Sinkut ja eronneet kokevat mielenterveytensä heikommaksi kuin avioliitossa elävät, kävi ilmi THL:n tutkimuksessa.
Varsinkin miehille tekee hyvää olla parisuhteessa, oli se sitten seurustelua tai avioliitto. Miesten mielenterveys on tällöin parempi kuin sinkuilla ja eronneilla.
Tähän tulokseen päätyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuore seurantatutkimus, jossa tutkittiin parisuhdestatuksen ja mielen hyvinvoinnin yhteyttä eri ikävaiheissa yli 1 100 suomalaisen otoksessa. THL kertoi tuloksista torstaina.
Tutkimuksen mukaan ylipäänsä sinkut ja eronneet kokevat mielenterveytensä heikommaksi kuin avioliitossa elävät, mutta havainto tuli esiin erityisesti miehillä. Se myös koski yhtä lailla niin nuoria aikuisia kuin keski-ikäisiä miehiäkin.
Tärkeää on nimenomaan parisuhde, ei sen virallinen status. Ilmeni, että seurustelusuhteessa ja avoliitossa olevien kokemus mielenterveydestään ei juuri eronnut avioliitossa olevista. Siten siis olennaista on parisuhde.
”Tulos ei sinänsä yllättänyt. Varsinkin miesten osalta tulos oli selkeä. Yllätyin ennemmin siitä, että eri ikävaiheiden välillä ei ollut juuri eroja”, sanoo väitöskirjatutkija Jenna Grundström.
Grundströmin mukaan miehillä sinkkuna oleminen ja ero olivat riskitekijöitä masennusoireille ja huonommalle itsetunnolle systemaattisesti läpi elämän.
Tutkimuksessa asiaa kysyttiin siis yli 1 100 ihmiseltä, jotka kaikki ovat käyneet peruskoulun yhdeksättä luokkaa Tampereella vuonna 1983.
He muodostavat yhden Suomen vanhimmista tutkimusryhmistä. Seurantatutkimus on nimeltään Stressi, kehitys ja mielenterveys, ja se on aloitettu jo 1983. Heitä on tutkittu siitä lähtien keskimäärin kymmenen vuoden välein eri aiheista.
Tutkimuksessa selvitettiin myös, millainen merkitys parisuhteen laadulla oli parisuhdestatuksen ja mielen hyvinvoinnin yhteydessä. Kaiken kaikkiaan merkitys oli vähäinen, mikä voi johtua siitä, että parisuhteen laatu oli tutkittavilla varsin hyvä.
”Jos parisuhde olisi huono, siitä todennäköisesti olisi jo lähdetty”, sanoo Grundström.
Tutkimuksessa lähestyttiin mielen hyvinvointia niin negatiivisesta kuin positiivisesta näkökulmasta, jossa negatiivisena mielen hyvinvoinnin mittarina olivat masennusoireet ja positiivisena itsetunto.
Psykiatrian palvelujen kehittämistä on toteutettu pitkälti voimavarojen siirtelemisellä, kiinnittämättä huomiota itse hoitojen sisältöön. Näin on syntynyt huomattava laatukuilu.
Suuri osa masennuksen aiheuttamasta työkyvyttömyydestä voitaisiin välttää varhain aloitetulla, tehokkaalla hoidolla ja työn mukauttamisella.