Somevaikuttaja Hanne Valtari, 38, masentui, mutta jaksoi siitä huolimatta harrastaa, työskennellä ja urheilla. Lopulta hoitamaton masennus johti elämää rajoittavaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon, joka pakotti hakemaan asiantuntija-apua.
Kyllä tämä tästä. Asiat ovat hyvin, minulla ei ole oikeutta valittaa. Somevaikuttaja ja toimittaja Hanne Valtari, 38, ymmärsi jo lapsena, että toimeliaisuus vie pitkälle eikä vastoinkäymisiin jäädä rypemään. Pärjäämisen eetos eli vahvana pohjanmaalaisessa kasvuympäristössä.
Hanne on kirjoittanut suosittua Lähiömutsi-blogiaan vuodesta 2011. Nykyään blogi- ja sometekeminen kannattavat taloudellisesti, mutta alkuvuosina sisältö syntyi iltaisin, kun päivätyöt oli hoidettu. Kiireisinä ovat pitäneet myös kaksi lasta, kirjaprojektit, oma kesäpaikka ja harrastukset.
Ahdistuksesta ja mielen synkkyydestä nuoresta asti kärsineellä Hannella on ollut tapana järkeillä oireillensa selitys.
Masennus oireili sosiaalisten tilanteiden pelkona
Viime keväänä hoitamaton masennus alkoi oireilla sosiaalisten tilanteiden pelkona. Ensin ahdisti ajatus kasvokkain tapahtuvista työtapaamisista, kesän lopussa myös ystävien näkeminen muuttui vaikeaksi.
Kun naapurit kokoontuivat elokuussa puolison syntymäpäiväkahveille kotikerrostalon pihaan, Hannen sydän jyskytti ja hengitys tuntui salpautuvan. Ikkunasta kuului naurua ja puheensorinaa, mutta ihmisten kohtaaminen tuntui mahdottomalta.
– En ole koskaan ollut itsetuhoinen, mutta siinä hetkessä pelkäsin kuolevani ahdistukseen. Haukoin henkeä, ja tuntui, kuin minut olisi valettu elävältä betoniin. Kurkin pihalle verhonraosta ja yritin pakottaa itseni ulos, mutta en vain pystynyt menemään. Jälkikäteen syyllisyys omasta käytöksestäni oli musertavaa.
Syyskuussa psykiatri antoi Hannelle masennusdiagnoosin.
– Ennen psykiatrin tapaamista olin jonottanut parina päivänä mielenterveyspuhelimeen ja yrittänyt tuloksetta saada yhteyden keskusteluapua tarjoavaan chat-palveluun. Onneksi puolisoni tajusi auttaa avun etsimisessä, kun omat voimavarani eivät enää riittäneet.
Toipumisestaan Hanne ei ota suorituspaineita. Hän haluaa elää hyvää arkea ja yrittää vähitellen ymmärtää masennuksensa syitä.
Masennus ei vienyt sängyn pohjalle
Masennuksestaan huolimatta Hanne Valtari on herännyt aikaisin, tehnyt töitä ja urheillut.
– Masennus ei ole kaatanut minua sänkyyn. Erityisesti käsillä tekeminen on minulle tapa rentoutua, ja vaikeimmilla hetkillä omalla viljelypalstalla ja kesämajalla puuhastelu on tuonut hetkellisen helpotuksen pahan oloon.
Samaan aikaan työasioihin tarttuminen on tuntunut tavallista nihkeämmältä ja tulevaisuus näköalattomalta. Normaalisti Hanne nauttii työstään, mutta masennuksen myötä tekemisestä katosi ilo. Myös muiden kuin välttämättömien menojen suunnittelu muutamaa viikkoa pidemmälle on ollut vaikeaa.
Parhaina päivinä olo on ollut melkein normaali.
– Kun vointini on ollut hyvä, mielessäni on käynyt, olenko voinut suurennella oireitani. Seuraavassa hetkessä ahdistus tai epätoivo on kuitenkin vyörynyt päälle hyökyaallon tavoin.
