Также молодежь волнуется о возрастающем потреблении алкоголя и наркотиков в некоторых семьях и среди друзей.
Коронаэпидемия и связанные с ней ограничительные меры всё чаще вызывают у молодёжи суицидальные мысли.
Портал Nuortenlinkki, предлагающий помощь молодым людям по интернету, зарегистрировал в апреле на 59% больше запросов, чем за аналогичный период прошлого года. В общей сложности портал в апреле посетило 36 500 человек.
– Многие молодые люди страдают от тревоги и суицидальных настроений. Некоторых также преследуют мысли о самоповреждении, – рассказывает Тару Хахто, отвечающая за развитие портала в фонде наркологических клиник A-klinikkasäätiö.
Портал Nuortenlinkki предлагает помощь молодым, страдающим от повышенной тревожности. В групповых чатах портала можно, например, поделиться своими мыслями и ощущениями как со сверстниками, так и со взрослыми профессионалами.
– Важно убедиться, что ты не один в сложной ситуации. Мы слушаем и помогаем молодёжи, и при необходимости направляем к разным специалистам, – говорит Тару Хахто.
Потребление алкоголя и наркотиков волнует молодежь
Также молодежь обеспокоена возрастающим потреблением алкоголя и наркотиков в некоторых семьях и среди своих друзей. Подростки обращают внимание на то, что в условиях удалённой работы, экономических трудностей и ограничений, многие родители выпивают дома всё чаще.
Потребление алкоголя родителей часто вызывает у молодых людей чувства вины и стыда, а также способствует разным формам психологического насилия в семье.
Фото: Katja Halinen / Yle
Фонд A-klinikkasäätiö поддерживает онлайн-портал Varjomaailma для молодёжи, близкие которых испытывают проблемы с алкоголем и наркотиками. Количество посетителей портала в апреле также выросло на 50%.
Услуги для бездомных людей снова открываются
Особо тяжелая ситуация сейчас у тех молодых, у которых нет постоянного жилья. Рост депрессии, связанной с тревогой и одиночеством, отметили и в фонде Sininauhasäätiö. Фонд помогает бездомным и поддерживает пункт помощи для молодёжи Nuoli в Хельсинки.
Из-за эпидемии фонд был вынужден ограничить свои услуги, однако в июне все услуги и пункт помощи вновь заработают.
Последствия эпидемии можно будет полноценно оценить только через какое-то время. Открытие начальных школ в середине мая позитивно повлияло на ситуацию, такой же эффект ожидается и от возобновления занятий для молодёжи в июне.
– Молодёжи, нуждающейся в помощи, важно вернуться к своим будничным занятиям. Открытие молодёжных центров и других услуг способствует этому, – говорит Тару Хахто из портала Nuortenlinkki.
Itsetuhoisuus vei vankilaan ja ulosottoon. Diagnoosin löytyminen ja yksi mukava ihminen palauttivat elämänilon.
Rasmus Anderssén oli 22-vuotias, kun hän päätti kuolla.
Oli kesäkuinen aamu vuonna 2013. Aurinko paistoi lämpimästi. Rasmus lähti ajamaan kotoaan Pietarsaaresta Kasitielle Vaasan suuntaan. Reitti oli hänelle tuttu, hän oli ajanut sen tuhansia kertoja.
Pohjanmaan laakeat pellot vilistivät ohi. Rasmus painoi kaasun pohjaan. Auton vauhti kiihtyi 200 kilometriin tunnissa.
Sitten Rasmus käänsi rattia.
«Minulla oli kaikkea, mutta jostain syystä en vain ollut onnellinen.»
Rasmus Anderssén
Parikymppisellä Rasmuksella oli selkeä näkemys siitä, millaista elämän pitäisi olla. Pitäisi saada kasaan täydellinen paketti.
– Olin ostanut kattohuoneiston, auton ja moottoripyörän. Olin vakituisessa työssä ravintolassa kokkina. Minulla oli tyttöystävä. Minulla oli se kaikki, mutta jostain syystä en vain ollut onnellinen, Rasmus kertoo.
Rasmuksen selittämätön paha olo jatkui. Kun hän sai tietää, että tyttöystävä oli pettänyt, kaikki muuttui toivottomaksi.
«Kunpa olisin kertonut jollekin, että voin huonosti. Tämän kaiken olisi voinut estää», Rasmus miettii.Turkka Korkiamäki
– En välittänyt enää mistään. Lakkasin menemästä töihinkin. Miksi olisin mennyt, kun palkka jonka sieltä sain ei riittänyt maksamaan pois velkojani, Rasmus sanoo.
