Perheenäiti Katjalla on salaisuus – kun lapset menevät nukkumaan, hän ei mahda itselleen mitään
– Tämä on opettanut minulle paljon siitä, miten mielenterveyden ongelmia voi olla ihan kenellä tahansa, Katja kertoo.
KATJALLA on aina ollut pitkät ja paksut hiukset. Niitä on ihailtu.
Huoliteltu ulkonäkö on hänelle tärkeää, ja siksi se, mitä hän tekee salaa, tuntuukin niin oudolta.
– Olen nyppinyt hiuksiani irti lähes 20 vuotta. Välillä olen pystynyt lopettamaan joksikin aikaa, mutta sitten se on alkanut taas uudestaan, Katja kertoo.
Hän ei halua esiintyä omalla nimellään aiheen arkaluonteisuuden ja ammattinsa vuoksi. Hän pelkää, että sairaudesta kertominen voisi vaikuttaa ihmisten käsityksiin hänen kyvystään hoitaa työtehtävänsä.
– Samaan aikaan toivon, että aiheesta puhuttaisiin enemmän. Se vähentäisi häpeää, jota koen sairauden vuoksi.
Karvojen pakonomaista nyppimistä kutsutaan trikotillomaniaksi. Siihen liittyy usein ahdistunut tai jännittynyt olotila, jota nyppiminen hetkellisesti helpottaa. Useimmiten nyppiminen kohdistuu hiuksiin, kulmakarvoihin ja silmäripsiin, mutta osa oireilevista voi nyppiä esimerkiksi säärten, alapään tai kainaloiden karvoja. Psykologi ja psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kertoo, että sairaus on harvinainen, mutta voi tuottaa huomattavaa kärsimystä.
– Kyseessä on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, johon liittyy usein voimakasta ahdistusta.
Katja nyppii hiuksiaan aina samasta kohdasta, päälaelta. Tuore kuva näyttää nykyisen tilanteen, joka on huomattavasti parempi kuin pahimpina aikoina.
Stenberg ei ota kantaa Katjan tapaukseen, vaan kommentoi sairautta yleisellä tasolla.
Hänen mukaansa trikotillomaniaa sairastavien määrää on vaikea arvioida, koska osalla oireilu voi olla satunnaista eikä sitä välttämättä huomata tai diagnosoida. Yleistä on, että karvojen nyppiminen alkaa varhaisnuorena ja jatkuu jossain määrin läpi elämän. Henkinen kuormitus altistaa oireilulle, ja vaivaan voi liittyä myös kynsien pureskelua sekä kynsinauhojen tai ihon raapimista.
– Trikotillomaniassa karvojen nyppimisestä tulee tapa, johon erilainen stressi tai kuormitus kanavoituu. Nyppiminen sitten kroonistuu ja alkaa vahvistaa itseään, Stenberg selittää.
Karvojen nyppiminen voi tuoda hetken helpotuksen, mutta sen jälkeen olo on entistä huonompi, kun tajuaa, että on vahingoittanut itseään.
Vuosikymmenten salailu
Nyt 32-vuotias Katja muistaa olleensa 13-vuotias kuullessaan trikotillomaniasta. Hän katseli aiheesta kertovaa dokumenttia ja ihmetteli, mitä järkeä koko touhussa on.
– Kokeilin repäistä yhden hiuksen, ja siitä se lähti.
Elämä tuntui silloin hankalalta. Katja oli muuttanut uudelle paikkakunnalle ja aloittanut siellä yläkoulun, jossa hän ei kokenut kuuluvansa joukkoon eikä voivansa olla oma itsensä. Hiusten nyppiminen tuntui tuottavan mielihyvää stressaavassa tilanteessa.
Rippileirillä nyppiminen oli äitynyt Katjan mukaan tosi pahaksi. Päälaelle, josta Katjalla on tapana nyppiä hiuksia, ilmestyi kaljuja kohtia, joita hän yritti peittää kampausten avulla.
Eräänä aamuna hänen herätessään tyynyllä oli kasa hiuksia, ja sen huomasivat myös muut.
– Joku sanoi, että mitä ihmettä sinulle on tapahtunut. Häpesin hirveästi ja sain sen säikähdyksen takia jopa lopetettua nyppimisen hetkeksi, mutta sitten se taas jatkui.
Harventuneet hiukset olivat Katjalle herkkä paikka. Hän vältteli hiusten kastelemista julkisesti, koska märissä hiuksissa kaljut kohdat näkyivät paremmin. Hänestä tuli taitava peittelemään salaisuuttaan.
– Jossain vaiheessa päätin, että en esitä olevani muuta kuin olen, ja siitä alkoi hyvä kausi. Hiukseni kasvoivat pitkiksi ja upeiksi. Sitten parikymppisenä tuli ero stressaava vaihe elämääni, ja aloin taas nyppiä hiuksiani.”
