Jopa viidennes suomalaisista kärsii vuosittain voimakkaista pelkotiloista.
«Se häiritsi merkittävästi elämääni. Olisin tarvinnut verikokeita tms. jo aiemmin tutkimuksia varten, mutta pelkoni esti kaiken tämän.» — Neulakammo
«Hampaat ovat olleet hoitamatta nyt 18 vuoden ajan, olen 58-vuotias». — elina
Kenelläpä ei olisi perhosia vatsassa terveydenhoitajan tai hammaslääkärin vastaanotolla, kun edessä on verikoe tai juurihoito. Siinä vaiheessa, kun asian ajatteleminenkin on laukaista paniikkikohtauksen, puhutaan jostain ihan muusta kuin normaalista jännityksestä.
– Fobia on voimakas pelkotila, luonnehtii psykiatri ja kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck Suomen Mielenterveys ry:stä.
Yle teki kesäkuussa nettisivuillaan fobioista kyselyn, johon tuli lähes kaksisataa vastausta. Tämän jutun kursiivilla kirjoitetut lainaukset ovat kyselyyn tulleita vastauksia.
Ylen kyselyssä ylivoimaisesti yleisimmäksi fobiaksi nousi piikki- ja neulakammo: neljännes vastaajista mainitsi sen. Tämän havainnon vahvistaa myös Wahlbeck: ihmiset pelkäävät eniten joko teräviä esineitä tai korkeita paikkoja.
Wahlbeck muistuttaa, että historiallisesti ajatellen pelosta on ollut ihmiselle hyötyä:
– On ollut järkevää pelätä esimerkiksi korkeita paikkoja tai vaikkapa teräviä esineitä. Luontainen pelko on ehkäissyt vaaratilanteita ja turvannut elonjäämisen, erityisesti lasten kohdalla.
Teräviä esineitä onkin ollut syytä karttaa niinä aikoina, kun maassa muhineen naulan raapaisusta sai ennemmin jäykkäkouristuksen kuin suojan sitä vastaan, mutta modernina aikana voimakkaasta piikkikammosta voi olla enemmän haittaa kun hyötyä, jos tärkeät rokotteet tai oleelliset verikokeet jäävät sen takia ottamatta.
Nykyään fobiat ovat kuitenkin yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Wahlbeckin mukaan jopa viidennes väestöstä kokee vuosittain jonkinasteista fobiaa. Järjellä niitä ei voi selittää; Suomessa asuva araknofobiaa poteva tietää hyvin, ettei makuuhuoneen seinällä möllöttävä hämähäkki ole vaarallinen, mutta siitä huolimatta ensimmäinen reaktio on juosta otuksesta mahdollisimman kauas.
«Olen joutunut kieltäytymään ylennyksestä tiiviin matkustelun vuoksi.» — Torilla ei tavata
«Haluaisin matkustaa, mutta tällä hetkellä en pysty edes ajattelemaan lentämistä.» — Lentopelkoinen
Hämähäkit, torit ja ihmiset
Fobiat jaetaan perinteisesti kolmeen lajiin.
- Määräkohteinen pelko, joka kohdistuu johonkin tiettyyn asiaan tai tapahtumaan. Tällaisia fobioita ovat esimerkiksi hämähäkkikammo tai piikkipelko.
- Sosiaalisten tilanteiden pelko, jolloin esimerkiksi Terveyskirjaston mukaan (siirryt toiseen palveluun) henkilö pelkää tai jännittää jotakin tiettyä sosiaalista tilannetta tai suoritusta, jossa hän joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai mahdollisesti toisten tarkkailun kohteeksi.
- Agorafobia, joka usein suomennetaan torikammoksi, mutta joka voi tarkoittaa myös ylipäätään sitä, että henkilö pelkää tilanteita, joista ei ole helppo päästä pois.
Kaikkein helpointa on elää määräkohteisen fobian kanssa.
– Jos pelon kohteena ovat vaikkapa lepakot tai sammakot, niitä on loppujen lopuksi aika helppo välttää, Wahlbeck sanoo.
Sen sijaan sosiaalisten tilanteiden pelko ja agorafobia ovat huomattavasti hankalampia normaalin elämän kannalta, ja voivat vaikuttaa hyvinkin haitallisesti arkeen.
– Esimerkiksi työelämässä odotetaan nykyään sosiaalisuutta ja kykyä esiintyä tai ainakin tarvittaessa pitää uskaltaa avata suunsa kokouksissa. Tällöin sosiaalisten tilanteiden pelko saattaa olla jo este töissä pärjäämiselle. Samoin agorafobian vuoksi ihminen saattaa eristäytyä neljän seinän sisälle, kun ulos lähtemisestä tulee liian iso kynnys ylitettäväksi Wahlbeck toteaa.
