Опубликовано Оставить комментарий

Вредные советы: Как стать хорошим клиентом на психотерапию?

Если Вы решили пойти на психотерапию – помните: профессиональный психотерапевт обязательно Вам поможет. Во что бы то ни стало. Ведь профессиональными психотерапевтами не становится кто попало – это специально обученные, умудренные опытом люди, которые способны понимать других без слов и всегда счастливы и успешны.

Вот основные правила, соблюдение которых сделает Вашу психотерапию незабываемой и яркой.
Требуйте результат!
Терапевт должен гарантировать результат терапии – и не какие-то абстрактные слова типа «осознавание» или «изменение», а конкретные вещи: повышение на работе, богатого мужа, послушных детей и, конечно, яркой и насыщенной жизни. Иначе, зачем это все?
Будьте спонтанны.
Мы все понимаем, что Вы творческая натура с тонкой душевной организацией, и ходить на терапию раз в неделю на протяжении года, да что там года – даже нескольких месяцев, просто невозможно. Смело переносите встречи за час до терапии, а иногда – просто не приходите. Предупреждать заранее не обязательно – терапевт он же психолог, все поймет.
Торгуйтесь!
Терапевты цены себе не сложат, но давайте будем откровенны – что сложного в том, чтоб один час слушать и задать пару очевидных вопросов? Только глупцы переплачивают за духовный рост.
Не делайте глупостей.
Если Вас попросят представить себя своей ногой, или сыграть роль своей мамы, а то еще чего –поговорить с пустым стулом, — безоговорочно отказывайтесь. Психотерапия – вещь серьезная, а не балаган.
Будьте вежливы.
На терапии не стоит выражать агрессию, печаль или страх. Будьте сильной, а если такие чувства и возникнут – многозначительно намекните, терапевт обязательно поймет. Он же психолог.
Делайте, что говорят – и все получится!
Хороший терапевт обладает огромным жизненным опытом, и у него есть ответы на все вопросы. Смело спрашивайте советов на любые темы и делайте точь-в-точь, как Вам говорят. А если терапевт советов не дает – он полный шарлатан. Так ему и скажите.
Опубликовано Оставить комментарий

Milloin ja miksi psykoterapiaan?

Terapia käynnissäKenen kannattaa hakeutua terapiaan ja mitä terapiassa oikein tapahtuu? Psykoterapeutti vastaa
Välillä murheet ja musta mieli eivät väisty ilman ammattilaisen apua. Terapiassa saa työkaluja, joilla harmit haalenevat. Joskus terapiasta voi hyötyä myös ennakkoon.

Miksi terapia kannattaa? Eikö riitä, jos ongelmistaan puhuu kaverille? Mistä tietää, millainen terapiamuoto sopii itselle parhaiten? Perheterapeutti, psykoterapeutti Ritva Huusko Oulun Terapeuttitalosta vastaa 11 kysymykseen terapiasta.

1. Mistä tietää, että tarvitsee terapiaa?

Jokainen ihminen kokee itsensä aika ajoin alavireiseksi. Mutta jos olo on jatkuvasti paha ja ahdistunut, elämästä on kadonnut ilo tai oikein mikään ei innosta, kannattaa hakeutua terapiaan.

Terapiasta on hyötyä, jos huomaa, ­että samat asiat pyörivät mielessä päivästä toiseen. Mietteistä on vaikea irrottautua, ja ne alkavat kaventaa elämää.

2. Kannattaako terapiaan tulla hyvin vanhojen ongelmien kanssa?

Jos jokin asia herättää vaikeita tunteita, se kannattaa ottaa tarkempaan tarkasteluun. Menneiden vatvominen vie voimia ja madaltaa mielialaa.

Vanhat asiat eivät muutu terapiassa miksikään, mutta terapia voi auttaa suhtautumaan niihin vähemmän kuormittavalla tavalla. Olo kevenee, kun oivaltaa, kuinka eri kantilta asioita voi katsoa.

