Метка: анализ ситуации

Kroonisen väsymysoireyhtymän perimmäistä aiheuttajaa ei tunneta, mutta kansainvälinen tutkimus on läpimurron äärellä.

KELAN TEETTÄMÄN tuoreen raportin mukaan kroonisen väsymysoireyhtymän hoitoon tarvittaisiin yhtenäiset kansalliset suositukset, sillä sekä oireyhtymän diagnosointi että käytetyt hoitomuodot ovat Suomessa hyvin vaihtelevia.
Raportin Kelalle teki voittoa tavoittelematon yhteiskunnallinen yritys Summaryx Oy, joka tuottaa terveydenhuollon menetelmien arviointeja.
”Tällä hetkellä hoito on hyvin kirjavaa. Ei ole oikein, että osa potilaista valittaa, että kroonista väsymysoireyhtymää ei tunnisteta, koska terveydenhuollon ammattilaisilta puuttuu osaamista hoidossa”, sanoo Summaryx Oy:n toimitusjohtaja ja lääketieteen lisensiaatti Iris Pasternack.
KROONINEN väsymysoireyhtymä on pitkäkestoinen tila, joka ilmenee ensisijaisesti fyysisen rasituksen jälkeisenä huonovointisuutena ja palautumisen hitautena, mutta myös kognitiivisina ongelmina, unihäiriöinä, verenpaineen heittelyinä ja kipuina.
Oireet voivat aiheuttaa merkittävän toimintakyvyn heikkenemisen ja ne laskevat potilaiden elämänlaatua huomattavasti. Oireyhtymä laukeaa usein infektion tai kovan stressin yhteydessä.
Krooniseen väsymysoireyhtymään liittyvien oireiden syntymekanismia ei tunneta, ja tutkimusnäyttöä oireita lievittävistä hoitomuodoista ei juuri ole.
RAPORTTI KOOSTUU systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta kroonisen väsymysoireyhtymän tutkimuksiin sekä potilaille ja valikoiduille lääkäreille tehdystä kyselytutkimuksesta.
Kyselyn mukaan Suomessa on käytössä hoitomuotoja, joista ei ole lainkaan tutkimusnäyttöä. Tällaisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi ultraäänihoito, kranio-sakraaliterapia, purentafysioterapia sekä puheterapeutin ääniharjoitukset.
FYSIOLOGIAN DOSENTTI ja unilääketieteen erityispätevyyden omaava Olli Polo on tutkinut ja hoitanut kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsiviä potilaita kymmenen vuotta. Hänen mukaansa suurin ongelma on tällä hetkellä nimenomaan se, että sairauden diagnostisia kriteereitä ei tunnisteta, vaan oireet tulkitaan perinteisen käytännön mukaan masennukseksi.
Vaikeista unihäiriöistä kärsivät väsyneet potilaat saavat suuria pistemääriä masennuksen tunnistamisessa apuna käytettävissä kyselyissä, mikä edesauttaa virheellistä diagnoosia.
Väsymysoireyhtymäkin voi kyllä alkaa masennuksen oirein, mutta väsymysoireyhtymän jatkuessa potilaan aloitekyky, optimismi ja kyky kokea mielihyvää kuitenkin palautuvat.
Masennuspotilas pystyy aamulla nousemaan sängystä mutta ei halua, väsymysoireyhtymäpotilas haluaisi nousta, mutta ei pysty.
”Väsymysoireyhtymään liittyviä fyysisiä oireita ovat esimerkiksi sydämen rytmihäiriöt, jalkojen voimattomuus, huimaus seistessä sekä päiviä jatkuva uupumus rasituksen jälkeen. Myös kognitiiviset ongelmat, muistamattomuus, keskittymisvaikeudet, sanojen löytymättömyys ovat tyypillisiä”, Polo sanoo.
POLON MUKAAN käytännön lääkärintyössä oireet, joiden taustalla olevaa punaista lankaa ei löydy, luokitellaan psyykkisiksi. Tällöin lääkärin ei ole tarpeen miettiä oireiden selitystä enempää.
Aiemmin esimerkiksi epilepsiaa ja levottomat jalat -oireyhtymää pidettiin psyykkisinä, kunnes todettiin, että epilepsian aiheuttaa poikkeava aivosähkötoiminta ja levottomat jalat taas johtuvat jalkojen yöllisestä hapenpuutteesta.
Krooninen väsymysoireyhtymä on Polon mukaan seuraava merkittävä ”psyykkinen” sairaus, jonka fyysinen syntymekanismi ymmärretään.
IRIS PASTERNACKIN mukaan diagnostiikan ongelmat johtuvat siitä, ettei kroonisen väsymysoireyhtymään ole lääkärikäsikirjan Käypä hoito -suosituksia.
”Duodecimin tuottamat ohjeet ovat monella lääkärillä jokapäiväisessä käytössä, joten niillä saataisiin linjattua ja yhdenmukaistettua hoitoa. Seuraava askel olisikin, että jonkinlainen työryhmä lääkäreitä, asiantuntijoita ja potilaita istuisi alas ja miettisi yhdessä, millaiset näistä suosituksista pitäisi laatia”, Pasternack sanoo.
Olli Polon mukaan käypä hoito -suosituksista vastaava työryhmä on vastannut, että suositusten laatiminen olisi ennenaikaista, sillä luotettavaa näyttöä yhdenkään hoitomenetelmän tehosta ja turvallisuudesta ei toistaiseksi ole saatavissa.