Rasmus jätti perheelleen jäähyväiskirjeen. Hän oli sitä kirjoittaessaan varma, että perhe ymmärtäisi häntä.
– Ajattelin, että he voisivat olla iloisia minun puolestani, kun en joudu tuntemaan enää tätä tuskaa. Ajattelin, että he ymmärtäisivät, että tämä oli ainut looginen ratkaisu.
Kiitollinen sairaanhoitajalle
Kun Rasmus tuotiin Vaasan keskussairaalaan, hänellä oli vatsassa pitkä avohaava, toinen jalka oli poikki kahdesta kohdasta ja selkä oli syvillä naarmuilla.
Leikkauksen jälkeen Rasmus jäi osastolle. Mukava sairaanhoitaja piti hänelle seuraa ja kierrätti häntä potilassängyllä pitkin sairaalan käytäviä ja pihamaata.
Muutama päivä leikkauksen jälkeen hoitaja vei Rasmuksen katsomaan leikkaussalia, jossa hänen henkensä oli pelastettu. Hän kertoi Rasmukselle, että toistakymmentä lääkäriä ja hoitajaa kursivat hänet kasaan useita tunteja kestäneessä leikkauksessa.
– Niin monta lahjakasta ja koulutettua ihmistä oli pelastamassa minun elämääni. Sitä samaa elämää, jonka olin puoli tuntia aiemmin yrittänyt heittää hukkaan, Rasmus sanoo.
– Muistaakseni sen sairaanhoitajan kanssa käydyn keskustelun aikana syttyi ensi kerran ajatus siitä, että olihan siihen oltava jokin syy, miksi olin vielä täällä.
«Olen pyytänyt kaksi kertaa oikeudessa anteeksi tekoani. Tuntuu pahalta ajatella, miten muut ovat joutuneet kärsimään minun takiani», Rasmus sanoo.Turkka Korkiamäki
Itsetuhoisuus tieliikenteessä on aina rikos. Itsemurhayritys liikenteessä asettaa hengenvaaraan useita muita ihmisiä.
Rasmuksen tapauksessa matkassa oli tuuria. Kukaan sivullinen ei loukkaantunut.
– Minulla todettiin vakava kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta mielentilatutkimusten perusteella olin silti täysin vastuussa siitä mitä tein, Rasmus kertoo.
Rasmus tuomittiin tapon yrityksestä ja liikenteen vaarantamisesta kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja 82 000 euron sakkoihin ja korvauksiin.
«Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että siellä on ihminen, joka tulee vastaan. Olin niin sekaisin, että en pystynyt ymmärtämään sitä.»
Rasmus Anderssén
– Olen pyytänyt toiselta osapuolelta anteeksi kaksi kertaa oikeudenkäynneissä. Tuntuu tosi pahalta nyt ajatella, miten moni on joutunut kärsimään minun takiani.
– Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että siellä on ihminen, joka tulee vastaan. Olin niin sekaisin, että en pystynyt ymmärtämään sitä.
Nykyään Rasmus on Suicide Zero -järjestön puheenjohtaja. Kynttilätapahtumassa Vaasassa järjestö sytytti 824 kynttilää, yhden jokaiselle itsemurhan tehneelle vuonna 2017.Turkka Korkiamäki
824 kynttilää — yksi jokaiselle itsemurhan tehneelle
Rasmus istui tuomionsa Vaasan vankilassa. Toukokuussa 2018 hän vapautui.
Vaikka kokemukset vankilasta, oikeudenkäynneistä ja mielentilatutkimuksista olivat raskaita ja vaikeita, elämässä on eri tavalla merkitystä kuin koskaan aiemmin.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö pysyy kurissa lääkityksellä. Mielialat eivät enää vaihtele maniasta syvään masennukseen.
Rasmus ryhtyi vapaaehtoiseksi Suicide Zero Suomi -järjestöön, jonka tavoitteena on ehkäistä itsemurhia. Tänä vuonna hänestä tuli järjestön puheenjohtaja.
«Suomi on ainut Pohjoismaa, jossa ei ole ollut itsemurhien ehkäisyohjelmaa. Samalla Suomessa tehdään eniten itsemurhia Pohjoismaissa.»
Rasmus Anderssén
Itsemurhien ehkäisypäivänä 10. syyskuuta järjestö sytytti 824 kynttilää Luotsinpatsaalle Vaasan kirkon eteen. Siinä oli yksi kynttilä jokaiselle, joka teki itsemurhan vuonna 2017.
