Затворничество из-за самоизоляции, неясное будущее, некоторые семейные проблемы, перспектива финансовых затруднений — от всего этого мне очень тяжело. Обдумываю способы самоубийства. Не знаю, как остановиться. Мучают болезненные ощущения в груди, как будто сердце разрывается. Устала от повторяющихся ситуаций в жизни, она потеряла смысл. Что делать?
Ольга, 42 года
Что произошло в вашей жизни до самоизоляции? Когда у вас появились суицидальные мысли? Вы наблюдаетесь у врача по поводу своего состояния? Если сейчас вы не в терапии и не консультируетесь у психиатра, обязательно обратитесь за поддержкой, позвонив по единому телефону доверия МЧС +7 (495) 400-99-99 или Московской службы психологической помощи +7 (499) 173-09-09.
Возможно, вынужденное затворничество стало последней каплей, но определенно не оно — причина вашего состояния. Вам сейчас очень трудно, но «некоторые семейные проблемы» — не повод прощаться с жизнью, все можно наладить.
Вы пишете про какие-то повторяющиеся ситуации, от которых устали, но их можно проработать в процессе психотерапии, после чего вы найдете способы и пути действовать иначе и не приходить к одному и тому же не удовлетворяющему вас результату.
В жизни вообще нет непоправимых ситуаций кроме смерти. Вы — молодая женщина, у которой впереди несколько десятков лет, и вы можете прожить их с удовольствием и радостью. Да, сейчас все кажется безрадостным и безвыходным, но это иллюзия.
Столкнувшись с депрессией или суицидальными мыслями, люди порой считают, что смерть — избавление от проблем. Но сложности решаются или просто исчезают, стоит человеку поработать с физическим и душевным состояниями. Подумайте о семье, о любимых и близких — всех тех, кто будет страдать, если с вами что-то случится.
Если есть возможность, обратитесь к клиническому психологу, который, в случае необходимости, направит вас к психиатру за медикаментозным лечением и возьмет в терапию, чтобы устранить источник текущего состояния.
Не бросайте ситуацию на самотек, поговорите как минимум с кем-то из близких, попросите поддержки. Возможно, после разговора с другом или родственником обратиться за посторонней помощью вам будет легче.
Депрессию и тревожное расстройство можно вылечить и жить дальше полной, яркой, разноцветной жизнью. Вы уже сделали первый шаг, задав этот вопрос. Не останавливайтесь, вокруг на самом деле много людей, готовых помочь. www.psychologies.ru
Artisti kertoo ihmetelleensä sitä, miten rehellisiä ja avoimia hänen faninsa ovat.
«Mä oon vahva. Mä oon vahva. Mä oon vahva.»
Ellinoora toistaa surullisen kuuloista mantraa uuden albuminsa kappaleella Viha, kipu ja rakkaus. 25-vuotias laulaja tekee voimabiisejä, jotka monet ovat ottaneet omakseen. Rikkinäisestä elämästä kertovat kappaleet antavat toivoa tulevaan.
Muusikon hiukset ovat vaaleanpunaiset, samoin vaatteet. Juuri julkaistun toisen albumin nimi on Vaaleanpunainen vallankumous. Kaikki ei ole kuitenkaan hattaraa, vaikka päällisin puolin siltä näyttää.
– Ihmiset ajattelevat, että mitähän purkkapoppia sieltä tulee, kun kaikki on pinkkiä ja ihanaa. Sitten se sisältö on jotain ihan muuta. Artistina ja taiteilijana pitää hämmentää.
– Olen halunnut tehdä musiikkia siten, ettei se kuulosta liikaa omalta terapiamusiikilta. Raja on kuitenkin häilyvä ja uudella levyllä on pari biisiä, joita tekee tiukkaa kuunnella, Ellinoora paljastaa.Mårten Lampén / Yle
Vaaleanpunaisen hattaran nurja puoli
Liikaa paineita ja kirjoittamisen blokki. Moni varoitteli Ellinooraa toisen albumin vaikeudesta. Muusikko otti kuitenkin rauhallisesti ja levyn tekeminen kesti kaksi vuotta.
