Lahtelainen räppäri Miro «Isä» Kuokkanen söi neljä vuotta lääkkeitä ja yritti samaan aikaan turhaan päästä terapiaan.
Miro Kuokkanen, 25, sai lapsena ADHD-diagnoosin. Myöhemmin hänellä todettiin pakko-oireinen häiriö OCD ja lopulta pakkoajatukset suistivat nuoren miehen masennukseen.
Kuokkasen tarinan käännekohtia on eräs vierailu työterveydessä pari vuotta sitten. Hän odotti vihdoin saavansa keskusteluapua vaikeaan ahdistukseen ja masennukseen.
Toisin kävi.
Ensin kyseinen terveydenhuollon ammattilainen sanoi Kuokkasen potevan paniikkihäiriötä, sehän ei ollut totta. Tämän jälkeen tapahtui jotain, mikä yhä hämmentää nuorta miestä.
– Yhtäkkiä ammattiauttaja pisti Kummeli-videot pyörimään. En vieläkään tiedä mihin hän sillä pyrki, naurahtaa Kuokkanen.
Miro Kuokkanen tunnetaan paremmin räppinimellään Isä Kuokkanen. Hän purkaa omaa masennustaan uusimmassa biisissään Tekohymyi, jonka työstäminen valmiiksi vei pari vuotta.
OCD jumitti elämän
Kouluvuosina todettu ADHD selitti paljon. Kuokkanen oli vilkas lapsi, luokkansa hulivili. Diagnoosin saaminen helpotti, koska nyt hän tiesi miksi keskittyminen oli vaikeaa.
Kuokkasella on lisäksi OCD, eli pakko-oireinen häiriö, joka usein esiintyy yhdessä ADHD:n kanssa. Hänellä pakko-oireet ilmenevät päässä kuohuvina ajatuksina.
– Se on hassu tunne. Minulla jää yhdentekevä ajatus aivoissa päälle. En saa kehää katki.
Eniten pakkoajatuksia pyörii päässä stressitilanteessa tai jonkin tärkeän asian yhteydessä. Esimerkiksi silloin, kun räppäri on studiossa työstämässä uutta kappaletta. Tai nyt, kun istumme samaisessa studiossa juttelemassa masennuksesta ja pakkoajatuksista.
– Päässä alkaa jumittaa jokin ihan tyhmä ajatus, se toistuu pahimmillaan satoja kertoja.
Ulospäin miehestä ei näy, että hänellä on tälläkin hetkellä jyllännyt päässään mielen jumittavia pakkoajatuksia. Kuokkanen katsoo silmiin ja on vahvasti läsnä.
Välillä hän pakenee lyhyiksi hetkiksi puhelimensa pariin. Se saattaa paljastaa hänet tunteville ihmisille, että aivoissa kiertää parhaillaan pakonomainen ajatus. Kokoajan käsillä olevasta älypuhelimesta on tullut hänelle yksi apuvälinen taistelussa pakko-oireista häiriötä vastaan.
Rukoillu apuu, ehkä joku sittenki vastais.
Pakoillu elämää, ku poltin vaa itteni paskaks.
Harva kestää tätä ja suurimpii käänteit.
Sit muokataan sut masennuksest uusiks lääkkeil.
(Isä Kuokkanen: Tekohymyi)
Päästyään vihdoin terapiaan Kuokkanen on löytänyt keinoja hallita pakkoajatuksia. Hän osaa siirtää ne syrjään, jotta pääsee keskittymään tekeillä olevaan asiaan.
– Kirjoitan jumituksen puhelimeen muistiinpanoihin ja siten saan sen siirrettyä sivuun. Illalla katson puhelimesta päivän jumitukset.
Masennus oksettaa fyysisesti
Pakkoajatusten kanssa eläminen tuntuu raskaalta. Päätä ylikuormittavat ajatukset ovat johtaneet ahdistukseen. Urheilullinen mies on mustimpina päivinä jäänyt sängyn pohjalle. Joskus on niin paha olla, että mikään ruoka ei mene alas.
– Kovan masennuksen iskiessä minua oksettaa heti aamulla. Se tekee fyysisesti niin pahan olon.
Silloin töihin lähteminen tai musiikin tekeminen ei onnistu. Kuokkanen ei halua tavata muita ihmisiä. Kaikki asiat ärsyttävät.
– Jopa tavallinen liikennemerkki voi siinä tilassa ärsyttää suunnattomasti.
