Syvän työuupumuksen ja masennuksen kokenut Tapani Erkkilä päätti omaksi ja rekkakuskin onneksi jättää kääntämättä rattia. Mies toivoo, että jokainen valitsisi synkimmälläkin hetkellä elämän.
Tapani Erkkilä tietää mitä on, kun ensin pelkää kuolevansa ja sitten toivoo sitä enemmän kuin mitään muuta.
Hän myös tietää, että pikimustasta ahdistuksen helvetistä pääsee ylös, vaikka sitä ei usko silloin, kun pelkkä hengittäminen tuntuu ylivoimaiselta omille loppuun raastetuille voimille.
Vuosien toipumisen jälkeen hän tietää myös, että työelämään voi palata, kunhan muistaa kuunnella mieltä ja kehoa. Erkkilälle metsä ja luonto toivat paranemisen aikana voimaa. Valokuvauksesta tuli miehelle myös uusi ammatti.
Kannuslainen Erkkilä oli reilu kolmekymppinen myyntitykki. Hän myi yötä päivää vakuutuksia ja ihmetteli mikä on, kun miljoonapapereidenkaan teko ei tuntunut enää yhtään miltään. Mikään ei huvittanut ja koko ajan väsytti.
Mitä useammin ylikierroksilla käynyt elimistö yritti varoitella ja jarruttaa, sitä raivokkaammin Erkkilä painoi hommia.
– Ajattelin, että olen vain laiska, kun väsytti ja pyörrytti. Sydän muljahteli epätahtiin ja oli huono olo. Päätä särki jatkuvasti. Jos ei ollut migreeni päällä, se oli tulossa.
Kun oireet viikko viikolta pahenivat, iski kammo: Minä kuolen. Tämä on syöpä, joka on levinnyt jo joka paikkaan.
Mies veti vatsa karrella kaksin käsin särkylääkkeitä ja ruoski itseään eteenpäin. Ajatus kuolemasta kauhistutti, eikä Erkkilä halunnut lääkäriin kuulemaan lopullista tuomiota.
– Välillä meni sydämen kanssa hermot, taoin autossa nyrkillä rintaa ja huusin ääneen, että etkö parempaan pysty, lyö kunnon volttia! Hoidetaan tämä elämä nyt kunniakkaasti loppuun ja tehdään hommat täysillä viimeiseen asti.
Mikä on, kun en kuolekaan?
Työt on pitänyt tehdä aina niin hyvin kuin vain on pystynyt. On pitänyt olla nopein ja tehokkain. Paras koko porukasta. Hoitaa työnantajan ja asiakkaiden asiat viimeisen päälle, kun ne on hoitaakseen ottanut. Täydellisyyden tavoittelu on piiskannut Tapani Erkkilää eteenpäin.
– Olen perfektionisti, mutta vain itseäni kohtaan. Olen vaatinut jatkuvasti huippusuoritusta. Virheitä en ole itselleni suonut.
Muistan vain, että yritin avata ovea, kaaduin ja olin siinä lumessa polvillani salkut käsissäni. Jotenkin tajusin, että olin yrittänyt autoon takaovesta.
TAPANI ERKKILÄ
Vaikka elimistö varoitteli, perfektionisti ei suostunut höllentämään tahtia ja laskemaan rimaa piiruakaan alemmaksi. Erkkilän ratkaisu oli odotella kuolemaa ja raataa yhä enemmän.
– Ajattelin usein, että nyt on niin hirveä olo, että kuolen tänään. Ja jos en tänään, niin viimeistään huomenna. Pelotti, mutta mikään ei saanut lopettamaan. Kynttilä kärysi kiihtyvää vauhtia molemmista päistään.
Kun viikot muuttuivat kuukausiksi, pelko väistyi ja ajatus kuolemasta rupesi yhtäkkiä tuntumaan lohdulliselta.
– Olin niin loppu. Elämä oli älyttömän raskasta ja pelkkää tuskaa. Epätoivoisena ihmettelin, että miksi en jo kuole tähän kauheaan oloon.
