Опубликовано 1 комментарий

Ketamiinihoito auttoi Emiliaa, 25, johon masennuslääkkeet eivät tehoa.

Vakava masennus on vaivannut Emiliaa puolet elämästä lääkkeistä ja terapiasta huolimatta. Kun psykiatri ehdotti ketamiini-infuusiota, Emilia ei epäröinyt hetkeäkään. Tulokset ovat yllättäneet etukäteen skeptisesti hoitoon suhtautuneen.

Kun Emilia Melingin, 25, ketamiinihoito aloitettiin, hänellä oli takanaan puolet elämästä kestänyt kamppailu masennuksen kanssa.

Masennuksen ensi merkit pulpahtivat esiin, kun Emilia oli ala-asteikäinen koulukiusattu. 12-vuotiaana hän istui keittiössä lääkepurkit edessään ja mietti itsemurhaa. Vain ajatus kohta kotiin tulevista pikkuveljistä sai hänet jättämään lääkkeet syömättä.

– En halunnut, että he löytäisivät minut kuolleena. En halunnut aiheuttaa heille ja perheelleni sitä surua. Vain se esti minua toteuttamasta haluani kuolla, Emilia kertoo.

”Kasvoin oppimaan, että masennus on normaali olotila”

Masennus on kulkenut Emilian rinnalla uskollisen koiran lailla näihin päiviin asti. Mukana on ollut parempiakin päiviä, mutta enemmän huonoja. Lähestulkoon jokainen aamu alkaa ahdistavalla tunteella: ikään kuin rinnan päällä olisi fyysinen paino.

– Ahdistukseeni kuuluu, että jatkuvasti pelkään jotakin. Mikä voi mennä pieleen, se varmasti tuleekin menemään, ajattelen. Tai sitten päähäni jää pyörimään luulo, että ohikulkija katsoi minua ikävällä katseella, enkä enää pääse ajatuksesta irti, vaan se alkaa hallita kaikkea.

Vasta parikymppisenä Emilia tajusi, että itsetuhoiset ajatukset ja jatkuva ahdistunut olo eivät olekaan normaali olotila, kuten hän oli kasvanut oppimaan. Tajuaminen tapahtui terapiassa, johon hän oli viimein hakeutunut ystävänsä neuvosta. Takana oli totaalinen romahdus, jonka oli aiheuttanut traumaattisen parisuhteen päättyminen.

Emilialla diagnosoitiin vaikea masennus, vaikea ahdistushäiriö ja paniikkihäiriö. Terapian lisäksi aloitettiin lääkehoito.

– Minulle määrättiin ahdistuslääkettä, kahta mielialalääkettä ja unilääkkeitä. Nyt olen kolmisen vuotta syönyt kuutta eri lääkettä maksimiannoksilla. Unilääkkeestä on ollut apua nukkumiseen, mutta muut lääkkeet eivät ole auttaneet, Emilia kertoo.

Ketamiinihoito on vaihtoehto, kun lääkkeet ja terapia eivät auta

Diagnoosin saamisen jälkeen olo oli hämmentynyt, mutta toiveikas. Olen siis sairas, mutta nyt alkaa paraneminen, Emilia ajatteli. Oli suuri pettymys huomata, ettei se mennytkään niin.

– Luin netistä kaiken, mitä pitää tehdä mielenterveyden paranemiseksi. Söin terveellisesti, harrastin liikuntaa, meditoin aamuisin, tein kaikkeni auttaakseni itseäni parantumaan.

Silti mieliala ei lähtenyt kohoamaan. Vanhat tutut taakat painoivat: masennus, ahdistus, riittämättömyyden tunne, taipumus täydellisyyden tavoitteluun, ongelmien piilottaminen iloisuuden ja meikin alle.

Hyvän ongelmienpiilotuskykynsä takia Emilia on joutunut myös taistelemaan hoidon saamiseksi.

– Eräs psykiatri totesi minut ensi kertaa nähdessään, että näytät niin iloiselta ja hyvältä, että voimme varmaan lopettaa hoitosi tähän paikkaan. Vastasin hänelle, että jos niin käy, en tule selviämään enää monta viikkoa. Onneksi käynnillä mukana ollut sairaanhoitaja näki ulkokuoren läpi, ja ensimmäistä kertaa otettiin esiin neuromodulaation muodot hoitovaihtoehtoina.

