Itsetuhoisuus vei vankilaan ja ulosottoon. Diagnoosin löytyminen ja yksi mukava ihminen palauttivat elämänilon.
Rasmus Anderssén oli 22-vuotias, kun hän päätti kuolla.
Oli kesäkuinen aamu vuonna 2013. Aurinko paistoi lämpimästi. Rasmus lähti ajamaan kotoaan Pietarsaaresta Kasitielle Vaasan suuntaan. Reitti oli hänelle tuttu, hän oli ajanut sen tuhansia kertoja.
Pohjanmaan laakeat pellot vilistivät ohi. Rasmus painoi kaasun pohjaan. Auton vauhti kiihtyi 200 kilometriin tunnissa.
Sitten Rasmus käänsi rattia.
«Minulla oli kaikkea, mutta jostain syystä en vain ollut onnellinen.»
Rasmus Anderssén
Parikymppisellä Rasmuksella oli selkeä näkemys siitä, millaista elämän pitäisi olla. Pitäisi saada kasaan täydellinen paketti.
– Olin ostanut kattohuoneiston, auton ja moottoripyörän. Olin vakituisessa työssä ravintolassa kokkina. Minulla oli tyttöystävä. Minulla oli se kaikki, mutta jostain syystä en vain ollut onnellinen, Rasmus kertoo.
Rasmuksen selittämätön paha olo jatkui. Kun hän sai tietää, että tyttöystävä oli pettänyt, kaikki muuttui toivottomaksi.
– En välittänyt enää mistään. Lakkasin menemästä töihinkin. Miksi olisin mennyt, kun palkka jonka sieltä sain ei riittänyt maksamaan pois velkojani, Rasmus sanoo.
Rasmus jätti perheelleen jäähyväiskirjeen. Hän oli sitä kirjoittaessaan varma, että perhe ymmärtäisi häntä.
– Ajattelin, että he voisivat olla iloisia minun puolestani, kun en joudu tuntemaan enää tätä tuskaa. Ajattelin, että he ymmärtäisivät, että tämä oli ainut looginen ratkaisu.
Kiitollinen sairaanhoitajalle
Kun Rasmus tuotiin Vaasan keskussairaalaan, hänellä oli vatsassa pitkä avohaava, toinen jalka oli poikki kahdesta kohdasta ja selkä oli syvillä naarmuilla.
Leikkauksen jälkeen Rasmus jäi osastolle. Mukava sairaanhoitaja piti hänelle seuraa ja kierrätti häntä potilassängyllä pitkin sairaalan käytäviä ja pihamaata.
Muutama päivä leikkauksen jälkeen hoitaja vei Rasmuksen katsomaan leikkaussalia, jossa hänen henkensä oli pelastettu. Hän kertoi Rasmukselle, että toistakymmentä lääkäriä ja hoitajaa kursivat hänet kasaan useita tunteja kestäneessä leikkauksessa.
– Niin monta lahjakasta ja koulutettua ihmistä oli pelastamassa minun elämääni. Sitä samaa elämää, jonka olin puoli tuntia aiemmin yrittänyt heittää hukkaan, Rasmus sanoo.
– Muistaakseni sen sairaanhoitajan kanssa käydyn keskustelun aikana syttyi ensi kerran ajatus siitä, että olihan siihen oltava jokin syy, miksi olin vielä täällä.
Itsetuhoisuus tieliikenteessä on aina rikos. Itsemurhayritys liikenteessä asettaa hengenvaaraan useita muita ihmisiä.
Rasmuksen tapauksessa matkassa oli tuuria. Kukaan sivullinen ei loukkaantunut.
– Minulla todettiin vakava kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta mielentilatutkimusten perusteella olin silti täysin vastuussa siitä mitä tein, Rasmus kertoo.
Rasmus tuomittiin tapon yrityksestä ja liikenteen vaarantamisesta kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja 82 000 euron sakkoihin ja korvauksiin.
«Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että siellä on ihminen, joka tulee vastaan. Olin niin sekaisin, että en pystynyt ymmärtämään sitä.»
Rasmus Anderssén
– Olen pyytänyt toiselta osapuolelta anteeksi kaksi kertaa oikeudenkäynneissä. Tuntuu tosi pahalta nyt ajatella, miten moni on joutunut kärsimään minun takiani.
– Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että siellä on ihminen, joka tulee vastaan. Olin niin sekaisin, että en pystynyt ymmärtämään sitä.