Itsemurhayrityksiä tehdään Suomessa vuosittain arviolta 10 000 – 30 000. Tarkkaa määrää on vaikeaa arvioida, sillä kaikista yrityksistä ei jää jälkeä minnekään.
Paitsi tietysti ympäröiviin ihmisiin. Kun ihminen tekee itsemurhan, kuusi läheistä traumatisoituu, arvioi MIELI Suomen Mielenterveys ry. (siirryt toiseen palveluun)Sillä on kauaskantoiset seuraukset, jotka näkyvät myös itsemurhien tekemässä laskussa kansantaloudelle.
Itsemurhat maksavat MIELI ry:n mukaan vuosittain ainakin 200 miljoonaa työkyvyttömyytenä, sairauslomina ja ensi- ja tehohoidon hintana.
Itsemurhien ehkäisytyö on tuonut Rasmuksen elämään uutta merkitystä. «Nyt minulla on tehtävä elämässäni, kun saan auttaa muita. Kaikesta voi selvitä. Ottaa vain päivän kerrallaan», Rasmus sanoo.Turkka Korkiamäki
Rasmuksen mukaan hänen työnsä tärkein tavoite on ollut saada Suomeen itsemurhien ehkäisyohjelma.
– Suomi on ainut Pohjoismaa, jossa sellaista ei ole ollut. Samalla Suomessa tehdään eniten itsemurhia Pohjoismaissa, Rasmus kertoo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen kertoo, että itsemurhien ehkäisyohjelma on parhaillaan valmisteilla sosiaali- ja terveysministeriössä. Sen on määrä astua voimaan ensi vuoden alusta ja jatkua vuoteen 2030 asti. Valmistelu alkoi tämän vuoden alusta.
– Viimeksi Suomessa on ollut itsemurhien ehkäisyprojekti vuosina 1986-1996. Voidaan päätellä, että se oli menestyksekäs, sillä 1990-luvun alun jälkeen itsemurhien määrä Suomessa on puolittunut, Partonen kertoo.
“Itsemurhakuolleisuus todennäköisesti kasvaa”
Uusi ehkäisyohjelma otetaan käyttöön vuoden 2020 alusta, eikä yhtään liian aikaisin. Itsemurhien määrä oli vähentynyt vuoteen 2015 asti, mutta viimeisimpinä tilastoituina vuosina 2016 ja 2017 itsemurhien määrä nousi. Vuonna 2017 itsemurhiin kuoli 90 ihmistä enemmän kuin vuonna 2015.
– Itsemurhakuolleisuus todennäköisesti kasvaa, kun väestö vanhenee ja väkiluku kasvaa.
Findikaattorin (siirryt toiseen palveluun) mukaan itsemurhan tehneiden keski-ikä oli vuonna 2017 naisilla 49 vuotta ja miehillä 46 vuotta. Väkiluvun odotetaan kasvavan muun muassa maahanmuuton myötä.
Tilastoista on vaikeaa päätellä, mitkä itsemurhille altistavat taustasyyt ovat mahdollisesti voimistuneet.
– Tavallisimpia syitä ovat masennussairaudet ja päihderiippuvuudet. Voidaan kysyä, ovat masennussairaudet yleistyneet tai vakavoituneet, tai onko niiden hoito muuttunut tehottomammaksi. Saavatko ihmiset tehokasta hoitoa ja riittävän ajoissa? Partonen pohtii.
WHO:n kansainvälisen mielenterveyden toimenpideohjelman tavoitteena on tiputtaa itsemurhien määrää 10 prosentilla kaikissa maissa. Suomen ensi vuonna alkava uusi itsemurhien ehkäisyohjelma pyrkii vastaamaan tähän tavoitteeseen.Turkka Korkiamäki
Toisaalta nykyiset itsemurhien ehkäisykeinot eivät ehkä ole enää niin vaikuttavia kuin ennen.
Edellisen itsemurhien ehkäisyprojektin aikana ohjeistettiin koko Suomessa eri alojen, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalan, ammattilaisia tunnistamaan itsemurhan vaara ja ohjaamaan hoidon piiriin.
Masennus opittiin tunnistamaan paremmin ja hoitamaan tehokkaammin. Päihteiden käyttöön puututtiin aktiivisemmin. Fyysisiä sairauksia hoidettaessa opittiin huomioimaan myös psykososiaalinen puoli ja antamaan myös psyykkistä tukea.
