Депрессия и тревожные расстройства достаточно часто встречаются у женщин в период беременности. По статистике, в США 8% – 6% женщин получали препараты антидепрессивного ряда. Лечение депрессии и тревожных расстройств во время беременности и в послеродовой период достаточно сложный, но важный процесс, так как при правильном подходе будет оказываться положительное влияние на женщину и ребёнка, а также на формирование детско-родительских отношений.
Однако, приём антидепрессантов в ранние сроки беременности может иметь негативное влияние на здоровье ребёнка. Некоторые антидепрессанты ассоциированы с появлением врождённых пороков сердца и других дефектов у плода. Но большинство исследований изучало лишь влияние препаратов из группы селективных ингибиторов обратного захвата серотонина (СИОЗС). Работ, посвящённых ингибиторам обратного захвата серотонина и норадреналина (ИОЗСН) и бупропиона, критически мало. При этом сложно проследить, вызваны ли врождённые пороки развития (ВПР) только лишь приёмом антидепрессантов в ранний период беременности или же имеет место быть влияние других факторов.
В декабре 2020 года в журнале JAMA Psychiatry было опубликовано исследование Kayla N. Anderson et all. С помощью базы данных исследования National Birth Defects Prevention Study (NBDPS) авторы изучили ассоциированность ВПР с приёмом антидепрессантов, по-возможности исключив влияние факторов окружающей среды. Они отобрали детей с ВПР, не связанных с генетическими или хромосомными нарушения. Группу контроля составили дети, родившиеся в той же местности и в том же месяце, что и соответствующие респонденты из основной группы. В период с 6-го до 24-го месяца после родов матерей опрашивали на предмет приёма флуоксетина, пароксетина, циталопрама, венлафаксина или бупропиона (о других антидепрессантах матери докладывали ранее, перед внесением информации в NBDPS) во время беременности или не позднее, чем за 3 месяца до неё. Во время разговора уточняли дозу и кратность приёма препаратов.
На раннем сроке беременности антидепрессивную терапии получали 1562 (5,1%) женщин из основной группы и 467 (4,1%) женщин из группы контроля. В группе контроля чаще применялись сертралин, флуоксетин, пароксетин, циталопрам, эсциталопрам, венлафаксин, бупропион. Женщины из группы контроля, принимавшие антидепрессанты, по сравнению с женщинами этой же группы, но не принимавших антидепрессанты, старше, имели лучшее образование, чаще сообщали о курении или употреблении алкоголя в ранний период беременности, уже имели по крайней мере одного ребёнка. При сравнении их с женщинами из группы контроля, получавших антидепрессанты вне раннего периода беременности, обнаружено отличие только в уровне образования.
При сравнении женщин, принимавших антидепрессанты в ранний период беременности, с женщинами без терапии, было обнаружено увеличение OR между приёмом пароксетина, флуоксетина, венлафаксина, бупропиона и ВПР. Эсциталопрам не выявлял такой связи.
Затем была исследована частота возникновения определённых видов ВПР путём её сравнения у детей матерей, принимавших антидепрессанты в раннем периоде беременности, и у матерей, находившихся на терапии вне данного периода.
Было проверено влияния на них внешних факторов. Авторы обнаружили, что приём флуоксетина коррелирует с коарктацией аорты, атрезией пищевода, цитолапрама – с нарушениями предсердножелудочковой перегородки, диафрагмальной грыжей, сертралина – с диафрагмальной грыжей, пароксетина – с анэнцефалией, краниорахишизисом, гастрошизисом, бупропиона – с диафрагмальной грыжей. Эсциталопрам практически не влиял на возникновение ВПР, а венлафаксин наоборот, коррелировал со многими из них.
Ранее данные о связи врождённых пороков сердца с антидепрессантами были получены без учёта влияния основного заболевания матери, авторы нового исследования предполагают, что ассоциированность между данными заболеваниями и препаратами может быть не столь однозначной из-за влияния на плод состояния матери, условий, в которых она проживает.