Polon mielestä suositus olisi jo tässä vaiheessa ajankohtainen, jotta sairauden uskottavuus paranisi ja sairauden diagnostiset kriteerit tulisivat laaja-alaisesti lääkäreiden tietoisuuteen. Tällöin olisi mahdollista myös tilastoida sairauden esiintyvyyttä.
OSA LÄÄKÄREISTÄ kieltää edelleen kroonisen väsymysoireyhtymän olemassaolon, eikä pidä potilaiden moninaisia oireita uskottavina ja toisiinsa liittyvinä.
Uskottavuuteen vaikuttaa erityisesti se, että lääkäri tapaa harvoin potilaan sairaimmillaan.
”Potilas ei ole uskottava, kun hän hyvällä verbaalisella tasolla kuvaa, kuinka sanat eivät löydy. Vastaanotolla potilas satsaa kovasti siihen, että pystyy kertomaan lääkärille oireistaan, mutta kotiin mennessä ja jännityksen lauettua oireet aktivoituvat. Moni sanoo, että menee monta päivää, että pelkästä lääkärikäynnistä palautuu”, Polo toteaa.
KUN POTILAS hakee tietoa verkosta, voi syntyä tilanne, jossa hän on lääkäriä paremmin perillä sairaudestaan. Potilas-lääkärisuhde käy silloin haasteelliseksi. Osa lääkäreistä reagoi tähän Polon mukaan vastenmielisellä asenteella, vaikka potilaat saattavat usein osua omassa diagnoosissaan oikeaan.
Kroonista väsymysoireyhtymää sairastavat ovat Polon mukaan älykkäitä, perfektionismiin taipuvaisia ja loogisesti ajattelevia. He ovat saattaneet ennen sairastumistaan olla urheilijoita, luovia taiteilijoita tai väsymättömiä työnarkomaaneja, joiden on ollut pakko olla koko ajan tekemässä jotain.
”He eivät tyydy masennusdiagnoosiin, koska he ajattelevat, että eihän lääkäri voi parilla kysymyksellä ymmärtää kokonaisuutta näiden moninaisten oireideni taustalla”, Polo selvittää.
DIAGNOSTIIKAN kannalta suurin ongelma onkin juuri hoitokulttuuri, joka tarkastelee sairauksia yhden elimen näkökulmasta eikä hahmota kokonaisuutta.
Kroonisen väsymysoireyhtymän perimmäistä aiheuttajaa ei tunneta, mutta Olli Polon mukaan kansainvälisessä tutkimuksessa ollaan läpimurron äärellä. Oireiden syynä näyttäisi olevan solujen hapensaannin ja energiatuotannon vajaus, jonka taustalla vaikuttavat autonomisen hermoston säätelyhäiriö ja immunologiset mekanismit.
SYMPAATTINEN HERMOSTO säätelee kokonaisvaltaisesti verenkiertoa, hengitystä, ruuansulatusta ja nestetasapainoa. Se pitää huolta, että solut saavat happea ja energiaa, eli turvaa elämisen perusehdot.
Kroonisessa väsymysoireyhtymässä sympaattisen hermoston toiminta on häiriintynyt, ja sen takia kehon solut kärsivät energiapulasta.
Potilailla, joilla sidekudos on keskimääräistä joustavampi, sympaattinen hermosto joutuu poikkeukselliselle kuormitukselle, joka jatkuu myös unen aikana.
Potilaiden verenpaineet ovat hyvin matalat ja verisuonisto joustava, jolloin happea ja ravinteita kuljettava veri ei jaksa matkata tehokkaasti aivoihin ja muihin elimiin. Tätä kautta ajateltuna Polon mukaan moninaisten oireiden kokonaisuus näyttäytyy loogisena.
Ennen sairastumistaan krooniselle väsymysoireyhtymälle alttiit yrittävät korjata väsymystään pitämällä itsensä aktiivisena. Adrenaliinihakuisuudellaan he yrittävät kompensoida sympaattisen hermoston alitoimintaa.
”Töissä, urheilussa tai harrastuksissa menestyminen ovat potilaan oma yritys korjata ongelmaa. Usein heitä syytetään siitä, että ovat uuvuttaneet itsensä liiallisella tekemisellä. Mutta muuten he olisivat voineet vielä huonommin, sillä rentoutuminen alkaisi ahdistaa”, Polo toteaa.
POLON MUKAAN yliaktiivinen elämäntapa ja pysähtymisen vaikeus ovat jo oireita, jotka pitäisi tunnistaa.
Tällaisille ihmisille infektio tai suuri stressi voivat laukaista kroonisen väsymysoireyhtymän, sillä ne voivat olla kuormittuneelle sympaattiselle hermostolle viimeinen pisara.
Noin 10–15 prosenttia suomalaisista voi olla Olli Polon mukaan alttiita krooniselle väsymysoireyhtymälle.
”Monet heistä ovat rohkeita ajattelijoita, jotka puolustavat oikeudenmukaisuutta ja saavat yhteiskunnassa aikaan muutosvoimia. Lääketieteen pitäisi tunnistaa tämä erityisryhmä, sillä sama pieni ryhmä on altis rokotushaitoille ja sisäilmasairauksille. Ja koska kyseessä ovat terveydenhuollon kalleimmat potilaat, joiden määrä kasvaa koko ajan.”
Pinja Päivänen HS