Neuromodulaatiohoitoja ovat sähköhoito, magneettihoito ja ketamiini-infuusio. Niillä hoidetaan hoitoresistenttiä masennusta, maniaa, psykoosia, ahdistusta ja pakko-oireista häiriötä, jos muilla hoitokeinoilla ei saada riittävää vastetta.

Hidasta jonotusta nopeavaikutteiseen hoitoon

Ketamiinihoitoa pidetään nykyään tehokkaana ja nopeana hoitokeinona masennukseen. Sen ongelmana on vaikutuksen melko lyhyt kesto, muutamasta viikosta muutamiin kuukausiin. Ketamiinihoidon vaikutusmekanismeista tai pitkäaikaisvaikutuksista ei myöskään tiedetä vielä paljon.

– Psykiatrini suositteli ketamiinia ja kysyi, olenko avoin tällaiselle hoitovaihtoehdolle. Totta kai olin! En tiennyt hoidosta mitään enkä sitä, miten se vaikuttaa aivoissa, mutta se ei haitannut. Olisin vaikka pomppinut päälläni ja tehnyt voltteja, jos joku olisi luvannut, että se voi auttaa.

Prosessi oli kuitenkin hidas. Siitä hetkestä, kun ketamiinihoito vaihtoehtona ensi kertaa mainittiin, kului lähes kaksi vuotta ennen kuin hoito todella aloitettiin.

Emilia jonotti kiireettömään hoitoon sillä perusteella, ettei hänellä tavattu akuuttia itsetuhoisuutta. Jatkuva passiivinen itsetuhoisuus eli itsetuhoiset ajatukset, itseä vahingoittava käytös, viiltely ja välinpitämättömyys kuolemaa kohtaan eivät täyttäneet kiireellisen hoidon kriteerejä.

– En uskaltanut tehdä itselleni mitään, sillä ajattelin perhettäni ja heidän murhettaan. Sen sijaan toivoin, että päähäni olisi vaikka pudonnut kivi, jotta olisin päässyt tästä kaikesta. Lisäksi muun muassa tupakoin ja join itseni vahvaan humalaan, vaikka tiesin sen olevan terveydelle vahingollista.

Paniikkikohtaus kesken tiputuksen

Lopulta hoitoa jouduttiin kiirehtimään, sillä Emilian kunto huononi viime kevään aikana rajusti. Paniikki- ja ahdistuskohtaukset tihenivät ja pahenivat niin, että niitä oli jopa useita kertoja päivässä. Lopulta aika infuusioon järjestyi viikossa.

Esivalmisteluihin kuului laboratoriokokeissa ja sydänsähkökäyrätutkimuksessa käynti. Muutoin Emilia asteli toimenpidehuoneeseen verrattain vähäisin ennakkotiedoin.

– Minulle oli kuvailtu toimenpidettä ja kerrottu sen jälkeisistä mahdollisista haittavaikutuksista, kuten hetkellisestä aistien herkistymisestä. Muuten menin sairaalavuoteeseen aika kylmiltäni.

Ketamiinihoito toteutetaan tiputuksena suoraan suoneen. Yksi hoitokerta kestää noin tunnin, josta tiputukseen kuluu puolisen tuntia. Muu aika on valmisteluja ja hoidon jälkeistä seurantaa.

Toimenpiteen aikana huoneessa on koko ajan läsnä sairaanhoitaja. Se osoittautui hyväksi asiaksi, sillä Emilia sai kolmannella hoitokerralla paniikkikohtauksen kesken tiputuksen. Tilanne laukesi hoitajan rauhoittelulla ja yhteisillä hengitysharjoituksilla.

Ketamiinihoito ja sen erikoiset vaikutukset: juoksevia palosammuttimia, tapaaminen jumalan kanssa

Hoidon aikaisista ja jälkeisistä aistiharhoista Emilialla on jo kertynyt kokemusta.

– Kun ketamiini alkaa tippua, tulee nousuhumalan kaltainen olotila. Keho tuntuu puutuneelta, kevyeltä ja painavalta yhtä aikaa. Ensimmäisen hoidon aikana tuli valtava tunteenpurkaus, ja huutoitkin ilman pidäkkeitä. Mutta se ei ollut ahdistunutta itkua, vaan tuntui puhdistavalta ja tarpeelliselta.