824 kynttilää — yksi jokaiselle itsemurhan tehneelle
Rasmus istui tuomionsa Vaasan vankilassa. Toukokuussa 2018 hän vapautui.
Vaikka kokemukset vankilasta, oikeudenkäynneistä ja mielentilatutkimuksista olivat raskaita ja vaikeita, elämässä on eri tavalla merkitystä kuin koskaan aiemmin.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö pysyy kurissa lääkityksellä. Mielialat eivät enää vaihtele maniasta syvään masennukseen.
Rasmus ryhtyi vapaaehtoiseksi Suicide Zero Suomi -järjestöön, jonka tavoitteena on ehkäistä itsemurhia. Tänä vuonna hänestä tuli järjestön puheenjohtaja.
«Suomi on ainut Pohjoismaa, jossa ei ole ollut itsemurhien ehkäisyohjelmaa. Samalla Suomessa tehdään eniten itsemurhia Pohjoismaissa.»
Rasmus Anderssén
Itsemurhien ehkäisypäivänä 10. syyskuuta järjestö sytytti 824 kynttilää Luotsinpatsaalle Vaasan kirkon eteen. Siinä oli yksi kynttilä jokaiselle, joka teki itsemurhan vuonna 2017.
Itsemurhayrityksiä tehdään Suomessa vuosittain arviolta 10 000 – 30 000. Tarkkaa määrää on vaikeaa arvioida, sillä kaikista yrityksistä ei jää jälkeä minnekään.
Paitsi tietysti ympäröiviin ihmisiin. Kun ihminen tekee itsemurhan, kuusi läheistä traumatisoituu, arvioi MIELI Suomen Mielenterveys ry. (siirryt toiseen palveluun)Sillä on kauaskantoiset seuraukset, jotka näkyvät myös itsemurhien tekemässä laskussa kansantaloudelle.
Itsemurhat maksavat MIELI ry:n mukaan vuosittain ainakin 200 miljoonaa työkyvyttömyytenä, sairauslomina ja ensi- ja tehohoidon hintana.
Rasmuksen mukaan hänen työnsä tärkein tavoite on ollut saada Suomeen itsemurhien ehkäisyohjelma.
– Suomi on ainut Pohjoismaa, jossa sellaista ei ole ollut. Samalla Suomessa tehdään eniten itsemurhia Pohjoismaissa, Rasmus kertoo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen kertoo, että itsemurhien ehkäisyohjelma on parhaillaan valmisteilla sosiaali- ja terveysministeriössä. Sen on määrä astua voimaan ensi vuoden alusta ja jatkua vuoteen 2030 asti. Valmistelu alkoi tämän vuoden alusta.
– Viimeksi Suomessa on ollut itsemurhien ehkäisyprojekti vuosina 1986-1996. Voidaan päätellä, että se oli menestyksekäs, sillä 1990-luvun alun jälkeen itsemurhien määrä Suomessa on puolittunut, Partonen kertoo.
“Itsemurhakuolleisuus todennäköisesti kasvaa”
Uusi ehkäisyohjelma otetaan käyttöön vuoden 2020 alusta, eikä yhtään liian aikaisin. Itsemurhien määrä oli vähentynyt vuoteen 2015 asti, mutta viimeisimpinä tilastoituina vuosina 2016 ja 2017 itsemurhien määrä nousi. Vuonna 2017 itsemurhiin kuoli 90 ihmistä enemmän kuin vuonna 2015.
Vaikuttaa siltä, että myönteinen kehitys on pysähtynyt (siirryt toiseen palveluun), Partonen sanoo.
– Itsemurhakuolleisuus todennäköisesti kasvaa, kun väestö vanhenee ja väkiluku kasvaa.
Findikaattorin (siirryt toiseen palveluun) mukaan itsemurhan tehneiden keski-ikä oli vuonna 2017 naisilla 49 vuotta ja miehillä 46 vuotta. Väkiluvun odotetaan kasvavan muun muassa maahanmuuton myötä.
Tilastoista on vaikeaa päätellä, mitkä itsemurhille altistavat taustasyyt ovat mahdollisesti voimistuneet.
– Tavallisimpia syitä ovat masennussairaudet ja päihderiippuvuudet. Voidaan kysyä, ovat masennussairaudet yleistyneet tai vakavoituneet, tai onko niiden hoito muuttunut tehottomammaksi. Saavatko ihmiset tehokasta hoitoa ja riittävän ajoissa? Partonen pohtii.
