lääkäri kertoi Matikaiselle, että hänen suosittelemansa lääke on hyvin yleinen ja sillä on saatu hyviä hoitotuloksia. Hänen mielestään pitkistä keskusteluista huolimatta sivuvaikutuksista tai sopivuuden tunnistamisesta ei kerrottu riittävästi.
– Alussa lääke tuntui hieman auttavan ja palauttavan toimintakykyä, mutta sen jälkeen olo ei merkittävästi puolentoista vuoden aikana parantunut ja kärsin tietämättäni sivuoireista. Kaiken kaikkiaan jäi kokemus, että lääke ei ollut juuri minulle sopiva.
Matikaisen ja psykiatrin yhteisellä päätöksellä lääkitys ajettiin lopulta alas.
Matikainen ei käyttänyt masennuslääkkeitä yli puoleen vuoteen, kunnes hän sai toukokuussa lähetteen psykiatriselle poliklinikalle ja siellä keskusteltiin eri vaihtoehdoista lääkehoidon suhteen. Hoitokokemus oli kokonaisvaltaisesti erilainen, sillä Matikainen koki, että häntä kuunneltiin ja ymmärrettiin aivan eri tavalla kuin terveyskeskuksessa. Lääkkeen aloitusta seurattiin tarkasti ja kyseltiin voinnista ja mahdollisista sivuoireista.
Elämään palasi värit.
Riikka Matikainen
– Huomasin pian, että lääke alkoi auttaa. Se palautti toimintakykyä ja normalisoi oloa. Elämään palasi värit.
Matikainen alkoi siis toisin sanoen kokea positiivisia ja negatiivisia tunteita.
– Masennusta voi olla vaikea ymmärtää, sillä masentunut voi hymyillä, vaikka hän ei tuntisi iloa. Masentunut voi itkeä, muttei tunne surua. Nämä ovat opittuja eleitä, mutta sisäisesti ihminen tuntee olonsa tyhjäksi.
Suurin osa saa masennuslääkkeistä sivuvaikutuksia
Turun yliopiston Hasse Karlssonin mukaan pieni osa potilaista voi kokea, että positiiviset ja negatiiviset tunteet latistuvat masennuslääkkeiden käytön myötä.
– Se on virhekäsitys, että persoonallisuus muuttuu.
Suurin osa saa Karlssonin mukaan masennuslääkkeistä sivuvaikutuksia, joiden pitäisi mennä ohi päivien tai viikon sisällä aloittamisesta. Samalla suurin osa ihmisistä ei alkuun huomaa positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia.
– Jos haittoja tulee, yleiset sivuvaikutukset ovat pahoinvointia, hikoilua, vatsavaivoja tai päänsärkyä, Karlsson sanoo.
Potilaiden kannattaa lukea pakkausselosteita. Jos miettii haittavaikutuksia, kannattaa keskustella niistä lääkärin kanssa.
Fimean kliinisen farmakologian erikoislääkäri Maria Paile-Hyvärinen
Fimean Maria Paile-Hyvärinen sanoo, että kaikilla lääkkeillä on joitakin haittoja. Avainasemassa on lääkärin ammattitaito. Haitat ja hyödyt täytyy punnita tarkkaan jokaisen potilaan kohdalla.
– Potilaiden kannattaa lukea pakkausselosteita. Jos miettii haittavaikutuksia, kannattaa keskustella niistä lääkärin kanssa.
Hasse Karlssonin mukaan masennuslääkkeiden lopettaminen voi olla vaikeaa.
– Annosta pitäisi vähentää vähitellen käyttäen puolta annosta muutama viikko ja käyttää vähintään kuukauden annoksen lopettamiseen hitaasti.
Terapia auttaa käsittelemään menneisyyttä
Riikka Matikainen ei ole kuitenkaan ollut pelkkien lääkkeiden varassa, vaan tämän vuoden helmikuusta lähtien hän on käynyt myös Kelan kuntoutuspsykoterapiassa.
Matikaiselle päätös hakeutua terapiaan ei ollut kuitenkaan helppo. Puolentoista vuoden sinnittelyn jälkeen hän myönsi tarvitsevansa terapiaa.
– En ensin uskonut, että olin oikeasti niin huonossa kunnossa, vaan jatkoin ylisuorittamista ja selviytymistä.
Turun yliopiston Hasse Karlsson uskoo, että juuri lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmä auttaa parhaiten masennuksessa toipumisessa. Silti psykoterapian käytöstä on Karlssonin mukaan vaikeaa saada luotettavia lukuja, koska ala on kirjava.
– Siinä olisi parantamisen varaa etenkin terveyskeskuksissa, että yhdistelmähoidot toimisivat paremmin.
Karlssonin mukaan haaste on eteenpäin meneminen siinä, miten yksittäistä potilasta pitäisi hoitaa.
– Potilasta pitää kuulla. Heidän omaa mielipidettään ei oteta edelleenkään huomioon tarpeeksi.
Vahvat ihmiset hakevat apua
Riikka Matikainen uskoo, että hänellä on tällä hetkellä paras mahdollinen hoito, kun hän käy terapiassa, syö itselleen sopivaa lääkettä ja hänellä on mahdollisuus edelleen olla psykiatrian poliklinikalle tarvittaessa yhteydessä.
Matikainen pitää nykyään tärkeänä, että asioista puhutaan avoimesti. Hän kirjoittaa terveyteen ja hyvinvointiin painottunutta blogia (siirryt toiseen palveluun)ja päivittää Instagramia. Niissä hän on kertonut myös mielenterveysongelmistaan.
– Toivoisin avoimuutta ja järkiperäistä keskustelua. Yksittäiset hyvät tai huonot kokemukset lääkkeistä eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia mielialalääkkeitä.
Kuka tahansa voi sairastua masennukseen, eikä se tee hänestä huonompaa tai vähemmän arvokasta ihmistä. Matikaisen mukaan on suurta vahvuutta myöntää itselleen tarvitsevansa apua.
Lääkäriin tai psykoterapiaan hakeutuminen on Matikaisen mukaan osoitus siitä, että ihminen haluaa kehittää itseään ja parantaa elämänlaatuaan, ei merkki heikkoudesta.
– Lääkityksen aloittaminen ei myöskään tarkoita sitä, että sairastumisen syyt sivuutettaisiin, vaan lääkkeet voivat olla osa hoitoa. Samoin, jos ihmisellä on jalka poikki, ovat kipulääkkeet inhimillinen osa hoitoa muun ohessa.
Toukokuun kuudennen päivän aamu vuonna 2014 oli kylmä. Turussakin lämpötila oli laskenut pakkasen puolelle yön aikana. Sari Palmunen laittoi kotonaan aamupalaa. Mikko-poika oli tuomassa pyykkejä pestäväksi, joten samalla he voisivat syödä aamiaisen yhdessä.
Itsemurhat koskettavat vuosittain tuhansia suomalaisia, mutta silti aihe on yhä tabu. Itsemurhiin liittyy paljon vääriä käsityksiä, jotka voivat olla kohtalokkaita.