Päätös lääkityksen aloittamisesta oli helppo
Masennuksen syntyminen on monimutkainen prosessi, johon voivat vaikuttaa esimerkiksi temperamentti, stressi, perimä, varhaiset traumat sekä mahdollisesti myös lievät muutokset aivoissa.
Hanne ei osaa sanoa, mistä hänen masennuksensa johtuu.
– Psykiatrini mukaan on tavallista, ettei masennukselle voida osoittaa suoraa syytä. Ehkä mieli ja keho antoivat periksi, kun pikkulapsiaikaan ja oman yrityksen kasvattamiseen liittynyt stressi alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Vähän kuin jotkut sairastuvat flunssaan lomalla.
Ensiavuksi psykiatri kirjoitti masennuslääkereseptin.
Hannelle määrättiin SSRI-lääkkeitä eli selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä. SSRI-lääkkeiden tiedetään lisäävän serotoniinin määrää ja vaikutuksia keskushermostossa siten, että osalla masennusoireet helpottavat.
Kuntoutusprosessi käynnistetään lähiaikoina psykoterapiassa. Ensin itsensä on saatava sellaiseen kuntoon, että terapiasuhteeseen sitoutumiselle on voimavaroja.
Päätös masennuslääkityksen aloittamisesta oli helppo, koska 7- ja 9-vuotiaat lapset tarvitsivat toimintakykyisen äidin. Hanne kärsi muutaman viikon ajan SSRI-lääkkeille tyypillisistä haittavaikutuksista, kuten unettomuudesta ja alhaisesta libidosta. Osalla lääkkeet voivat ensimmäisten viikkojen aikana myös lisätä ahdistusta tai aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia.
Vähitellen isoimmat tunnehuiput alkoivat tasoittua.
– Kun sain Instagramissa tarkoituksellisesti ilkeän viestin, aiemmin ahdistus olisi vyörynyt heti päälle. Nytkin odotin mustaa aaltoa, mutta hämmästyksekseni sellaista ei tullut. Olo tuntui tavalliselta ja keveältä.
Oma kesämaja on ollut Hanne Valtarin turvapaikka vaikeina hetkinä.
Hanne Valtari: ”Halusin kertoa diagnoosistani, kun prosessi on vasta alussa”
Miksi Hanne ei hakenut masennukseensa apua aiemmin?
– Olen joutunut tekemään töitä sen kanssa, että annan itselleni luvan olla heikko enkä yritä tukahduttaa negatiivisia tunteita myönteisellä ajattelulla. Vuosien mittaan olen yrittänyt hoitaa synkkää mieltäni niin hengitysharjoituksilla, liikunnalla kuin kyllä se siitä -asenteella.
Häneltä on vienyt aikaa hyväksyä, että masennus voi koskettaa myös onnellista ja keskiluokkaista perheenäitiä, jolla on asiat periaatteessa hyvin.
– Kotikylässäni liikkui huhu, että jos joku tulee hulluksi, valkotakit tulevat ja sulkevat mielisairaalaan. Se oli meidän lasten mielestä jännittävää. Mielenterveysasiat olivat nuoruudessani tabu ja jako normaalin ja epänormaalin välillä mustavalkoinen.
Kun Hanne kertoi masennusdiagnoosistaan somekanavissaan, moni yllättyi.
– Pelotti etukäteen, miten jaksan ottaa vastaan pyytämättä annetut neuvot ja tilanteeni spekuloinnin. Halusin kuitenkin kertoa diagnoosistani, kun prosessi on vasta alussa. Masennuksen selättämistä käsittelevät sankaritarinat eivät ole koskaan resonoineet minussa.
Masennukseensa hän haluaa suhtautua uteliaasti.
– Tärkeintä olisi tavallinen ja hyvä arki, jota kohti olen jo matkalla.
Koronapandemia siirsi psykoterapian asiakkaan omalle kotisohvalleen. Epäilyt teknologian ihmisiä etäännyttävästä vaikutuksesta ovat osoittautuneet liioitelluiksi.
Тяжелые испытания могут разрушить, «убить» волю. А могут сделать нас сильнее, открыть ресурсы для роста, внутренней трансформации, перемен к лучшему. Рассказываем о том, как происходит посттравматический рост.