Kukaan suomalainen ei ole soutanut yksin Atlantin yli — vielä. Entinen kilpapurjehtija Sam Öhman aikoo olla ensimmäinen. 5000 kilometriä soutamalla on fyysisesti rankkaa, mutta kovin haaste on kuitenkin olla koko matka yksin. Varsinkin miehelle, joka tietää kokemuksesta, miten salakavalasti masennus voi vyöryä päälle.
Entinen kilpapurjehtija ja yksityisyrittäjä Sam Öhman (41) ei pysähtynyt ennen kuin elämän kiintopisteet alkoivat kadota vähän joka taholta. Ensin oma purjeompeluyritys meni konkurssiin ja sitten samaan rytäkkään tuli vielä avioero.
– Ei mikään ihme, ettei kukaan huomannut masennustani. Pidin pystyssä kulisseja ja vastasin aina, että joo, ihan hyvin menee. Naama pysyi peruslukemilla, vaikka mitä tapahtui, Sam kertoo.
– Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, mihin teeskentely johtaa.
Masennusdiagnoosin saaminen oli helpotus.
Konkurssin ja avioeron jälkeen Sam tapasi nykyisen avopuolisonsa Sadun, ja asioiden piti olla niin sanotusti kunnossa.
– Aloin itsekin kyllä tajuta, ettei se tolkuton väsymys ja aikaansaamattomuus ollut normaalia. Jouduin pakottamalla pakottamaan itseni toimimaan. Mieluiten olisin vain nukkunut tai mennyt ulos tuijottelemaan merelle, Sam muistelee.
Kun Sam sitten hakeutui terveyskeskukseen ja kertoi tuntemuksistaan, diagnoosi oli keskivaikea masennus. Diagnoosin saaminen oli helpotus.
– Siitä yllätyin, miten masennuslääkkeet kyllä määrättiin oitis, mutta kun kyselin terapian perään, sain kuulla, että eihän sinne noin vaan pääse, se on pitkä tie. Lääkäri ohjasi minut ensi alkuun puhumaan mielenterveyshoitajan kanssa, Sam kertoo.
Sam koki, ettei löytänyt hoitajan kanssa luottamuksellista ja toimivaa suhdetta. Masennuslääkkeetkään eivät sopineet. Ne tekivät Samin tokkuraiseksi, eikä hän halunnut turruttaa itseään. Lääkekokeilu loppui heti alkuunsa.
– Joillekin lääkkeet varmasti toimivat, en epäile sitä yhtään. Itse korostaisin kuitenkin sitä, että masentunut tarvitsee mahdollisimman pian terapeuttista keskusteluapua, Sam toteaa.
Sam ryhtyi etsimään terapeuttia omin päin google-hakujen kautta.
Loppujen lopuksi Sam kävi parhaat terapiaistunnot skype-yhteyden välityksellä asuessaan purjehduskampanjan vuoksi ulkomailla.
– Jotenkin se nettiyhteyden päässä oleva terapeutti tunnisti ongelmani ja osasi kysyä juuri oikeita kysymyksiä. Hän sai minua katsomaan elämääni monelta eri kantilta. Oli ihan kuin lamppu olisi syttynyt, kun aloin nähdä tulevaisuuteen uusin silmin, Sam kertoo.
Omista vaikeuksista puhuminen ei ollut helppoa.
Sanotaan, että suomalainen mies ei tunteistaan puhu, eikä varsinkaan ongelmistaan. Masennusta peitellään jopa lähiomaisilta.
Sam tunnistaa tuon puhumattomuuden kulttuurin myös omalla kohdallaan. Hän joutui itsekin opettelemalla opettelemaan avoimuutta.
– Huomasin myös, miten vaikeaa monen entisen kaverin oli suhtautua minuun, kun kerroin vaikeuksistani. Etenkin masennuksen mainitseminen sai aikaan vetäytymistä, osa kavereista kerta kaikkiaan lopetti yhteydenpidon, Sam muistelee.
Sam on halunnut omalta osaltaan auttaa muita masennuksen kanssa kamppailevia tulemalla julkisuuteen kertomaan tarinaansa.
– Ulkopuolinen kuuntelija on ihan ehdoton silloin kun ihminen kyntää syvällä masennuksessa. Se, että nykyään on erilaisia palvelevia kriisipuhelimia, on hieno asia. Jos ei ole kykyä, tai ei kerta kaikkiaan jaksa raahautua edes lääkäriin, voi puhelimen kautta saada neuvoja ja ohjausta eteenpäin, Sam korostaa.
Puhun merellä vaikka itsekseni.
Sam ajattelee, että osin ainekset masennukseen saattoivat kummuta kilpailuhenkisyydestä. Sam on aina halunnut olla paras, niin lapsena balettiopinnoissa Kansallisoopperassa kuin nuorena miehenä kilpapurjehduksessa.
Sam on moninkertainen purjehduksen Suomen mestari ja x-41-luokan maailmanmestaruusmiehistön jäsen. Mutta vaikka meri onkin miehen elementti, Samin seuraava koitos kuulostaa hurjalta: hän aikoo soutaa Atlantin yli. Matka alkaa Kanariansaarilta joulukuussa ja tavoitteena on päästä perille 70-90 vuorokauden päästä lähdöstä.
Sam vakuuttaa tekevänsä tämän matkan itselleen — ei kilpaillakseen kenenkään kanssa.
Kansainvälisessä kisassa on muitakin osallistujia, mutta suurimman osan kahdesta kolmeen kuukauteen kestävästä matkasta Sam viettää merellä yksin.
– Henkisen valmentajan kanssa olen työstänyt sitä, miten kestän yksinäisyyden tunteen. Tämä vaatii nimenomaan henkistä jaksamista. Fysiikkaa on paljon helpompi harjoitella, hän toteaa.
Sam kävi syksyllä testaamassa yksinoloa hiljaisuuden retriitissä.
– Se ei ihan vastannut odotuksiani. Paljon enemmän olen yksin ajatusteni kanssa, kun teen pitkiä harjoitussoutuja täällä kotivesistöissä, Sam miettii.
Tärkeintä Samin mielestä on, että nyt hän menneiden kokemusten kautta tietää, miten salakavalasti masennus voi vyöryä päälle. Hän tietää myös, että silloin tunnetta ei pidä paeta, sitä ei pidä padota, vaan siitä pitää puhua.
– Puhun merellä vaikka itsekseni, Sam naurahtaa.
– Toivon mukaan satelliittiyhteydet toimivat, jotta saan tarvittaessa kontakteja myös muihin. Tärkeintä kuitenkin on olla sinut itsensä kanssa, siitä kaikki lähtee.
https://yle.fi