Kun valtakunnallinen projekti päättyi 1996, ohjeiden noudattaminen jäi jokaisen kunnan omalle vastuulle.
«Joissakin kunnissa ohjeet itsemurhien ehkäisemisestä ovat ehkä unohtuneet, tai niitä ei enää niin tarkasti noudateta.»
Timo Partonen
– Vanhat ohjeet pätevät edelleen, mutta niiden noudattaminen on toteutunut vaihtelevasti eri kunnissa. Joissakin kunnissa ohjeet ovat ehkä unohtuneet, tai niitä ei enää niin tarkasti noudateta, Partonen miettii.
Itsemurhien määrässä on suuria alueellisia eroja. Synkimpiä alueita tämän suhteen ovat olleet Itä- ja Pohjois-Suomi. Sairaanhoitopiireistä Pirkanmaalla menetetään eniten elinvuosia itsemurhakuolemien takia.
–Uudessa itsemurhien toimenpideohjelmassa on tarkoitus virkistää kuntien muistia vanhojen oppien osalta. Itsemurhia ehkäisevät hankkeet saavat myös lisää rahoitusta, Timo Partonen sanoo.
“Kaikesta voi selvitä, kun ottaa päivän kerrallaan”
Toissa kesänä Rasmus tapasi Saijan ja rakastui. Heillä oli paljon yhteistä, muun muassa pienet tytöt, melkein kaimat: Rasmuksella Saga, Saijalla Saaga.
Nyt Saija odottaa parin ensimmäistä yhteistä lasta.
Uusperhe muutti juuri pieneen omakotitaloon Edsevöhön. Kun teemme haastattelua syyskuussa, muuttolaatikot ovat vielä purkamatta ja pintaremonttia kaipaavien seinien tapetit repsottavat.
29-vuotiaan Rasmuksen velat ovat yhä ulosotossa. Hänellä ei ole vakituista työpaikkaa, mutta hän tekee keikkahommia ravintola-alalla ja luennoi kokemusasiantuntijana itsemurhien ehkäisemiseksi.
«Ei tässä ole mitään täydellistä, eikä tarvitse ollakaan. Nautin nyt pienistä asioista elämässä.»
Rasmus Anderssén
Asiat ovat ehkä aavistuksen rempallaan, mutta Rasmus puhkeaa tuon tuosta leveään hymyyn. Hän on nyt todella onnellinen.
– Ei tässä ole mitään täydellistä, eikä tarvitse ollakaan. Nautin nyt pienistä asioista elämässä.
Rasmus korostaa olevansa aivan varma, ettei enää ikinä yrittäisi itsemurhaa.
Rasmuksesta tulee pian toisen kerran isä. Avopuoliso Saija odottaa parin ensimmäistä yhteistä lasta.Turkka Korkiamäki
– Koko se ajatusmaailma, että on välttämättä oltava se paketti — työpaikka, kallis auto, hieno asunto ja joku, jonka kanssa jakaa se — en ajattele niin enää. Onnea voi saada myös ilman niitä.
– Nyt minulla on tehtävä elämässäni, kun saan auttaa muita. Kerron aina, että kaikesta voi selvitä. Ottaa vain päivän kerrallaan. Apua on saatavilla, Rasmus muistuttaa.
Onko sinulla tai läheiselläsi itsetuhoisia ajatuksia? Apua on saatavilla. Itsetuhoiset puheet ja ajatukset on aina otettava vakavasti.
MIELI ry:n valtakunnallinen kriisipuhelin toimii numerossa 09-25250111 arkisin melkein vuorokauden ympäri, kello 9.00-7.00. Viikonloppuisin ja juhlapyhinä kriisipuhelin päivystää klo 15.00-07.00.
Hyvin voimisen ja ennaltaehkäisemisen eetos on ohjannut huomiota pois vakavasti sairaiden aseman kohentamisesta suomalaisessa mielenterveyspolitiikassa, väitöstutkija Karoliina Ahonen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta arvioi. Mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksia ei voi edistää, mikäli yhteiskunnan syrjäyttäviin tekijöihin ei puututa.
Karoliina Ahonen on tutkinut väitöskirjassaan suomalaisen mielenterveyspolitiikan muodostumista mielisairaaloiden lakkauttamisen jälkeen. Hän on selvittänyt, miten julkinen valta on pyrkinyt turvaamaan kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet mielenterveystyötä ohjatessaan.