Среди антидепрессантов не из ряда СИОЗС венлафаксин продемонстрировал наибольшую частоту увеличения риска возникновения внесердечных ВПР. Ранее исследования демонстрировали противоречивые результаты: некоторые из них подтверждали ассоциированность венлафаксина с многими ВПР, а некоторые напротив, не обнаруживали связи между данным препаратом и нарушениями формирования плода.
Новое исследование с учётом состояния матери обнаружила ассоциированность бупропиона только с диафрагмальной грыжей. Предыдущие исследования, как и в случае венлафаксина, демонстрировали противоположные результаты: в одних не было связи между препаратом и каким-либо ВПР, другие же находили корреляцию с врождёнными пороками сердца.
Новое исследование имело ограничения. Во-первых, у базы данных NBDPS не было цели точно установить диагноз, в рамках которого были назначены антидепрессанты. Следовательно, установить отсутствие влияния состояния матери с максимальной точностью не удалось. Во-вторых, назначение препаратов происходило не рандомно, и авторы не могли проследить, чем были обусловлены выбор препарата, снижение или увеличение его дозировки, длительность лечения, необходимость продолжить его приём во время беременности: тяжестью состояния матери или риском рецидива.
Таким образом, лечение депрессии и тревожных расстройств в период беременннсти является непростой задачей. Новое исследование подчёркивает важность установления наиболее безопасных препаратов для терапии первой линии для данной группы пациентов. В настоящее время необходимо тщательно взвешивать риск и пользу приёма антидепрессантов при лечении тревожных и депрессивных расстройств у беременных.
Автор: Вирт К.О.
Источник: Kayla N. Anderson, Jennifer N. Lind, Regina M. Simeone, William V. Bobo, Allen A. Mitchell, Tiffany Riehle-Colarusso, Kara N. Polen, Jennita Reefhuis. Maternal Use of Specific Antidepressant Medications During Early Pregnancy and the Risk of Selected Birth Defects. JAMA Psychiatry.
http://psyandneuro.ru
Метка: лекарства
Tutkimus: Jo kaksi annosta psilosybiiniä lievittää vaikean masennuksen oireita.
Yli puolet potilaista koki, että heidän oireensa olivat kadonneet kokonaan.
Kaksi annosta psilosybiinia psykoterapian yhteydessä auttaa helpottamaan vaikean masennuksen oireita nopeasti, selviää amerikkalaisen Johns Hopkins -yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.
Psilosybiini on psykedeelinen aine, joka saa aikaan poikkeavia, unenomaisia tajunnan tiloja. Sitä esiintyy luonnossa joissakin sienissä.
Tutkimus julkaistiin Jama Psychiatry -tiedelehdessä.
Edellisen kerran yliopiston tutkijat selvittivät psilosybiinin vaikutusta masennuksen hoidossa vuonna 2016, jolloin koehenkilöinä toimivat syöpädiagnoosin saaneet potilaat.
Tutkimuksen mukaan jo yksi annos psilosybiiniä vähensi potilaiden masennusta, ahdistusta ja kuolemanpelkoa sekä kohotti merkityksellisyyden tunnetta ja optimismia. Vaikutukset näkyivät neljällä viidestä potilaasta vielä puoli vuotta kerta-annoksen jälkeen.
Nyt julkaistu tuore tutkimus selvitti psilosybiinin vaikutusta aiempaa laajemmassa väestössä. Koehenkilöinä toimi 24 vaikeasta masennuksesta kärsivää potilasta, joiden masennusoireet olivat jatkuneet noin kaksi vuotta ennen kokeeseen osallistumista.
Ennen koetta potilaiden täytyi lopettaa kaikkien masennuslääkkeiden käyttö psykiatrin valvonnassa.
Kokeessa potilaat saivat psilosybiiniä valvotuissa oloissa noin viiden tunnin terapiaistunnon aikana. Potilaat makasivat sohvalla silmät peitettyinä ja kuuntelivat kuulokkeilla musiikkia.