3. Voiko terapialla ehkäistä ongelmia?

Ennaltaehkäisy on parasta hoitoa myös mielen ongelmissa. Terapiassa voi oppia ajatusmalleja ja vuorovaikutusta, joilla voi selvitä hankalista asioista ja ajoista.

Puolison sairastuminen esimerkiksi muistisairauteen on rankkaa. Terapia voi auttaa parin tervettä osapuolta suojaamaan mieltään ja lisäämään jaksamistaan.

4. Mitä terapiassa tapahtuu?

Terapiassa keskustellaan asiakkaan haluamista asioista. Terapeutti auttaa asiakasta ymmärtämään asiaa ja tiedostamaan omaa ongelmallista käyttäytymistään ja ajatteluaan. Hän voi ohjata asiakasta muuttamaan ajattelutapaansa ja miettiä tämän kanssa keinoja, miten selvitä hankalien asioiden ja ajatusten kanssa.

Terapeutti ei voi antaa suoria ohjeita eikä neuvoa, miten asiakkaan pitäisi elää elämäänsä. Vastuu omasta elämästä on jokaisella itsellään.

Tulosten saavuttaminen terapialla edellyttää asiakkaalta aktiivisuutta. Hänen pitää olla valmis työskentelemään muutosten eteen.

5. Miksi tarvitaan terapiaa, jos ystävä kuuntelee murheet?

Omista murheista puhuminen ystävälle helpottaa oloa. Jos ystävä joutuu kuuntelemaan toisen murheita vuodesta toiseen, ystävyyssuhde kärsii. Ystävä on liian lähellä ja usein puolueellinen mielipiteissään. Terapeutti näkee asiat ulkopuolisen silmin.

Asioiden pähkäileminen itsekseenkään ei auta, elleivät pähkäilyt johda mihinkään. Moni hakee vastauksia ongelmiinsa kirjoista, mutta nekään eivät voi korvata vuorovaikutussuhdetta terapeutin kanssa. Kirja ei kysy eikä välttämättä haasta omaa ajattelua, vaan voi jopa vahvistaa vanhaa.

6. Miten terapiat eroavat toisistaan?

Kaikissa terapiasuuntauksissa katse käännetään itseen, omiin ajattelu- ja reagointitapoihin ja siihen, miten ne vaikuttavat omaan elämään. Suuntauksilla on erityispiirteensä, ja osa niistä yhdistelee niitä.

Analyyttinen terapia sukeltaa hyvin syvälle itseen. Se auttaa ymmärtämään, miten lapsuuden vuorovaikutussuhteet vaikuttavat minuun ja ihmissuhteisiini. Kognitiivisessa terapiassa opetellaan uusia toimintamalleja vaikeisiin tilanteisiin. Ratkaisu- eli voimavarakeskeinen terapia paneutuu asiakkaan omiin voimavaroihin.

Yksilöterapian ohella on olemassa ryhmä-, pari-, perhe- ja traumaterapiaa.

HUSin tuottamasta Mielenterveystalo-verkkopalvelusta löytyy Psykoterapiaan hakeutujan opas, josta voi lukea psykoterapiasuuntauksista.

7. Mikä terapia sopii minulle?

Terapiasuuntausta tärkeämpää on, ­että kemiat terapeutin kanssa osuvat yhteen. Ensimmäisellä kerralla kannattaa kuulostella, onko terapeutti ihminen, jolle voit puhua avoimesti ja koet tulevasi ymmärretyksi.

Tapaamiseen voi valmistautua miettimällä, miten kuvailisit ongelmiasi, nyky­tilannetta ja millaista apua toivoisit.

Osa terapioista toteutetaan lyhytterapiana eli yleensä 10–20 kerran jaksona. Lyhytterapia sopii, kun ongelma on lievä ja rajoittuu kapealle elämänalueelle, kuten tiettyihin tilanteisiin liittyvä pelko.