Myös huimaus on hoidon aikana ja sen jälkeen ollut kovaa.

Erikoisin hoidon jälkivaikutus on ollut silmien aistiharhat, jotka ilmenevät esineiden holtittomana liikkumisena näkökentässä. Hoitohuoneen seinäkello ja palosammutin elävät aivan elämäänsä Emilian silmissä hoidon jälkeen, loitontuvat ja tulevat lähemmäs.

Ne tuntuvat kuitenkin pieniltä ja harmittomilta harhoilta siihen verrattuna, mitä Emilia on kuullut joillekin potilaille käyneen ketamiini-infuusion aikana tai jälkeen.

– Joku kuulemma on tavannut jumalan, joku ymmärtänyt maailmankaikkeuden tarkoituksen.

Niin isoja oivalluksia Emilia ei hoidolta odota, eikä edes haluaisi. Hänelle riittää paljon vähemmän: elämä ilman jatkuvaa ahdistusta, paniikkia ja masennusta.

Masennus ei määritä ihmistä, kuten häntä ei määritä vaikkapa murtunut jalka, Emilia sanoo. Hän toivoisi ihmisille lisää lempeyttä ja ymmärrystä toisia kohtaan. Ikävä sana tuntemattomalle voi haavoittaa pahasti, mutta hymy pelastaa koko päivän. Kuvituskuva.

Teho vaikuttaa lupaavalta

Tämänhetkisen hoitosuunnitelman mukaan Emilialle tehdään ketamiinihoito kerran viikossa puolen vuoden ajan, yhteensä 24 kertaa. Kuuden viikon välein hoidon tehoa ja vastetta seurataan, samoin potilaan laboratorioarvoja.

Mikäli vointi on sen mukainen, hoidon kestoa voidaan tarvittaessa lyhentää.

Emilian hoito on vielä alussa: tämän jutun ilmestymisen aikoihin takana on neljä hoitokertaa. Teho vaikuttaa erittäin lupaavalta.

– Huomaan olossani selvän eroon parempaan päin. Olin alkuun tosi skeptinen, olenhan syönyt lääkkeitä ja juossut terapiassa jo pitkään. Että onko tämä taas vain uusi lääke, jota turhaan kokeillaan.

Mutta jokaisen hoitokerran jälkeen olo onkin ollut hyvä ja seesteinen, jopa raukea. Tuntuu konkreettisesti paljon kevyemmältä.

– Kävin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen jopa juoksulenkillä, kun olo oli niin kevyt. Aiemmin juokseminen on jäänyt, sillä mielessä painava tunne on ikään kuin siirtynyt kehoonkin.

Ketamiinihoito mahdollistaa vaikeiden asioiden käsittelyä

Paljon on vielä edessä, eikä Emilia odota ketamiini-infuusion olevan ihmekonsti, joka yksinään korjaa kaiken. Ketamiinihoito myös tuo pintaan vanhoja traumoja ja kipukohtia, niitä jotka syntyivät jo koulukiusaamisen aikoihin.

Ne on oltava valmis kohtaamaan.

– Minulla on edessäni sellaisten asioiden käsittelyä, joiden käsittelyn luulin jo tehneeni. Hoidon nostattamien tunnetilojen kautta ymmärsin, että minulla on edelleen asioita pohtimatta ja hyväksymättä, Emilia kuvailee.

Ketamiinihoito antaa siihen voimavaroja, kun masennus ja ahdistus eivät enää ole jatkuva olotila.

– Se painava tunne rinnassa alkaa vihdoin väistyä.

Опубликовано Оставить комментарий

Kun Mika Tommolan ahdistuneisuushäiriö diagnosoitiin, moni asia ratkesi.

Mika Tommolan ahdistuneisuushäiriön diagnoosi: moni asia ratkesiHuumori on ollut Mika Tommolan selviytymiskeino lapsesta asti. Kun lääkäri diagnosoi ahdistuneisuushäiriön, moni asia ratkesi.

Kun Mika Tommola oli lapsi, hän näki harvoin vanhempiensa nauravan yhdessä. Isä, Esko Tommola, työskenteli kirjeenvaihtajana ja uutisankkurina Ylellä ja MTV3:lla. Hän oli aikansa julkkis, karuista oloista ponnistanut sota-ajan lapsi, ja satsasi täysillä uraansa. Marianne-äiti oli kotona kolmen lapsen kanssa.