Istunto toistettiin kahden viikon kuluttua uudelleen. Yhteensä jokainen koehenkilö sai siis kaksi annosta psilosybiiniä.
Tutkijat selvittivät psilosybiinin vaikutusta mittaamalla masennuksen syvyyttä Hamiltonin asteikolla ennen koetta sekä yhden ja neljän viikon kuluttua kokeen jälkeen. Yli 24 pisteen tulos tarkoittaa asteikossa vaikeaa masennusta, 17–23 keskivaikeaa masennusta ja 8–16 pistettä lievää masennusta.
Ennen koetta potilaat saivat testistä keskimäärin 23 pistettä. Kokeen jälkeen keskimääräinen pistemäärä putosi kahdeksaan, lievän masennuksen alarajalle.
Neljän viikon kuluttua hoidoista 71 prosenttia potilaista koki, että heidän oireensa olivat lieventyneet merkittävästi, vähintään 50 prosentilla. Yli puolet potilaista koki, että heidän oireensa olivat kadonneet kokonaan.
Johns Hopkins -yliopiston psykiatrian apulaisprofessorin Alan Davisin mukaan psilosybiinin vaikutus oli heidän kokeessaan nelinkertainen verrattuna markkinoilla myytävien masennuslääkkeiden vaikutukseen kliinisissä kokeissa.
”Yleensä masennuslääkkeiden vaikutus näkyy vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua, ja lisäksi niihin saattaa liittyä haitallisia sivuvaikutuksia” Davis kertoi tiedotteessa.
”Jos nämä löydökset pystytään varmentamaan lumekontrolloiduissa kliinisissä kokeissa, kyseessä merkittävä suunnanmuuttaja alalla.”
Tutkijat aikovat seurata koehenkilöitä vielä vuoden verran kokeen jälkeen selvittääkseen, kuinka kauan psilosybiinihoidon masennusoireita lieventävä vaikutus kestää.
Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan masennuksesta kärsii maailmanlaajuisesti yli 300 miljoonaa ihmistä.
Yli kolmannes masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä ei hyödy nykyisin tarjolla olevista hoitomuodoista eli lääkkeistä ja terapiasta.
Psilosybiinin ja muiden psykedeelisten aineiden terapeuttiset hyödyt havaittiin ensimmäisen kerran jo 1940-luvun lopussa, ja vielä 60-luvulla niitä tutkittiin aktiivisesti mielenterveysongelmien hoidossa.
1970-luvulle tultaessa psykedeelit luokiteltiin lähes kaikkialla maailmassa laittomiksi huumeiksi, ja samalla niiden tieteellinen tutkimus loppui.
Uudelleen psykedeelejä ryhdyttiin tutkimaan vuosituhannen vaihteessa, kun Johns Hopkinsin tutkimusryhmä sai ensimmäisenä luvan käynnistää psykedeelikokeet terveillä vapaaehtoisilla, jotka eivät olleet ennen käyttäneet psykedeelejä.
Viime vuonna yliopisto ilmoitti perustavansa kokonaisen psykedeeli- ja tietoisuustutkimuskeskuksen. Sen tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin psykedeelit soveltuvat opiaattiriippuvuuden, Alzheimerin taudin, borrelioosin, anoreksian, trauman jälkeisen stressireaktion ja masennukseen liittyvän alkoholismin hoidossa.
Yhdysvaltojen lisäksi psykedeelejä tutkitaan Euroopassa etenkin Lontoon Imperial Collegessa. Myös Ruotsin Karoliinisessa instituutissa ryhdyttiin nyt marraskuussa 2020 tutkimaan psilosybiinin vaikutusta masennuksen hoidossa.
10 vuotta vaikeaa masennusta sairastanut Kirsi Saaros sai avun hoitomyssystä.
Mukana kannettavaa hoitolaitetta on helppo käyttää kotona. Yhteiskunnan varoja säästyy, kun sairaalakäynnit jäävät minimiin.