Jos ongelmat ovat laajoja ja jatkuneet pitkään, niiden ratkaisu voi viedä pari kolmekin vuotta. Terapiassa käydään yleensä kerran tai kaksi viikossa.

8. Joutuuko terapian maksamaan itse?

Kela voi myöntää lakisääteistä kuntoutuspsykoterapiaa 16–67-vuotiaille, joilla mielenterveys uhkaa työ- tai opiskelukykyä. Kelan tukemaa terapiaa haetaan terveydenhuollon lähetteellä. Psykoterapiaan voi hakeutua myös yksityisesti, mutta tällöin kustannukset maksetaan kokonaan itse.

Yksilöterapian hintahaarukka on laaja, 65–150 euroa. Kun terapia on pitkä ja asiakas maksaa sen itse, käyntivälejä voidaan säätää asiakkaan kukkaron mukaan.

Kummassakin tapauksessa asiakas valitsee ja varaa itse ajan terapeutille. Yksi yksilöterapiakäyntikerta kestää kolmesta vartista tuntiin.

Terapian tarkoituksena ei ole, että asia­kas jää roikkumaan terapiaan. Hän oppii terapiassa kannustavaa sisäistä puhetta ja saa työkaluja, joilla ­selviää ongelmia aiheut­taneiden asioiden kanssa.

9. Miten estetään, etteivät omat arat asiat joudu vääriin käsiin?

Huoli omaa mielenterveyttä koskevien asioiden joutumisesta vääriin käsiin on ymmärrettävä.

Terveydenhoidon ammattihenkilöillä on velvollisuus laatia potilasasiakirjamerkinnät kaikista terapiatapahtumista. Terapeutilta kannattaakin kysyä suoraan, mitä hän kirjaa ylös ja mihin hän tallentaa tiedot. Yleensä merkinnät ovat yleisluontoisia ja niiden tarkoitus on auttaa terapeuttia muistamaan, mitä keskusteluissa on käsitelty.

Kelan kuntoutusterapia-asiakkaiden asioita kirjataan Kanta-arkistoon. Tällaisia asioita ovat tieto hoidon kulusta ja asiak­kaan voinnista.

10. Miksi terapiassa käymistä on hävetty?

Meillä on pitkään ajateltu, ettei omista asioista pidä puhua perheen ulkopuolisille eikä ongelmia ja heikkouksia saa paljastaa. Moni on kasvanut pärjäämisen kulttuurissa, jossa jokaisen tulee selvitä omillaan. Tämä liittyy vahvasti välttelevään vuorovaikutukseen, jossa ei puhuta tunteista.

Välttelevä vuorovaikutus on tyypillistä sodan jälkeiselle sukupolvelle, joka yritti selvitä vaikeista asioista sulkemalla vaikeat tunteet pois. Siinä ajatellaan, että mitä vähemmän on puhuttu, sitä nopeammin asia on unohdettu. Nyt tiedetään, että tunteiden torjuminen voimistaa niitä.

Опубликовано Оставить комментарий

Vaikka vuosia vaivannut masennus helpotti, nelikymppistä Villeä pelotti hakea töihin.

Ville uupui työssä vakavasti, ja toipuminen kesti kolme vuotta. Mielenterveysongelmat vievät yhä useammalta työkyvyn, erityisesti nuorilta. Se tulee todella kalliiksi. Uudenlaisessa valmennuksessa lähdetään siitä, että myös mielekäs työ itsessään kuntouttaa.

TAMPERELAINEN insinööri Ville sai viisi vuotta sitten unelmiensa työpaikan. Hänet valittiin suomalaiseen kansainväliseen teollisuus­yritykseen vetämään verkkokaupan rakentamisprojektia.

Työ oli juuri sitä, mitä tuolloin 42-vuotias Ville osasi hyvin.