Perhe muutti moneen otteeseen pääkaupunkiseudulla ja asui isän työn vuoksi pitkään myös Tukholmassa.

– Missä ikinä asuimmekin, en koskaan nähnyt vanhempieni nukkuvan samassa sängyssä tai pitävän hauskaa keskenään. Se oli vanhan ajan etäinen avioliitto.

Mitä tekee pikkupoika nähdessään, että vanhemmat eivät naura? Hän tietysti pelleilee saadakseen hymyn äidin tai isän huulille. Mika arvelee, että otti hassuttelijan roolin luontaisesti perheen vanhimpana lapsena.

Vanhempien viileistä väleistä huolimatta Mika muistaa lapsuutensa onnellisena, hän sai käydä hyviä kouluja ja harrastaa. Hän keräili postimerkkejä, bongaili lintuja ja haaveili taikurin ammatista. Viimeksi mainittuun liittyi vahvasti tarve viihdyttää muita.

Taikurin ura jäi lyhyeksi mutta päättyi huipulla: sana innokkaasta teinitaikurista oli kiirinyt, ja Mikaa pyydettiin lämmittelemään Aira Samulinin tanssiryhmää, joka esiintyi varusmiesten kotiinpaluujuhlassa Santahaminassa.

– 13-vuotias taikuripoika ei ehkä ollut ihan sitä, mitä parikymppiset varusmiehet juhliltaan toivoivat. Kuka sen idean oli mahtanut keksiä? Mutta, no, olin minä ainakin halpa esiintyjä.

Show meni pieleen, pallot eivät pysyneet käsissä. Mutta varusmiehiä nauratti. Tavoite oli saavutettu.

Mika Tommola uskoo intuitioon: ”Loputon vaihtoehtojen puntarointi ei vie minnekään”

Senkun hyppää vaan, ei kannata pähkäillä. Sitä ohjenuoraa Mika Tommola on noudattanut elämässään niin pienissä kuin suurissakin päätöksissä.

– Loputon vaihtoehtojen puntarointi ei vie minnekään. Intuitio tietää ratkaisun ja sitä kannattaa kuunnella.

Jos Mika on joskus innostuksissaan unohtanut kuunnella vaistoaan, asiat ovat menneet pieleen.

Viitisentoista vuotta sitten Mika huomasi ilon kadonneen elämästään. Olo oli levoton, käytös tylyä ja kärsimätöntä, huumori muuttui pisteliääksi, jopa kyyniseksi. Mika hakeutui työterveyslääkärille, joka diagnosoi hänelle ahdistuneisuushäiriön. Ahdistus näkyi ennen kaikkea kriisitilanteissa, joista Mika alkoi hakea hätäistä ulospääsyä.

– Minulla ei ollut kykyä rauhoittua, nähdä isoa kuvaa. Tein silloin hätiköityjä ja huonoja päätöksiä, vaikka kuvittelenkin olevani ihan fiksu ihminen.

Mika pääsi terapiaan, ja sen aloittaessaan hänellä oli monta kysymystä: Miksi toimin niin impulsiivisesti? Miksi en oikeasti kuuntele muita? Miksi minulle on niin tärkeää, että saan toteuttaa itseäni?

Hahmoterapeutin avulla hän alkoi löytää käytökselleen selityksiä. Selvisi muun muassa se, että lapsuudessa tapahtuneet asiat olivat muokanneet hänestä pienen koomikon, joka halusi värittää ankeutta, saada vanhemmat nauramaan.

Terapiassa Mika on harjoitellut myös kuuntelemista, niin intuitionsa kuin muiden ihmistenkin. Kun on jatkuvasti tohkeissaan omista jutuistaan, toisten huomioon ottaminen jää helposti kakkossijalle.

– Empatian puute on heikko kohtani. Sitä taitoa joudun oikeasti treenaamaan. Erityisen raskasta se on ollut läheisille.

Kaikkiin kysymyksiin ei ole vieläkään saatu vastausta, mutta eteenpäin Mika kokee menneensä. Terapiaa hän suosittelee kaikille.