Sitten tuli talviaamu, josta Tapani Erkkilä ei enää omin voimin selvinnyt. Mies oli lähdössä töihin ja tajusi, ettei millään päässyt sisälle autoon.
– Muistan vain, että yritin avata ovea, kaaduin ja olin siinä lumessa polvillani salkut käsissäni. Jotenkin tajusin, että olin yrittänyt autoon takaovesta. Kömmin pystyyn, ja ymmärsin, että näin ei voi enää jatkua. Palasin sisälle, heitin salkut nurkkaan ja sanoin vaimolle: nyt voit soittaa lääkärille.
Pakotin itseni valitsemaan elämän
Perusteellisista tutkimuksista ja lääkäreiden vakuutteluista huolimatta Tapani Erkkilän oli vaikea uskoa, ettei hänellä ollut syöpää. Vielä vaikeampaa oli hyväksyä arvelut työuupumuksesta.
Kun lääkäri kysyi, milloin Erkkilä oli viimeksi pitänyt kuukauden kesäloman, mies tajusi, ettei koskaan. Pidennettyjä viikonloppuja kyllä, mutta ensimmäisestä kesätyöpaikasta lähtien kesät olivat livahtaneet ohi töitä tehden.
Erkkilä oli kolme kuukautta sairauslomalla ja palasi töihin.
– Ensin näytti hyvältä, mutta äkkiä olin samassa kierteessä ja vajosin vain syvemmälle. Kolmen vuoden aikana kävin pari kertaa kokeilemassa, mutta aina tuli rankasti takapakkia.
Moni yllättyi, kun kuuli Erkkilän sairastumisesta. Miten porukan vahvin ja kovin voi romahtaa? Osa kysyi suoraan, että pelleilikö mies.
Erkkilä sai diagnoosiksi vakavan masennustilan, joka oli syntynyt työuupumuksen ja loppuunpalamisen seurauksena. Vakavaa masennusta hoidettiin lääkkeillä, jotka eivät miehen mukaan auttaneet yhtään.
Koko ajan oli sisällä sellainen raapiva tuska, että piti päästä jonnekin, mutta jos sitten meni, missään ei ollutkaan hyvä olla.
TAPANI ERKKILÄ
Alkuvaiheessa Erkkilä nukkui lähes jatkuvasti. Hereillä ollessaan hän yritti vain jotenkin selvitä ja hengittää.
– Siitä ei paljon puhuta, mutta kun elämä on tuollaisessa pisteessä, toivoo vain kuolemaa. Rekan keula alkaa tuntua komealta ja houkuttelevalta. Uskon, että jokainen punnitsee silloin ratkaisunsa. Itse pakotin itseni päättämään, että vaikka mitä vielä tulee, ja vaikka kuinka huonosti menee, en perheen takia tee itselleni mitään.
Synkimmissä syövereissä käyneenä Erkkilä tietää, että mustimmastakin masennuksesta voi selvitä. Se vaatii paljon aikaa, paljon apua ja paljon puhumista. Yksin ei kukaan selviä. Siksi hän nykyään mielellään kertoo omista kokemuksistaan, koska toivoo, että muutkin jättäisivät sen pienen ratinkäännöksen tekemättä ja valitsisivat elämän.
Voin ja saan tehdä virheitä
Tapani Erkkilä sanoo, että hänet nosti takaisin elämään perheen kärsivällinen tuki, ammattiauttajien apu ja vahva rakkaus luontoon.
– Koko ajan oli sisällä sellainen raapiva tuska, että piti päästä jonnekin, mutta jos sitten meni, missään ei ollutkaan hyvä olla. Lopulta rupesin lähtemään luontoon. Metsässä kameran takana tuli tunne, että pääsin kaikkea piiloon.
Vakavasta loppuunpalamisesta ei nousta hetkessä. Erkkilä laskee, että hänellä meni toipumiseen 6–7 vuotta.