Ellinooran uraan on kuulunut hitaasti kypsyttely. Laulaja sai levytyssopimuksen jo vuonna 2011, mutta esikoisalbumi Villi lapsi julkaistiin vasta 2016.
Uuden levyn kappaleita on julkaistu parin vuoden aikana jo viisi. Vuosi sitten Ellinoora oli mukana Vain elämää -ohjelman yhdeksännellä kaudella, mutta albumia ei julkaistu huomion ollessa suurimmillaan, vaikka materiaalia oli levyllisen verran valmiina.
– Ensimmäisen levyn kanssa piti opetella oma tekotapa. Nyt halusin vain kirjoittaa tosi paljon ja olen iloinen, että on löytynyt se oma tapa tehdä. Ajattelin, että kyllä ne ihmiset jaksavat odottaa.
– Mulle oli tosi vaikea ajatus ottaa itsestäni kuva sosiaaliseen mediaan joka päivä. Sitten tajusin, että se on mun oma alusta, missä voin tuoda esiin mitä teen enkä miltä mä näytän, Ellinoora sanoo.Mårten Lampén / Yle
Vaaleanpunainen vallankumous -albumin nimi merkitsee Ellinooran mukaan kahta isoa kontrastia. Vaaleanpunainen kuvastaa herkkyyttä ja lempeyttä.
– Monet mieltävät, että vaaleanpunainen on naisten väri. Ennen uraani en miettinyt omaa sukupuoltani. Alan myötä on tullut aina se nais-etuliite. Sitä on alkanut pohtimaan rooleja, mitä mulle tarjotaan. Millainen mun pitäisi olla ja miten pääsen niistä irti.
Vallankumous ei Ellinooran albumilla tarkoita mitään poliittista. Sana edustaa kapinaa ja asioiden pöydälle nostamista.
– Sä voit olla herkkä ja tunteva tyyppi, mutta silti voit olla kunnianhimoinen ja tuntea ärsytystä ja vihaa ja nostaa niitä epäkohtia pöydälle.
Albumi kuvastaa myös tämän päivän pinnallista maailmaa. Ellinoora laulaa siitä levyn avaavassa Marie Antoinette -kappaleessa.
«Päällisin puolin kaikki on hattaraa, mutta sisältö ei kestä päivänvaloa.»
– Ihmiset elävät Instagramin kautta jotain haavekuvamaailmaa ja silti niiden hymyilevien selfiekuvien takana on tosi paha olla.
Voimalauluja antisankareista
Pari vuotta sitten Ellinoora lauloi LoveSuomi-ohjelmassa vakavasti sairaan nuoren äidille Elefantin paino -kappaleen. Tilanne oli niin tunteikas, että laulaja joutui keräämään itseään Lappeenrannan pienellä lavalla. Esityksestä jäi voimakas tunnejälki ja Ellinoora on sen jälkeen seurannut nuoren toipumista.
– Aina kaikki ei mene logiikan mukaan, vaan ihmeitäkin tapahtuu. Se on lohdullista ja puhdistavaa.
Ellinoora on tullut tunnetuksi voimaannuttavista kappaleista. Toista levyä tehdessään hän tosin vierasti sanaa voimalaulu. Muusikko tuli kuitenkin lopputulokseen, että jos hänen kappaleensa sellaisina ihmisille toimivat, niin sitä ei pidä juosta karkuun.
– Suomessa on päällisin puolin moni asia tosi hyvin, mutta kyllä täällä on tosi paljon pahaa oloa, Ellinoora pohtii.Mårten Lampén / Yle
Muutamia vuosia sitten Ellinooraa turhautti moni asia maailmassa. Mieltä painoi myös synkkä tammikuu. Häntä ärsyttivät sankaritarinat, joissa kaikki menee aina putkeen. Ajatukset purkautuivat Leijonakuningas-kappaleeseen, joka julkaistiin 2016.
– Mulle kiinnostavimmat sankarit ovat antisankareita. Halusin kirjoittaa anthemin siitä, että entä ne ihmiset, joista ei pitänyt tulla mitään.