Turkulaisella Kirsi Saaroksella on takana tuskainen elämä vaikean masennuksen kanssa. Synnytyksen aikoihin alkanut masennus vei työkyvyn ja toimintakyvyn kymmeneksi vuodeksi.
Monenlaisia hoitoja annettiin. Lopulta kokeiltiin aivojen stimulaatiota sähkön avulla. Saarokselle tarjottiin muutama vuosi sitten mukana kannettava tasavirtastimulaatioon perustuva paristokäyttöinen laite. Se on eräänlaista myssyä.
– Kyllä se vähän outoa oli ja maallikolta saattoi usko loppua, mutta huomasin itse ja huomasivat läheiset, että nyt ollaan hyvään päin koko ajan menossa, Saaros muistelee.
Turku kulkee edellä
Tasavirtastimulaatio otettiin Suomessa ensimmäisenä käyttöön Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Psykiatrian ylilääkäri Tero Taimisen mukaan laite on erityisen käyttökelpoinen hoitomuoto lievään ja keskivaikeaan masennukseen jo masennuksen alkuvaiheessa.
Masennuksessa tietyt aivojen alueet toimivat vajaateholla ja tietyt aivojen alueet toimivat liikaa. Sähköhoidolla voidaan tasapainottaa tilannetta.
– Laitteen avulla voidaan lisätä tai vähentää aivosolujen signaalin laukeamisherkkyyttä, Taiminen täsmentää.
Tasavirtastimulaatio säästää yhteiskunnan varoja merkittävästi, vakuuttaa psykiatrian ylilääkäri Tero Taiminen TYKSistä.Lassi Lähteenmäki / Yle
Salon Kiskossa asuva Janika Nivalinna on myös innostunut masennusmyssystä. Nivalinnan masennus syveni vuosi sitten ja vei mukanaan myös työkyvyn. Nyt syksyllä elämään tuli valoa, kun lääkitys saatiin kohdalleen ja hän otti käyttöön myssyn eli tasavirtastimulaatiohoidon.
Nivalinna innostui kotona käytettävästä myssystä heti, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut sähköhoito kolme kertaa viikossa Tyksissä. Sinne on Kiskosta pitkä matka. Myssyn ja lääkkeiden ansiosta Nivalinna on aloittamassa työt uudelleen.
Nivalinna nostaa myssyn päähänsa yleensä iltapäivisin ja tekee siinä samalla jotain mukavaa. Kun virran napsaisee päälle, olo piristyy ja aivot alkavat toimia paremmin.
– Ristikoissa sanat löytyvät ja peleissä saa huipputuloksen, kun on myssy päässä, vahvistaa Janika Nivalinna.
Kiskolainen Janika Nivalinna on havainnut, että tasavirtastimulaation hoitojakso vilkastuttaa aivotoimintaa. Hoksaamista vaativissa peleissä pärjää silloin paremmin.Lassi Lähteenmäki / Yle
Laite säästää aikaa ja rahaa
Tasavirtastimulaation suurimpia etuja ovat liikuteltavuus ja helppokäyttöisyys (siirryt toiseen palveluun). Kaikki muut neuromodulaatiohoidot täytyy antaa sairaalassa tai poliklinikalla, mutta tasavirtahoitoa potilas voi toteuttaa kotona. Kun potilas on opetettu laiteen käyttöön, hän voi lainata laitteen kotiinsa ja käyttää sitä siellä.
– Korona-aikana tämä on vähentänyt tartuntariskiä, sanoo ylilääkäri Tero Taiminen.
– Hoidon aikana voin samalla siivota, lukea, tiskata ja käydä kaupassa, iloitsee Kirsi Saaros.
Kotioloissa itsenäisesti käytettävä hoitomuoto säästä myös yhteiskunnan rahaa, kun terveydenhuollon henkilökunta ei ole sidottu hoitoihin.
– Kun verrataan muihin neuromodulaatiohoitoihin, niin tämä tulee edullisemmaksi jo ensimmäisen käyttökuukauden aikana, Taiminen arvioi.