– Suren, kun näen hermostuneita ja äkäisiä ihmisiä ja vaistoan, että selitys olemukseen löytyy lapsuudesta. Tasapainon elämään voisi saada pätevän terapeutin ohjauksessa.

Etusivu

 

Опубликовано Оставить комментарий

Андрей Беловешкин. Изменение поведения.

Поговорим о трудных клиентах? ???????? | Ассоциация Профессионалов Фитнеса  (FPA) | Дзен
Изменение поведения – это сложно и требует ресурса внимания и воли. Часто бывает так, что наши ресурсы истощаются и тогда даже небольшое отступление от намеченных целей приводит к эффекту «все к черту». Небольшая ошибка на фоне истощения ресурсов саботирует все успехи. Если же насильно заставлять себя выполнять, то можно потерять интерес к заданию. Как же синхронизировать между собой колебания мотивации и сил и выполняемый объем заданий, избежав срывов и выгораний? Вот три научно подтвержденных идеи.
1. Чрезвычайный резерв. Например, вы собираетесь потратить 500 usd, а 100 usd оставляете себе в качестве “чрезвычайного резерва” на экстра случай. Или вы хотите подтянуться 15 раз, но 2 подтягивания можно пропустить (резерв). Когда мы создаем небольшой люфт, свободное пространство, то небольшие отступления от оптимума в пределах «резерва» не запускают механизм «снова не смог, все к черту». Главное – это дискомфорт, когда мы залазим в резерв. Часто достаточно лишь наличия резерва, чтобы чувствовать себя свободнее. Исследования подтверждают эффективность такой стратегии.
2. Минимальное задание. Это годится, когда сил у вас совсем нет и сложно даже начать. Разделите задание на две части – привычка выполнять эту привычку и собственно ее содержание и создайте минимальное ее выполнение. Например, одно подтягивание или один листик салата, одна страница учебника, обойти дом в кроссовках. Это слишком просто, чтобы сопротивляться выполнению и часто появляются силы при выполнении минимума, а что немаловажно – вы поддерживаете привычку, не давая ей угаснуть.
3. План. Синхронизировать объем с вашим состоянием. Для этого важно избегать резких колебаний, придерживаться рутины. Сокращение HALT(S) часто используется в профилактики и лечении зависимостей, как триггеры срыва. Hungry (голодный), angry (злой), lonely (одинокий), tired (уставший), 5S есть несколько Sad Sick Stressed Serious Sex (грустный, больной стрессированный, серьезный, озабоченный) – это триггеры, которые запускают нежелательное поведение и приводят к тому, что мы принимаем неправильные решения. Поэтому увеличивайте нагрузку когда больше сил, снижайте когда меньше. Помните, что это касается и тех сфер, которые, казалось бы, не сильно связаны – так интенсивные умственные усилия приводят к снижению физических показателей.
Помните, что случайные поблажки не имеют никакого отношения к гибкости. При похудении распространена техника читмилов. Но на самом деле, как показывают исследования в 71% «читмилов» — речь идет о эпизодах импульсивного переедания. Работа этого года показала, что использование читмилов приводит к развитию нарушений пищевого поведения. Однако, когда повышение и понижение калорийности запланировано и варьируется (как в Calorie Shifting Diet), то даже день повышения калорийности раз в неделю повышает настроение, помогает поддерживать мотивацию. И конечно переедание не должно быть наградой за похудение – это саботирующее вознаграждение.
Что это значит? Будьте гибкими, это повышает эффективность. Перечисленные стратегии позволяют синхронизировать план и количество имеющихся сил, избежав срывов. Устанавливайте себе «чрезвычайный резерв», которым можно воспользоваться, минимальный порог выполнения награды и тщательно планируйте, учитывая другие аспекты своего дня.
Characterizing cheat meals among a national sample of Canadian adolescents and young adults Journal of Eating Disorders volume 10, Article number: 113 (2022)
Nudging persistence after failure through emergency reserves Organizational Behavior and Human Decision Processes Volume 163, March 2021, Pages 17-29
Calorie Shifting Diet Versus Calorie Restriction Diet: A Comparative Clinical Trial StudyInt J Prev Med. 2014 Apr; 5(4): 447–456.
A thematic content analysis of #cheatmeal images on social media: Characterizing an emerging dietary trend Int J Eat Disord 2017 Jun;50(6):698-706