– Pahimmillaan fobia voi aiheuttaa paniikkikohtauksen, ja ihminen alkaa fobian varsinaisen kohteen lisäksi pelätä paniikkikohtausta, Wahlbeck kuvailee.
Traumat, geenit ja kasvatus
Fobioiden synty on hyvin yksilöllistä. Jollekin se voi olla geneettistä, joku toinen voi alkaa pelätä koiria, jos on esimerkiksi lapsena kohdannut vihaisen koiran. Ja joku saattaa pelätä ukkosta, jos äiti tai isä on sitä aikoinaan lapsuudessa pelännyt. Itse fobiaan syntytekijöillä ei ole vaikutusta, osalla fobiat ovat lievempiä, osalla pahempia.
Traumaattiset kokemukset voivat siis laukaista fobian, ja ainakin Ylen saamissa vastauksissa etenkin piikkikammo näyttäisi liittyvän juuri tähän:
«Ensimmäinen muistikuva pistämisestä on 5–6-vuotiaana, kun minuun pitää saada pistettyä varjoainetta rintakehän alueen kuvaamisen vuoksi ja minua pitelee pakolla paikallaan useita hoitajia, isä ja pistäjä.» — Nini
«Mieleeni on jäänyt tilanteita, joissa kipu on ollut kova eikä näytteenotto ole mennyt ihan putkeen. Nyt olen aikuinen joka edelleen pelkää verikokeenottoa enemmän kuin melkein mitään muuta.» — Verilettu
Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja ja lääkehoidon opetuksesta väitellyt Virpi Sulosaari myöntää, että terveydenhoidosta on voinut tulla huonoja kokemuksia etenkin menneinä vuosikymmeninä, kun lääkkeet ja välineet eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin nyt – ja kun hoitotyön opetuksessa keskityttiin enemmin tekniikkaan kuin ihmiseen. Nyt tilanne on toinen, hän vakuuttaa.
– Piikkipelkoisten hoitamisesta ei ole erikseen mitään kappaleita kirjoissa, mutta opetuksessa lähdetään nykyisin ihmisen kohtaamisesta, Sulosaari tähdentää.
Hänen mukaansa opetuksessa tähdätään siihen, että mahdolliset pelot opitaan tunnistamaan ja ottamaan hoitotyössä huomioon. Sulosaari korostaa, että pelkoja on mahdollista lievittää monin eri keinoin, mutta se vaatii työtä:
– Kun on kyse verikokeesta tai rokotuksesta, se ei saa olla liukuhihnatoimintaa. Tilanteen on oltava rauhallinen, potilaalle on annettava aikaa ja häntä on kuunneltava.
Pelosta kärsivä potilas voi ottaa myös tukihenkilön mukaan rokotukseen tai verikokeeseen, tai injektio voidaan antaa toiseen paikkaan, jos se tuntuu ajatuksena paremmalta, Sulosaari mainitsee. Mutta ennen kaikkea hän kehottaa peloista kärsivää potilasta puhumaan rohkeasti fobiastaan hoitohenkilökunnalle. Ja kiire ei saa hänen mukaansa olla este peloista kärsivän potilaan olon helpottamiseksi.
– Vaikka se tarkoittaisi, että seuraava asiakas joutuu odottamaan, se aika on vain otettava, Sulosaari painottaa.
«Hoitohenkilökunta ottaa pelkoni aina hienosti huomioon.» — Jenni
Naisilla yleisempää
Kuka sitten voi alkaa kärsiä fobiasta? Melkeinpä kuka vaan, mutta fobialla ja sukupuolella on psykiatri Kristian Wahlbeckin mukaan yhteys: naiset kärsivät tutkimuksien mukaan fobioista miehiä enemmän. Erot sukupuolien välillä alkavat näkyä murrosiässä. Syytä tähän ei tarkalleen tiedetä, mutta Wahlbeckin mukaan taustalla voivat olla esimerkiksi yhteiskunnan naisille asettamat paineet ja odotukset, mutta myös biologia ja hormonit saattavat selittää eroja.
– Naiset kärsivät myös miehiä enemmän masennuksesta, ja masennuksella ja fobioilla onkin selvä yhteys, Wahlbeck mainitsee.
Iällä ei sen sijaan ole merkitystä; fobioista voivat kärsiä yhtä lailla niin nuoret kuin vanhatkin.
