Opi sietämään itseäsi, kehottaa psykoterapeutti Maaret Kallio – ”Kaikki ei ole mahdollista, vaikka jaksaisi yrittää”
Riittämättömyyden tunne syntyy usein siitä, että omien odotusten ja todellisuuden välillä ammottaa liian iso kuilu, sanoo Lujasti lempeä -kirjan kirjoittanut Maaret Kallio.
Onko huono omatunto tai pettynyt olo? Ehkä siitä, että pinna paloi lapsen kanssa, herkuton päivä päättyi karkkipussin rapinaan tai töissä jäi hommia tekemättä?
Nykyihmisen ulottuvilla on loputon määrä tietoa siitä, kuinka syödä terveellisesti, pysyä hyvässä kunnossa, olla kiinnostava, rakastava ja kiihkeä puoliso, hyvä äiti, innostava työkaveri, rentoutunut kanssaihminen ja ennen kaikkea onnellinen.
Kun näitä tavoitteita ei onnistu saavuttamaan, seurauksena on usein pettymys itseen. Tämän on huomannut työssään psykoterapeutti Maaret Kallio, joka pitää suosittua Lujasti lempeä -blogia Helsingin Sanomien sivuilla. Kallion mukaan yksi ihmisenä olemisen perustaidoista onkin oppia sietämään itseään.
”Ympäröivä maailma antaa ymmärtää, että kaikki on mahdollista, kunhan vain itse jaksaa yrittää. Näin ei ole, sillä kaikkea ei pysty kontrolloimaan itse. Sen sijaan meidän olisi opittava ottamaan askeleita kohti sitä, että hyväksymme itsemme keskeneräisenä”, Kallio sanoo.
Tätä kohti hän johdattelee lukijaa tuoreessa kirjassaan Lujasti lempeä. Kallio ei halua jakaa pikavinkkejä itsensä hyväksymiseen, koska sellaisia ei ole. Mutta seuraavia asioita hän kehottaa miettimään, jos mielii tulla itsensä kanssa paremmin toimeen.
Älä vertaile
Riittämättömyyden tunne syntyy usein siitä, että omien odotusten ja todellisuuden välillä ammottaa liian iso kuilu. Kallion mukaan kuilun toisella laidalla siintävät tavoitteet on monesti asetettu vertaamalla itseä toisiin.
”Vanhemmuuteen otetaan mallia huippuäidiltä, täydelliseen kroppaan fitnessharrastajalta ja parisuhteeseen vastarakastuneilta. Kuin huomaamattaan ihmiset vertailevat itseään eri osa-alueiden huippuihin. Silloin unohtuu, ettei kaikessa voi olla täydellinen ja mennä hyvin. Tutkimuksista tiedetään, että vertailu madaltaa mielialaa.”
Mutta koska vertailu on inhimillistä, eikä sitä voi aina välttää, sen äärelle kannattaa pysähtyä, Kallio neuvoo.
”Mieti, oletko sitoutunut nykytilanteeseen vai kaipaatko ihan oikeasti jotain muuta. Onko se jokin muu niin tavoittelemisen arvoista, että ryhdyt muuttamaan asioita, vai voitko sittenkin sietää tätä hieman epämiellyttävää tunnetta, joka vertailusta tulee. Tällainen pohdinta auttaa löytämään rauhan juuri omassa elämäntilanteessa.”
Valitse taistelusi
Elämä on kuin vanha omakotitalo. Kun yksi paikka on saatu kuntoon, toinen paikka alkaa repsottaa. Keskeneräisyys ei ole Kallion mukaan poikkeustila matkalla kohti täydellistä elämää, vaan se on osa elämää. Ja tätä keskeneräisyyttä on helpompi sietää, kun valitsee taistelunsa, johon kulloinkin keskittyy.
”Kirjaa kirjoittaessani jouduin miettimään, mistä asioista löysään, jotta jaksan tehdä kirjan kunnolla. Päätin löysätä kotitöistä, sosiaalisista menoista ja muutamasta työprojektista. Se herätti epämukavuutta, koska olisin kovasti halunnut koko ajan siistin kodin ja olla mukana kiinnostavissa projekteissa. Mutta valitsin, että keskitän nyt voimani kirjaan, enkä tuhlaa niitä muualla”, Kallio sanoo.
Itseensä on siis helpompi olla tyytyväinen, kun keskittyy kerralla pariin asiaan kunnolla sen sijaan, että yrittäisi tehdä hyvin monta asiaa kerralla. Siitä seuraa liikaa työtä, lisää stressiä, huonoa jälkeä ja pettymyksiä, Kallio sanoo.
”Siksi kannattaa valita taistelunsa elämäntilanne kerrallaan. Jos nyt päättää keskittyä äitiyteen, se ei tarkoita, ettei koskaan enää voisi menestyä töissä.”
Siedä negatiivisia tunteita
Negatiivisista tunteista ei voi vapautua – ja sen ymmärtäminen vapauttaa.
”Ei ole olemassa täydellisen onnellista ihmistä. Kaikki kokevat joskus kateutta, vihaa ja kiukkua. Meidän pitäisi oppia hyväksymään elämämme rinnakkaistodellisuudet sen sijaan, että tavoittelisimme vain onnellista olotilaa. On ok, että kaikki ei ole koko ajan ok”, Kallio sanoo.
Siksi negatiivisia tunteita ei pidä padota tai peitellä, vaan ne kannattaa kohdata.
”Itselleen voi myöntää olevansa kateellinen työkaverille, mutta sen mukaisesti ei tarvitse alkaa käyttäytyä. Tai riidan jälkeen voi myöntää, että olinpa yksioikoinen tai loukkaannuin, sen sijaan, että patoaa tunteet sisälleen. Negatiivisten tunteiden välttelyä tärkeämpää on se, että oppii korjaamaan niiden aiheuttamaa vahinkoa”, Kallio sanoo.
Vaadi viisaasti
Tiukkoja vaatimuksia itselleen asettava superihminen tulee onnettomaksi, kun ei arjessa saavuta kaikkea, mihin kurottaa. Toinen ääripää ovat ihmiset, jotka eivät koskaan vaadi itseltään mitään.
”He ovat sisäistäneet hyvin sinä riität -mantran ja ajattelevat, että tällainen olen, enkä muuta voi. Kääntöpuoli on se, että he voivat kohdella puolisoa huonosti tai tukistella lasta ja ajatella, että hups, mitä tuli tehtyä, mutta minä nyt olen tällainen. Supersuorittaja taas hajoaa pieniksi palasiksi, ja pelkää, että on epäonnistunut puoliso ja vanhempi.”
Kallion mielestä molemmissa suhtautumistavoissa piilee ongelma. Liiallisen itsensä ruoskimisen tai välinpitämättömän hyväksymisen sijaan hän neuvoo ihmisiä vaatimaan viisaasti.
”Käytännössä se tarkoittaa, että uskaltaa rehellisesti myöntää itselleen, että näin tuli toimittua ilman välttelyä tai syyllistämistä, ja mitä tällainen käytös kertoo voinnistani ja tarpeistani. Opettele tuntemaan, mistä käytöksesi kumpuaa”, Kallio sanoo.
hs.fi