Masentuneen maailma menettää värit. Ihminen on turta, hän ei innostu mistään. Mikään ei tunnu miltään.
– Ulkomaille lomallekin on ihan turha lähteä masistelemaan.
Tekohymy peittää ahdistuksen
Pahasti masentunut ihminen ei välttämättä jatkuvasti näytä synkältä. Kuokkanen kertoo eläneensä masennuksen kanssa jo viitisen vuotta. Silti hänet tunnetaan menevänä miehenä, jolla on aina ollut paljon kavereita. Hän urheilee paljon ja on käynyt töissä 16-vuotiaasta lähtien.
Myyntialalla työskennellyt ja muita myyjiä kouluttanut nuori mies osaa tarvittaessa piilottaa todelliset tunteensa hymyn taakse.
– Olen todella hyvä peittämään masennukseni.
Moni masentunut on oppinut teeskentelemään energistä ja iloista samalla, kun sisällä on pelkkää mustaa ja tyhjää. Jossain vaiheessa kulissi sortuu. Kuokkanen on ollut useaan otteeseen sairauslomalla masennuksen takia.
Lopetin kaiken paskan ku sano pää seis.
Mielenterveyt ei pysty ostaa maksupäätteil.
Kai tääl pitää vaa kantaa mun raivoni,
samal ku sairaat jutut valtaa mun aivoni.
(Isä Kuokkanen: Tekohymyi)
Viiteen masennuksen vuoteen mahtuu erilaisia jaksoja. Välillä on ollut helpompaa, välillä vaikeampaa. Pidempien hyvien ja huonojen jaksojen lisäksi nopeat mielialan vaihtelut kuuluvat kuvaan.
– Fiilis voi vaihdella tosi rajusti päivän mittaan.
Lääke toi helpotuksen, mutta vei luovuuden
Pahimman masennuskauden aikana Kuokkanen sai apua mielialalääkkeestä. Hän söi jonkin aikaa essitalopraamia, jonka avulla hän pääsi ylös aallonpohjasta. Lääke kuuluu SSRI–lääkkeiden eli selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien ryhmään. Sitä käytetään masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden ja paniikkihäiriön hoitoon.
Lääkityksen voimalla synkin masennus hellitti ja Kuokkanen palasi sairauslomien jälkeen töihin myyntialalle.
Hänen mielestään elämästä tuli liian tasaista.
– Samalla kun lääke vei pahimman masennuksen, se vei myös ne vähät ilonaiheet. Elämästä tuli tasapaksua.
Musiikkia tekevä mies ei saanut biisejä tehtyä masennuslääkityksen aikana. Hänen mielestään lääkitys on hyvä tukihoito siinä vaiheessa, kun ihminen on vajonnut syvälle ahdistuksen tai masennuksen syövereihin. Se ei silti saisi korvata terapiaa.
– Ongelmiin puuttuminen keskusteluhoidon avulla on mielestäni kaikkein tärkein asia.
Vuosien tie terapeutin vastaanotolle
Heti masennuksen alussa Kuokkanen yritti päästä terapiaan keskustelemaan. Hän kävi useammalla lääkärillä, mutta kaikki tarjosivat vaihtoehdoksi lääkehoitoa. Kuokkanen söi erilaisia mieliala- ja masennuslääkkeitä neljä vuotta. Polku terapeutin sohvalle muodostui pitkäksi ja vaikeaksi.
– Aina kun pyysin päästä terapiaan, minulle sanottiin, että et ole vielä kokeillut tätä lääkettä.
Se turhautti.
Lopulta Kuokkanen luovutti ja omien sanojensa mukaan hän alkoi sekoilla. Kuvio on tuttu masennuksesta kärsivien kohdalla.
– Kuvaan tulivat mukaan päihteet ja meno oli välillä tosi hurjaa.
Kuokkasen äiti puhalsi pelin poikki. Hän varasi pojalleen ajan yksityiseltä psykoterapeutilta ja maksoi laskun. Vihdoin löytyi ammattilainen, joka osasi auttaa muutenkin kuin lääkkeitä tyrkyttämällä.
Moni luovuttaa koska terapiaan on vaikea päästä
Ilman äidin puuttumista asiaan nuori mies olisi todennäköisesti jäänyt ilman terapiaa.
– Masentunut ihminen ei jaksa pitkää taistelua, mikä Suomessa usein on käytävä, että pääsee psykoterapiaan.