– Nyt sairastumisestani on aikaa jo kymmenisen vuotta. Nykyään pärjään ihan hyvin ja pystyn toimimaan, kun tiedostan rajani. On vain hyväksyttävä se, että kaikkea ei jaksa eikä pysty.
Luonnettaan on vaikea muuttaa, mutta Erkkilä on oppinut tarkkailemaan käyttäytymistään. Sata lasissa painavan perfektionistin on ollut pakko oppia olemaan armollisempi itselleen.
– Jos homma ei mene niin täydellisesti kuin haluaisin, sanon itselleni, että kuule Tapani, tämä nyt meni näin, eikä maailma kaadu tähän. Hyväksyn sen, että voin ja saan tehdä virheitä.
Vaikka Erkkilä sanoo osaavansa jo varoa, oli lähellä, ettei nykyinen työ, valokuvaaminen, karannut myös käsistä. Yhtäkkiä oli taas yhä enemmän kaikkea: juhlakuvauksia, näyttelyjä, kilpailuja, studiokuvauksia, palkintojenhakumatkoja. Oli pakko hidastaa tahtia.
– Jos joku tulee toppuuttelemaan työuupumuksesta elpynyttä, hyvä tarkoitus on öljyä liekkeihin. Silloin iskee näyttämisen paikka, että luuletko etten muka pysty tai jaksa. Sillä hetkellä rupeaa välittömästi ruoskimaan itseään, että nyt tämä kaikki tehdään ja viimeisen päälle. Silloin on itse osattava sanoa ei.
Työuupumus
Noin 25 prosenttia työssäkäyvistä kärsii lievästä uupumuksesta. Vakavasti työuupuneita on 2,5 prosenttia, ilmenee Terveys 2000 -tutkimuksesta.
Työterveyspsykologian dosentti, johtaja Kirsi Ahola Työterveyslaitokselta kertoo, että työuupumukseen johtava stressi kumpuaa yleensä työn organisoinnin haasteista. Työtä on liikaa ja joustoja tai tukea liian vähän.
Perfektionismia ja äärimmäisen korkeita omia tavoitteita pidetään altistavina piirteinä. Ahola korostaa, että yksilölliset luonteenpiirteet eivät sellaisenaan uuvuta, jos asiat ovat työpaikalla hyvin.
Työkulttuurilla on suuri merkitys. Vaaditaanko työntekijöiltä täydellisyyttä vai hyväksytäänkö inhimillisyys? Jos työssä palkitaan ja kiitetään ainoastaan jatkuvasta itsensä ylittämisestä, voivat seuraukset näkyä ylisuorittamisena ja uupumisena. Avoin keskusteluilmapiiri puolestaan rohkaisee puhumaan työolosuhteista, ja etsimään ratkaisuja yhdessä.
Kirsi Ahola neuvoo puhumaan työn kuormittavuudesta työkielellä. Kiirettä ja väsymistä voi valitella, mutta viestin saa paremmin perille, jos kertoo esimiehelle suoraan, että työtehtävälle on liian vähän aikaa tai resursseja, eikä työntekijä pysty takaamaan normaalia laatua.
Unihäiriöt ja tuplanopeudella menemisen tunne ovat varoitusmerkkejä, jotka kannattaa ottaa tosissaan. Jos päätösten tekeminen tuntuu ylivoimaiselta, pinna palaa tai itkuherkkyys kasvaa, on Aholan mukaan aika keskustella esimiehen ja tarvittaessa myös työterveyshuollon ammattilaisen kanssa.
Как часто мы говорим себе, что с понедельника, начала месяца или нового года изменим свою жизнь. Но намерения не слишком часто превращаются в действия. Что делать, чтобы не свернуть с намеченного пути? Путешественница Ольга Будаева предлагает два простых упражнения.
Нет ли повода для тревоги? Возможно ли жить и не тревожиться? И что заставляет людей испытывать чувство тревоги?