”Mutta pian kävi ilmi, että minulle vyörytettiin paljon muutakin vastuuta. Verkkokauppa piti integroida yrityksen muihin järjestelmiin, ja sitä varten olisi pitänyt ostaa isolla summalla konsulteilta it-työtä. Projekti edellytti myös jatkuvaa yhteydenpitoa muiden Pohjoismaiden yksiköihin.”

Ville koki, ettei hän kyennyt hallitsemaan yhä vaativammaksi ja sekavammaksi muuttuvaa kokonaisuutta. Hän ei myöskään saanut tukea muualta organisaatiosta, vaan tietoja jopa pimitettiin.

VILLEN projekti edusti muutosta totuttuihin toimintatapoihin, eikä se ollut kaikille mieleen. Ilmapiiri työpaikalla oli ikävä.

”Koin olevani tosi yksin projektini kanssa. Jo muutaman kuukauden kuluttua yöunet alkoivat kärsiä, ja väsyin yhä pahemmin. Sitten lakkasin myös syömästä. Ahdistava möykky kasvoi koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi.”

Kymmenen kuukauden jälkeen, vuoden 2017 lokakuussa, Ville jäi ensimmäiselle kuuden viikon sairauslomalle. Sen jälkeen työnkuvaa muutettiin.

”Mutta olin jo niin rikki, ettei se auttanut. Muutaman viikon kuluttua jäin pysyvästi sairauslomalle. Diagnoosi oli vakava työuupumus.”

TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE joutuvien määrä on vähentynyt hyvää vauhtia 2000-luvun aikana. Vuosituhannen alussa työkyvyttömyyseläkkeelle jäi työ­eläke­järjestelmästä pahimmillaan yli 25 000 ihmistä vuosittain. Viime vuosina määrä on ollut 20 000:n tuntumassa.

Erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä on onnistuttu vähentämään.

”Tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivien kuntouttamisessa me olemme jo aika hyviä”, sanoo eläkejohtaja Jyrki Rasi työ­eläke­vakuutus­yhtiö Varmasta.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet tarkoittavat esimerkiksi selkä- ja nivelongelmia. Isolle osalle kuntoutettavista löytyy uutta työtä entiseltä työnantajalta.

Työkyvyttömyyseläkkeiden väheneminen on kuitenkin taittunut. Syynä ovat mielen­terveys­ongelmat.

Niiden aiheuttamien työ­kyvyttömyys­eläkkeiden määrä kääntyi uudelleen kasvuun vuoden 2015 tienoilla. Se johtuu mielen­terveys­ongelmien yleisestä lisääntymisestä.

Jotain on tapahtunut, eikä kukaan oikein tiedä, mitä.

Erityisen huolestuttavaa on se, että mielen sairastuminen vie eläkkeelle paljon nuoria, joilla olisi vielä koko elämä edessään.

Viime vuonna työeläkejärjestelmästä jäi työkyvyttömyyseläkkeelle kaikkiaan vähän yli 19 000 ihmistä. Heistä 2 300 oli alle 35-vuotiaita. Useammalla kuin kolmella neljästä nuoresta syynä oli mielenterveys.

Se on yleinen syy myös nelikymppisillä, tamperelaisen Villen ikäisillä.

VILLEN jäämisestä sairauslomalle on pian neljä vuotta. Vuoden 2018 alussa hän sai masennuslääkityksen, ja hetken näytti siltä, että se tepsi.

”Mutta kesällä romahdin uudelleen. En jaksanut kuin maata. En pystynyt tekemään oikein mitään.”

Lääkitystä säädettiin terveyskeskuksessa monta kertaa, mutta olo ei vain parantunut. Vasta vuoden 2020 maaliskuussa Ville kohtasi vastaanotolla kokeneen lääkärin, joka vaihtoi lääkityksen kokonaan.