Toisaalta nykyiset itsemurhien ehkäisykeinot eivät ehkä ole enää niin vaikuttavia kuin ennen.
Edellisen itsemurhien ehkäisyprojektin aikana ohjeistettiin koko Suomessa eri alojen, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoalan, ammattilaisia tunnistamaan itsemurhan vaara ja ohjaamaan hoidon piiriin.
Masennus opittiin tunnistamaan paremmin ja hoitamaan tehokkaammin. Päihteiden käyttöön puututtiin aktiivisemmin. Fyysisiä sairauksia hoidettaessa opittiin huomioimaan myös psykososiaalinen puoli ja antamaan myös psyykkistä tukea.
Kun valtakunnallinen projekti päättyi 1996, ohjeiden noudattaminen jäi jokaisen kunnan omalle vastuulle.
«Joissakin kunnissa ohjeet itsemurhien ehkäisemisestä ovat ehkä unohtuneet, tai niitä ei enää niin tarkasti noudateta.»
Timo Partonen
– Vanhat ohjeet pätevät edelleen, mutta niiden noudattaminen on toteutunut vaihtelevasti eri kunnissa. Joissakin kunnissa ohjeet ovat ehkä unohtuneet, tai niitä ei enää niin tarkasti noudateta, Partonen miettii.
Itsemurhien määrässä on suuria alueellisia eroja. Synkimpiä alueita tämän suhteen ovat olleet Itä- ja Pohjois-Suomi. Sairaanhoitopiireistä Pirkanmaalla menetetään eniten elinvuosia itsemurhakuolemien takia.
–Uudessa itsemurhien toimenpideohjelmassa on tarkoitus virkistää kuntien muistia vanhojen oppien osalta. Itsemurhia ehkäisevät hankkeet saavat myös lisää rahoitusta, Timo Partonen sanoo.
“Kaikesta voi selvitä, kun ottaa päivän kerrallaan”
Toissa kesänä Rasmus tapasi Saijan ja rakastui. Heillä oli paljon yhteistä, muun muassa pienet tytöt, melkein kaimat: Rasmuksella Saga, Saijalla Saaga.
Nyt Saija odottaa parin ensimmäistä yhteistä lasta.
Uusperhe muutti juuri pieneen omakotitaloon Edsevöhön. Kun teemme haastattelua syyskuussa, muuttolaatikot ovat vielä purkamatta ja pintaremonttia kaipaavien seinien tapetit repsottavat.
29-vuotiaan Rasmuksen velat ovat yhä ulosotossa. Hänellä ei ole vakituista työpaikkaa, mutta hän tekee keikkahommia ravintola-alalla ja luennoi kokemusasiantuntijana itsemurhien ehkäisemiseksi.
«Ei tässä ole mitään täydellistä, eikä tarvitse ollakaan. Nautin nyt pienistä asioista elämässä.»
Rasmus Anderssén
Asiat ovat ehkä aavistuksen rempallaan, mutta Rasmus puhkeaa tuon tuosta leveään hymyyn. Hän on nyt todella onnellinen.
– Ei tässä ole mitään täydellistä, eikä tarvitse ollakaan. Nautin nyt pienistä asioista elämässä.
Rasmus korostaa olevansa aivan varma, ettei enää ikinä yrittäisi itsemurhaa.
– Koko se ajatusmaailma, että on välttämättä oltava se paketti — työpaikka, kallis auto, hieno asunto ja joku, jonka kanssa jakaa se — en ajattele niin enää. Onnea voi saada myös ilman niitä.
– Nyt minulla on tehtävä elämässäni, kun saan auttaa muita. Kerron aina, että kaikesta voi selvitä. Ottaa vain päivän kerrallaan. Apua on saatavilla, Rasmus muistuttaa.
Onko sinulla tai läheiselläsi itsetuhoisia ajatuksia? Apua on saatavilla. Itsetuhoiset puheet ja ajatukset on aina otettava vakavasti.
MIELI ry:n valtakunnallinen kriisipuhelin toimii numerossa 09-25250111 arkisin melkein vuorokauden ympäri, kello 9.00-7.00. Viikonloppuisin ja juhlapyhinä kriisipuhelin päivystää klo 15.00-07.00.
Apua löytyy myös verkosta. Aikuisten Solmussa-chat (siirryt toiseen palveluun) on auki maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 15-19 ja nuorten Sekasin-chat (siirryt toiseen palveluun) tarjoaa tukea nuorille arkisin klo 9-24 ja viikonloppuisin klo 15-24.