Sopii yhteiskäyttöön lääkkeiden kanssa
Tasavirtastimulaatiota voidaan Tero Taimisen mukaan käyttää yksinään tai masennuslääkkeen ja/tai terapian kanssa yhdessä. Tasavirtastimulaatiota voidaan käyttää myös masennuksen estohoitona.
Kotimaisessa käypähoitosuosituksessa (siirryt toiseen palveluun) tasavirtastimulaatio on saanut näytönasteen B eli hoidon on katsottu olevan todennäköisesti tehokas masennuksen hoitoon. Joissakin maissa tämä hoitomuoto on nostettu parhaaseen luokkaan eli näytönasteelle A.
Paristokäyttöisen tasavirtastimulaation teho on lääkehoidon luokkaa. Sillä ei voida korvata tehokkaampia neuromodulaatiohoitoja, kuten psykiatrista sähköhoitoa ja sarjamagneettistimulaatiohoitoa tai laskimoon annettavaa ketamiinia. Näitä hoitoja tarvitaan tulevaisuudessakin vaikeampien masennustilojen hoitoon.
Tasavirtastimulaation välineet ovat myssy, anturit, pehmusteet ja niiden kostutinaine sekä stimulaation hallintalaite.Lassi Lähteenmäki / Yle
Laitteita luvassa lisää
TYKS on ollut tasavirtastimulaatiolaitteiden käytön edelläkävijä Suomessa ja nyt laitteita on lainassa noin 120.
– Uskoisin, että tulevaisuudessa vähitellen vuosien mittaan, kunhan tähän asiaan varataan rahaa, myös näitä laitteita on lainassa tuhansia tai kymmeniä tuhansia koko Suomessa, Tero Taiminen ennustaa.
Kannettavia tasavirtastimulaatiolaitteita valmistetaan useissa maissa. Suomessa niitä tekee helsinkiläinen Sooma Oy. Kyseisen firman laitteita on käytössä myös Turussa.
Yrityksessä uskotaan, että laitteen kysyntä kasvaa tulevaisuudessa merkittävästi.
– Ei voida tehdä sellaista lupausta, että tämä toimii kaikille potilaille. Koko ajan kyllä tehdään töitä ja tutkimuksia sen eteen, että löydetään se paras potilasryhmä, joka tästä hyötyy, toimitusjohtaja ja yrityksen perustaja Tuomas Neuvonen Soomasta sanoo.
Kaikkien etuna on nopea puuttuminen masennukseen
Masennusta hoidetaan nykyisin sähkön lisäksi lääkkeillä ja terapialla sekä näiden yhdistelmillä.
TYKSin psykiatrian ylilääkäri Tero Taimisen mukaan tärkeintä on kuitenkin se, että masennukseen puututaan riittävän nopeasti ja uusia hoitomuotoja otetaan ripeästi käyttöön, jos käytetty hoitomuoto ei lievitä masennusta riittävästi.
Suomen hoitojärjestelmän ongelma on Taimisen mukaan se, että masennuksen hoito etenee liian hitaasti. Jos masennus pitkittyy, sen ennuste aina heikkenee kaikilla hoitomuodoilla.
– Tämä liian hidas masennuksen hoidon eteneminen on tärkein syy siihen, että Suomessa masennusten takia kirjoitettujen eläkkeiden määrä on koko ajan kasvanut, Taiminen vahvistaa.
Sähkö on hyvä renki masennuksen hoidossa. Sähköllä on hoidettu Egyptissä masennuspotilaita jo 3 000 vuotta sitten. Ihminen ei tuolloin osannut sähköä tehdä, mutta Niilin kissakala osasi.
– Potilas meni altaaseen, johon laitettiin sopivan kokoinen kissakala. Kalasta tulevan sähköimpulssin avulla hoidettiin masennusta ja hermoperäistä kipua, kertoo ylilääkäri Tero Taiminen.