”Sen jälkeen minua alkoi taas hymyilyttää. Itkin sitä, miten ihanaa oli taas tuntea iloa. Pitkään aikaan en ollut tuntenut oikein mitään tunteita.”

Varsinainen iso käänne tuli kesällä, kun Villeltä otettiin laboratoriokokeita. Niistä selvisi, että hän kärsi vakavasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Siihen on olemassa yksinkertainen lääke, tyroksiini.

SYKSYYN mennessä masennuslääkitys voitiin lopettaa kokonaan ja Villen toimintakyky oli palannut.

Koskaan ei saada tietää, mikä osuus kilpirauhasen vajaatoiminnalla oli jo alkuperäiseen uupumukseen ja masennukseen. Vajaatoiminnan virhediagnoosi masennukseksi ei ole aivan harvinainen.

”Voin huomattavasti paremmin, mutta silti työn hakeminen tuntui todella vaikealta ja pelottavalta. Luottamus omaan pärjäämiseen oli niin huono”, Ville kertoo. Sairastuttava työyhteisö oli jättänyt trauman.

Tämän vuoden alussa Ville otti viimein yhteyttä eläkeyhtiöönsä Varmaan ja kysyi mahdollisuutta päästä työhön valmentavaan kuntoutukseen tai työkokeiluun.

Perinteinen kuntoutusmalli tuntuu toimivan huonommin mielenterveysongelmiin.

TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEET käyvät monella tavalla kalliiksi.

Työterveyslaitos on arvioinut, että mielenterveysongelmien takia menetetty työpanos maksaa yhteiskunnalle 2,5 miljardia euroa vuodessa. Lisäksi eläkejärjestelmä tai valtio joutuu maksamaan työkyvyttömän toimeentulon.

Ongelmien ratkomiseen kannattaa siis käyttää suuriakin summia, jos ihminen saadaan takaisin työhön. Se on tietysti myös inhimillisesti arvokasta.

Varman Jyrki Rasin mukaan kuntoutukseen on panostettu jo pitkään, mutta perinteinen kuntoutusmalli tuntuu toimivan huonommin mielenterveysongelmiin. Perinteinen kuntoutusmalli tarkoittaa, että ensin valmennetaan ja sitten haetaan työtä.

KOLME vuotta sitten Varman asian­tuntija­lääkäri törmäsi ulkomailla konferenssissa yksilölliseen valmennukseen perustuvaan toimintatapaan, jossa perinteinen malli oli käännetty: ensin hankitaan yhdessä sopiva työpaikka ja sitten katsotaan, mitä tukea kuntoutuja tarvitsee työssä selviytyäkseen.

Varma päätti kokeilla mallia niin, että valmennuksen toteuttaisi valmennusyhtiö Springhouse.

”Tässä lähdetään todella vahvasti ajatuksesta, että myös työ on kuntouttava elementti”, sanoo projektista Springhousessa vastaava Sanna Salminen.

”Hankitaan yhdessä ja nopeasti sellainen työpaikka, joka asiakasta kiinnostaa. Jos se työ ei sitten onnistukaan, maailma ei kaadu siihen vaan voidaan yrittää uudestaan.”

Tarvittaessa valmentaja menee kuntoutujan mukaan työpaikalle ja tukee siellä alkuun. Valmentaja voi tulla mukaan myös mahdollisiin hoitotapaamisiin, jos asiakas haluaa.

”Valitettavasti mielenterveysongelmien hoidossa tuntuu olevan puutteita”, Salminen sanoo.

Ville pääsi eläkeyhtiö Varman uuden kuntoutusmallin avulla nopeasti osaamistaan vastaavaan työhön ja on viihtynyt loistavasti.

Ville pääsi eläkeyhtiö Varman uuden kuntoutusmallin avulla nopeasti osaamistaan vastaavaan työhön ja on viihtynyt loistavasti. 

VILLE valittiin mukaan kokeiluun, ja hän sai Springhousesta oman valmentajan Anne Vanajoen.