Uuden puolison löydyttyä oireilu väheni ja pysyi pitkään poissa, mutta kiireisen lapsiperheen arkea pyörittäessä jälleen kiihtyi. Oireet pahenivat toisen lapsen syntymän jälkeen. Trikotillomanialle tyypillisesti oireilu aaltoilee, ja Katjan mukaan kuormitus on aina laukaissut hänessä pakonomaisen hiusten repimisen.
– Sitä on vaikea selittää, koska en koe itseäni mitenkään sairaaksi, ja voin muuten hyvin. Huolehdin itsestäni ja perheestäni, mutta kun saan lapset illalla nukkumaan, kädet vain menevät tukkaan, enkä pysty lopettamaan.
Helpotus on lyhytaikainen
Katja kuvaa tyypillistä nyppimistilannetta sellaiseksi, että hän istuu esimerkiksi television ääreen kiireisen päivän jälkeen.
– Sitten havahdun siihen, että olen puoli tuntia repinyt tukkaa. Sen jälkeen iskee itseinho ja ahdistus kertaa sata.
Lopettaminen on vaikeaa, koska Katjasta tuntuu, että sormilla pitäisi koko ajan olla jotain tekemistä. Hän kuvailee itseään ihmiseksi, joka herkästi ottaa itselleen liikaa hommia eikä oikein osaa sanoa ei. Lisäksi raudanpuuteanemia on heikentänyt hiuksia muutenkin, ja se puolestaan tuntuu masentavalta.
– Stressaan lisää siitä, että aiemmin niin kaunis tukka on nyt ohentunut ja päälaelta puuttuu hiuksia. En ole itsetuhoinen enkä koe, etten ansaitsisi kauniita hiuksia, mutta tätä on vain niin vaikea hillitä.
Kuvituskuva: Katjalla on aiemmin ollut paksut hiukset.
Katja on kertonut vaivastaan joillekin läheisille, mutta ei ole hakenut apua terveydenhuollon piiristä. Asia on hänestä häpeällinen, ja pienellä paikkakunnalla kynnys hakeutua hoitoon on korkea.
Hän on kuitenkin löytänyt vertaistukea Facebook-ryhmästä, jossa noin 400 suomalaista vaihtaa kokemuksiaan trikotillomaniasta. Ryhmässä hän on huomannut, miten erilaiset ihmiset sairaudesta kärsivät.
– Moni on sellainen, ettei ikinä päältä päin uskoisi, että heillä on nyppimisen kanssa ongelmaa. Tämä on opettanut minulle paljon siitä, miten mielenterveyden ongelmia voi olla ihan kenellä tahansa. Tavallaan ymmärrän entistä paremmin esimerkiksi riippuvuuksista tai syömishäiriöistä kärsiviä tämän oman ongelmani takia.
Terapiassa opetellaan lempeyttä
Trikotillomanian hoidossa käytetään psykoterapiaa, jossa ongelmaa lähestytään hyväksyvästi ja haetaan elämään tasapainoa. Kuormittavien asioiden läpikäynnistä ja liiallisesta kontrolloinnin tarpeesta pyritään eroon, samoin kuin hyödyttömästä itsensä syyttelystä.
– Ihmisen tulee ymmärtää, ettei trikotillomania ole hänen tietoinen valintansa, vaan psyykkinen häiriö, sanoo Jan-Henry Stenberg.
Terapiassa etsitään myös tilanteita, jotka altistavat nyppimiselle ja laukaisevat sen ahdistuksen lievityskeinona. Ahdistusta opetellaan sietämään ja lievittämään keinoilla, jotka eivät ole potilaalle vahingollisia.
Monen muun oirehdinnan tavoin trikotillomania voi lähteä ahdistuneisuuden lievittämisestä, josta sittemmin saattaa tulla rituaali tai tapa. Osalla asiaan liittyy pakonomaisuutta, mutta kyseessä ei ole yksiselitteisesti pakko-oire.
Osoitteessa mielenterveystalo.fi on omahoito-ohjeita ahdistuksen lievittämiseen ja oirenavigaattori, jonka avulla voi arvioida oireitaan ja tarvittaessa hakeutua oikeanlaiseen hoitoon.
– Yleinen tietämys mielenterveyden häiriöistä on kasvanut, ja siksi voi joskus tuntua, että ne ovat yleistyneet, Stenberg suhteuttaa.
https://www.is.fi/
https://www.is.fi/
Tietoa Omahoito-ohjelmia Nettiterapiaa
1.Не оставайтесь в одиночестве
Lapsuusiän pitkäkestoisen masennuksen on havaittu altistavan lukuisille ongelmille myöhemmällä iällä. Miten lapsen masennus oireilee?