Kuokkasen mukaan ei siis ole ihme, että moni lyö tässä vaiheessa hanskat tiskiin. Tämä on näkynyt hänen kaveripiirissään.
– Tiedän useita kurjia tarinoita. Voi käydä tosi huonosti, jos ihminen ei saa apua, vaikka hän on sitä hädissään jo useita kertoja pyytänyt.
Pian terapian aloittamisen jälkeen Kuokkasen olo alkoi parantua. Terapeutti neuvoi konsteja siihen, kuinka masennuksen ja pakko-ajatusten kanssa voi pärjätä.
– Keinoja on paljon, kunhan joku vain osaa kertoa niistä.
Kuokkasen mielestä kaikki ammattiauttajat eivät tiedä tarpeeksi erilaisista psykiatrisista ongelmista tai sairauksista. Hän otaksuu sen syyksi siihen, että lääkkeitä tarjotaan niin mielellään.
Tai laitetaan ne Kummeli-videot pyörimään.
– Se on törkeää. Olet hädissäsi ja valmis maksamaan kalliin yksityisen lääkärin, että saisit apua. Sitten vastaanotolla joku laittaa videolta Kummelit päälle.
Ihmiset ovat ilkeitä toisilleen
Nuoremmat sukupolvet uskaltavat onneksi puhua kipeistä asioista. Kuokkasen kaveripiirissä ei karteta vaikeita aiheita ja masennuksesta jutellaan avoimesti.
– Puhuminen helpottaa. Asiat eivät enää tunnu niin isoilta.
Räppipiireissä useampi on käynyt läpi samoja fiiliksiä. Cheek ja Nikke Ankara ovat kertoneet lehtien palstoilla mielenterveysongelmistaan. Kuokkasen kavereista osa on jossain vaiheessa käynyt läpi vaikeita jaksoja elämässään.
Moni sen huomaamattaan kieltää,
vaik ei pysty enää ruokaansakaan niellä.
Tekohymyist ei voi tääl tietää.
Vähä onnellisii loppui, mut kuha pysyy tien pääl.
(Isä Kuokkanen: Tekohymyi)
Yhdeksi masennuksen lähteeksi Kuokkanen epäilee maailmaa, jossa me nykyään elämme. Sosiaalisen median todellisuus on kaunisteltu. Kuvissa on onnellisia ihmisiä, hyviä bileitä ja drinkkejä tropiikin rantakohteessa.
– Kaikilla menee muka niin sairaan hyvin. Eihän se ole totta, mutta kyllä se silti joskus kolahtaa.
Tuntuu siltä, että itse ei voi koskaan saavuttaa samaa onnea ja menestystä. Kuokkasen mukaan se masentaa, vaikka syvällä sisimmässä tietäisi somekuvien valheellisuuden.
Hänen mielestään ihmiset ovat inhottavia toisilleen. Facebookissa kirjoitetaan paljon päivityksiä siitä, kuinka väärin kiusaaminen on.
– Samat ihmiset saattavat muka vitsinä jakaa törkeitä nettimeemejä ihan tunnistettavista ihmisistä ja naureskella niille. Se on tekopyhää ja ilkeää.
«Kaikilla on jotain paskaa»
Räp-musiikki on ollut yksi Kuokkasen selviytymiskeinoista. Hän on kirjoittanut riimejä jo alaluokilla koulussa. Enemmän tosissaan Kuokkanen alkoi kirjoittaa biisejä muutama vuosi sitten.
Hänen tavoitteensa on tuoda yhteiskunnallinen sanoma takaisin suomalaiseen räp-musiikkiin.
– Minusta räp on menettänyt sanomansa vuosien aikana. Haluan omassa musiikissani ottaa vahvasti kantaa asioihin.
Uusimmassa biisissä Kuokkanen nostaa pöydälle masennuksen ja mielenterveysongelmat. Tekohymyi-kappale kertoo miltä tuntuu silloin, kun masennus on potkaissut ihmisen kunnolla kanveesiin.
Ihminen joutuu helposti leimatuksi, jos hän tunnustaa olevansa masentunut. Siitä huolimatta, että Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan masennus on vuoteen 2030 mennessä suurin sairaustaakan yksittäinen aiheuttaja (siirryt toiseen palveluun)Euroopassa.
Räppärin mielestä mielenterveysongelmia on turha hävetä. Harva meistä selviää elämästä niin, että aina kuuluu hyvää.
– Minun mielestäni on ihan turha feikata, koska kaikilla meillä on taustalla jotain paskaa.