”Keskustelimme Annen kanssa, mitä osaan ja minkälaista työtä haluaisin tehdä. Anne totesi, että kyllä me sinulle työtä löydetään”, Ville kertoo.

Hän on ollut nyt puoli vuotta töissä kansanopistossa. Siellä hän on esimerkiksi uudistanut verkkosivuja, tehnyt opiston esittelyvideon ja hoitanut muita virtuaalisiin palveluihin liittyviä projekteja. Ville saa opistolta palkan, ja eläkeyhtiö maksaa opistolle kuntoutusrahan.

”Jatkosta juuri käydään keskustelua. On mahdollista, että työt jatkuvat. Voisin pitää tulevaisuudessa esimerkiksi koulutusta virtuaalisten palveluiden hyödyntämisestä oppimisympäristössä”, Ville sanoo.

YKSILÖLLISEN valmennuksen aikana Ville on saanut takaisin uskon itseensä ja tulevaisuuteen. Työstä oli tullut pelottava möykky, johon liittyi valtava epäilys omasta jaksamisesta ja pärjäämisestä.

”On ollut tosi arvokasta, että Anne on ollut tukenani koko ajan, kun epäilys on kalvanut mieltä.”

Ville on saanut työstään kiitosta, ja projektit ovat olleet mieluisia. Elämään tuli pimeyden tilalle valo.

”Miten Anne osasikin löytää minulle näin sopivan työn. Miten näin ihana ja kannustava työyhteisö voi olla edes olemassa. Meillä on kohta pikkujoulutkin, joihin minut on kutsuttu.”

VARMAN ja Springhousen runsas vuosi sitten alkaneen kokeilun tulokset ovat ylipäätään erittäin lupaavia.

Yksilöllistä valmennusta saavien 29 kuntoutettavan joukosta kolmasosa on tällä hetkellä työssä. Osa on tullut kokeiluun mukaan vasta vähän aikaa sitten.

Verrokkiryhmästä töissä on vain 13 prosenttia eli muutama.

Valmennuksen kustannukset ovat pienet verrattuna kuntoutettavalle maksettavaan tukeen.

Kokeilun tuloksia seurataan vielä runsaan kahden vuoden ajan, jotta nähdään, miten pitkäaikaisia erot ovat.

Varmasta ei pystytä vielä sanomaan, miten paljon enemmän yksilöllinen valmennus maksaa kuin perinteinen kuntoutus. Yhdellä Springhousen valmentajalla on enintään 20 valmennettavaa, jotta ote voi todella olla yksilöllinen. Silti valmennuksen kustannukset ovat pienet verrattuna kuntoutettavalle maksettavaan tukeen.

”Nopeampi työllistyminen lyhentää merkittävästi kuntoutujalle maksettavaa toimeentulon tukea, joka on ylivoimaisesti suurin osa kuntoutukseen käytettävistä panostuksista”, Jyrki Rasi sanoo.

Eläkeyhtiön järjestämään kuntoutukseen tai työkokeiluun voi päästä, jos on ollut työelämässä ennen työkyvyttömyyttä ja sairaus uhkaa johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen.

Ne nuoret, jotka eivät ole mielen­terveys­ongelmien vuoksi koskaan päässeetkään työelämään, ovat Kelan järjestämän kuntoutuksen varassa.

VILLE on lopulta kiitollinen siitä, että sairaus pakotti hänet miettimään uusiksi elämän arvot.

”Osaan nauttia nyt ihan toisella tavalla luonnosta ja pienistä asioista. Materialla ei lopulta ole merkitystä, vaan pääasia on, että ihminen jättää itsestään hyvän jäljen. Että osaa olla rakastettava ja auttaa ja antaa muille hyvää”, Ville sanoo.

Sitä hän haluaa uudessa työssäänkin toteuttaa.

https://www.hs.fi/

https://www.hs.fi/