Mielisairaaloita ryhdyttiin purkamaan Suomessa 1980-luvulla kansainvälisen esimerkin mukaan. Muutos liittyi laajempaan laitoshoidon alasajoon, missä julkisia palveluita haluttiin keventää ja tehostaa. Mielisairaalat tulivat yhteiskunnalle kalliiksi. Toisaalta psykiatrinen hoito myös kehittyi sekä ihmisoikeusajattelun vahvistumisen myötä että lääketieteellisestä näkökulmasta.
– Lisäksi syntyi uudenlaisia lääkkeitä, jotka mahdollistivat avohoitoon siirtymisen, Ahonen kertoo.
Muutoksilla oli vaikutuksensa. Mielenterveyspolitiikan painopiste siirtyi vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksien turvaamisesta koko väestön mielenterveyden ja hyvinvoinnin hallintaan.
– Suomalainen mielenterveyspolitiikka on ollut terveyden edistämiseen, ennaltaehkäisemiseen ja hoidon kehittämiseen keskittyvää hyvinvointivaltion politiikkaa. Hyvinvointivaltio tarvitsi terveitä ja työkykyisiä kansalaisia. Vakavasti sairaiden ihmis- ja perusoikeuksia ei ole onnistuttu turvaamaan palvelujärjestelmään keskittyneen kehittämistyön avulla, sillä palvelujärjestelmää on kehitetty kyvykkäille ja aktiivisille kansalaisille. Vakavasti sairaat eivät ole pystyneet hyödyntämään tällaista järjestelmää, Ahonen toteaa.
Mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksia ei voi edistää, mikäli yhteiskunnan syrjäyttäviin tekijöihin ei puututa
Mielenterveystyön kehittämiseen liittyvät ihmisoikeuskysymykset keskittyvät Ahosen mielestä tällä hetkellä ennakkoluuloja vastaan kamppailemiseen ja asennevaikuttamiseen. Sen sijaan huomiota tulisi kiinnittää hänen mukaansa pikemminkin syrjinnän ja ihmisoikeusrikkomusten selvittämiseen ja estämiseen.
– Nyt yhdessäkään julkisen vallan poliittisessa ohjausasiakirjassa ei analysoida systemaattisesti, millaisia tuloksia mielenterveyspolitiikalla on saavutettu ja mitkä ovat konkreettiset toimenpiteet tai mitattavat tavoitteet ihmisoikeuksien turvaamiseksi.
– Esimerkiksi avohoitoa mielenterveyspolitiikan keinona ei ole kyseenalaistettu missään vaiheessa. Myöskään avohoidon alkuperäisen tavoitteen, ihmisoikeuksien vahvistamisen, toteutumista ei ole arvioitu, väittelijä sanoo.
Ahosen mukaan julkinen valta olisi voinut ohjata mielenterveyspolitiikkaa toisin. Yhteiskunnallisten tieteenalojen tutkijoiden olisi myös hänen mielestään kiinnostuttava lääketieteellisen lähestymistavan hallitsemassa mielenterveystyössä nykyistä vahvemmin siitä, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat.
– Mielenterveyspolitiikan tulisi taata ihmisille resurssit yhteiskunnallisen toimijuuden toteuttamiseen sekä itsestään ja läheisistään huolen pitämiseen. Muutosta tarvitaan esimerkiksi palkkatyöstä ja yhteisöistä syrjäytymiseen sekä puutteellisiin asumisoloihin, väittelijä toteaa.
**
TM Karoliina Ahonen väittelee 10.1.2020 kello 12 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta «Suomalainen mielenterveyspolitiikka – Julkisen vallan ohjaus mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi». Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston Metsätalo-rakennuksen sali 1, Unioninkatu 40, Helsinki.
Vastaväittäjänä on professori Simo Vehmas, Tukholman yliopisto, ja kustoksena on professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väittelijän yhteystiedot: s-posti: karoliina.ahonen@helsinki.fi, @KaroliinaAhonen www.helsinki.fi
Также молодежь волнуется о возрастающем потреблении алкоголя и наркотиков в некоторых семьях и среди друзей.
Itsetuhoisuus vei vankilaan ja ulosottoon. Diagnoosin löytyminen ja yksi mukava ihminen palauttivat elämänilon.
Hyvin voimisen ja ennaltaehkäisemisen eetos on ohjannut huomiota pois vakavasti sairaiden aseman kohentamisesta suomalaisessa mielenterveyspolitiikassa, väitöstutkija Karoliina Ahonen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta arvioi. Mielenterveyden häiriöön sairastuneiden ihmisoikeuksia ei voi edistää, mikäli yhteiskunnan syrjäyttäviin tekijöihin ei puututa.