Ellinoorasta on tullut voimalauluineen nuoremman polven Kaija Koo. Vertaus ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä muusikko on ollut tekemässä laulajalle kappaleita. Nuori tekijä arvostaa Kaija Koon asennetta, joka on anteeksipyytelemätön mutta mukana on myös herkkyyttä.
– Ihailen häntä tosi paljon. Hän on vahva voimanainen. Eikä edes voimanainen vaan voimaihminen.
Mieli kuntoon musiikilla
Ellinoora on puhunut avoimesti julkisuudessa terapiassa käymisestä. Miksi hän käy siellä, ei kuulu hänen mielestään kenellekään. Hän haluaa kuitenkin puhua terapian tärkeydestä. Monelle omista ongelmistaan puhuminen on vaikeaa, vaikka sen pitäisi olla neutraali asia.
Laulajan mielestä ihmisten pitäisi hakea apua ennen kuin suurin kriisi on jo päällä.
– Varsinkin suomalainen ajattelee, että minä kärsin täällä hiljaisuudessa yksin. Toivon, että se muuttuisi vielä.
– Ihmiset käyvät paljon paskaa läpi. Jos musiikki pystyy tarjoamaan jotain lohdullista edes hetkeksi, niin se on hieno juttu, Ellinoora sanoo.Mårten Lampén / Yle
Keväällä Ellinoora oli mukana Mielenterveysseuran Mielinauha-kampanjassa. Muusikko halusi antaa näkyvyyttä tärkeänä pitämälleen asialle. Hän huomasi, että mielenterveystyöhön tarvittaisiin lisää työvoimaa, sillä esimerkiksi kaikkiin kriisinumeroon tuleviin puheluihin ei ehditä vastaamaan.
– Täällä on päällisin puolin moni asia tosi hyvin, mutta kyllä täällä on tosi paljon pahaa oloa. Moni suomalainen kärsii jossain vaiheessa elämää mielenterveysongelmista. Kyllä päänsisustasta pitää pitää huoli.
Monet käyvät läpi raskaita asioita ja Ellinoora pitää hienona sitä, jos pystyy musiikillaan tarjoamaan lohtua edes hetkeksi. Hän saa Instagramissa paljon pitkiä henkilökohtaisia viestejä, joissa ihmiset kertovat tarinoitaan. Laulaja ei jokaiselle ehdi vastaamaan, mutta pyrkii lukemaan kaikki viestit.
Se on yllättänyt, että ainakaan hänen faninsa eivät ole tuppisuita.
– Välillä mä oon ollu suu auki, että vau miten rehellistä jengiä. Varsinkin nuorempi polvi ja muakin nuoremmat tyypit. He kertovat pitkiä stooreja kipeistä hetkistään.
Ellinoora toivoo, että populaarikulttuuria ja popmusiikkia arvostettaisiin Suomessa enemmän siltä kannalta, että niillä on vaikutusta myös ihmisten hyvinvointiin.
– Musiikilla on paljon merkitystä mielenterveyden kannalta. Moni käsittelee asioitaan musiikin kautta vaikka suurempia ongelmia ei edes olisi.
Unelmista totta
– Apua mä puhun paljon, Ellinoora huudahtaa kesken haastattelun ja alkaa nauraa.
Muusikko pohtii artistiuraansa ja sitä, jos asiat olisivat menneetkin toisin. Laulaja myöntää sortuvansa usein jossitteluun. Ellinoora on kuitenkin tyytyväinen, missä on tällä hetkellä. Hän on saavuttanut sen, mistä on haaveillut.
– Mulla on vielä paljon tarinoita kirjoittamatta ja elämää elämättä. Kaiken epävarmuuden ja hektisyyden keskellä toivon, että kehittyisin kirjoittajana. En unohtaisi sitä pikku-Ellinooraa, joka halusi, että kaikki on mahdollista ja kaikki tulee menemään hyvin.