Fobiat myös muuttuvat yhteiskunnan muuttumisen mukana. Lentopelkoa tai autolla ajamisen pelkoa tuskin esiintyi ennen kuin lentokoneet ja autot keksittiin, ja toisaalta kuka tietää, millaista mammuttikammoa esivanhempamme ovat saattaneet potea.
Siedätä, älä välttele
«Eläintenhoitajaksi opiskellessani tein säännöllisiä vierailuja koulun tarantulan luo ja tarkkailin sitä aina vain lähempää. Lopulta onnistuin ottamaan tarantulan luodun nahan käteeni ilman paniikkia.» — Cloudy
«Niskasta kiinni ja väkisin vaan ni kyllä se siitä helpotti.»- Neulakammo
«Hoidin lentopelkoni menemällä pienlentokoneen (2-paikkainen) kyytiin ja lopulta jouduin hetken lentämään sitä itse, kun päästin ohjaimista irti oli lentopelko poissa. En keksinyt enää muuta keinoa kuin mennä äärimmäistä pelkoa kohden.» — Auri
«Olen lukenut muutamia kirjoja, joista on ollut hetkellisesti myös hyötyä! Olen myös keskustellut asiasta lääkäri kanssa, mutta hänellä oli ehdottaa lähinnä rauhoittavia – lääkkeet pelottaa, koska en voi olla työmatkoilla aivan vetelä, ja toisekseen oppisinko sitten ainakaan ikinä lentämään ilman lääkkeitä?» — Lehtinen
Fobiaansa kyllästyneelle Kristian Wahlbeckilla on lohduttavaa sanottavaa: niistä ei tarvitse kärsiä koko elämäänsä, vaan etenkin määräkohteisesta fobiasta voi päästä eroon siedätyshoidolla, jota voi harrastaa itsekin. Pelkonsa kohdetta voi ensin yrittää ajatella ja miettiä sen kohtaamista. Mielikuvaharjoittelun jälkeen esimerkiksi piikkipelkoinen voi lähteä katsomaan ystävänsä rokottamista, ja lopulta verinäytteen ottaminen omasta käsivarresta ei ehkä tunnukaan niin kamalalta. Pienin askelin toteutettuna altistaminen on hyvinkin tehokas keino fobian nujertamiseksi.
Myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja agorafobiaa on mahdollista lievittää ominkin konstein, mutta vakavissa tapauksissa on syytä hakea ammattiapua. Vakavia fobioita hoidetaan terapialla ja tarvittaessa myös lääkkeillä.
«Joskus on ihan pakko soittaa jonnekin, tietenkin, ja joskus se on yhtä kamalaa kun kuvittelin ja joskus ei. Kuitenkin on vaan niin paljon keinoja vältellä puhelimessa puhumista, että aika harvoin tulee siten tätä pelkoa edes kohdattua.» — 1998
Fobian kohteen välttelyä Wahlbeck ei kuitenkaan suosittele ratkaisuksi: kohteesta voi kasvaa lopulta niin iso mörkö, että se alkaa rajoittaa merkittävästi elämää. Ja mitä enemmän elämä rajoittuu, sitä todennäköisempää on, että fobian lisäksi alkaa kärsiä masennuksesta.
Fobian kohtaaminen on välttelyä parempi ratkaisu senkin takia, että Wahlbeckin mukaan kaikenasteisista fobioista voi päästä eroon: jopa yli puolet vaikeistakin fobioista kärsivistä parantuu hoidolla. Nykyään hoidossa voidaan käyttää siedättämisen, terapian ja lääkkeiden lisäksi esimerkiksi virtuaalilaseja, jolloin pelon kohteeseen voi totutella ensin keinomaailmassa, ennen kuin se kohdataan oikeasti.
– Hämähäkkiä on helpompi koskettaa virtuaalisesti, Wahlbeck naurahtaa.
Siedätyksen ja terapian ohella myös elintavoilla on vaikutusta fobioihin. Jos haluaa pitää pelkonsa kurissa, on parempi välttää kahvia ja alkoholia, Wahlbeck huomauttaa. Kahvin sisältämä kofeiini kiihottaa keskushermostoa, mikä voi pahentaa ahdistuksen tunnetta, ja alkoholin haitat lienevät kaikille tutut. Lentopelkoisen ei siis kannata ottaa rohkaisuryyppyä ennen koneeseen nousemista, vaan rohkeus on löydettävä muilla keinoin.
Lisätietoa fobioista:
Sosiaalisten tilanteiden pelosta Suomen Mielenterveys ry:n sivuilla (siirryt toiseen palveluun)
Terveyskirjaston vinkkejä agorafobian helpottamiseksi (siirryt toiseen palveluun)
Mielenterveystalon tietoa fobioista