– Ei tarvitse olla sellainen tyyppi, joka voidaan kuvailla kolmella adjektiivilla. Sä voit olla sekamelska. Mä ainakin olen, Ellinoora nauraa.Mårten Lampén / Yle
Kesällä toteutui yksi unelma, kun hän pääsi tapaamaan ihailemansa muusikon Ed Sheeranin tämän Helsingin-konserttien yhteydessä. Ellinoora nauraa, että kohtaamisessa hän palasi fanitytöksi. Sheeranissa teki vaikutuksen se, että vaikka hän on maailman suurimpia poptähtiä, hän oli aito ihminen.
– Sanoin hänelle, että kiitos kun olet palauttanut uskoni popmusiikkiin.
Inka Ikonen, 30, tajusi olevansa masentunut keskellä Thaimaan tropiikkia, juuri silloin, kun kaikki oli hyvin.
Istuin lava-auton lavalla selkä menosuuntaan päin. Edessäni näin loittonevan tien. Vieressäni oli yksi parhaimmista ystävistäni, jonka kanssa vietimme vaihto-oppilasvuotta Malesiassa. Nyt olimme nauttimassa kevätlomasta Thaimaan saarilla. Lava-auto kyyditsi meitä kohti Krabin satamaa.
Ystävälläni oli syntymäpäivä. Sen innoittamana aloimme keskustella tulevaisuudesta.
Yhtäkkiä tunsin rinnallani raskaan painon. Sydän alkoi tykyttää korvissa asti. Tajusin siinä hetkessä, etten näe itselleni tulevaisuutta. Olin täysin varma, että kuolen nuorena.
Inka Soveri
Ajatukseni kulkivat täyttä laukkaa: minulla on refluksi ja suolistovaivoja, saan siis varmasti syövän. Kuolen siihen.
Tulevaisuus tuntui uuvuttavalta. Kuinka edes jaksaisin elää vanhaksi? Elämä on niin väsyttävää. En jaksa opiskella ja käydä töissä. En jaksa parisuhdetta tai perhettä. En jaksa elää. Olisi paljon helpompi kuolla.
Olin järkyttynyt. Mistä nämä mustat ajatukset kumpusivat? Minulla oli kaikki paremmin kuin hyvin: olin kauniissa tropiikissa ilman huolta huomisesta, ihana ystävä reissukaverina ja uusi poikaystäväni ikävöi Suomessa.
Taustalla avopuolison kuolema
Vaikka tuolloin koin olevani synkkien pilvien kanssa yksin, olin todellisuudessa hyvin tyypillinen masentuja. Vuosittain 5–7 prosenttia suomalaisista masentuu.
Kolme vuotta ennen Thaimaan matkaa avopuolisoni oli menehtynyt. Vaikka sairastumisen aiheuttamat syyt ovat yksilöllisiä, masennuksen taustalla voi olla paljon surematonta surua esimerkiksi läheisen kuolemasta.
Inka Ikonen kertoo videolla, mikä auttoi häntä masentuneena.
– On tavallista, että masennustilan laukaisee yksi tai useampi kielteinen elämänmuutos, kertoo psykiatrian professori Erkki Isometsä.
Masennus tulee yleensä hiipien ja siksi sitä on niin itsensä kuin läheistenkin vaikea tunnistaa. Oireet saattaa laittaa vaikka stressin piikkiin.
– Kun masennus on alkuvaiheessa, voi mennä aikaa ennen kuin ihminen hahmottaa, mistä on kyse, Isometsä sanoo.
Diagnoosi 20 minuutissa
Kävin avopuolisoni kuoleman jälkeen terveyskeskuslääkärin vastaanotolla, koska kaipasin ulkopuolista keskusteluapua surun käsittelyyn. 20 minuutin jälkeen poistuin vastaanotolta masennusdiagnoosin ja lääkereseptin kanssa, mitkä sain lyhyen haastattelun ja yhden kyselyn perusteella.
Tämä on ihan normaali, päivittäinen tapa terveydenhuollossa diagnosoida masennus. Diagnoosin perustana on aina lääkärin haastattelu ja havainnot. Kyselyt ovat apuna, mutta diagnoosin tekemiseen ne ovat riittämätön lähde.
– Kyselyt jäsentelevät potilaan tilaa, mutta oireet voivat vaihdella päivästä toiseen, jolloin ne eivät ole valtavan tarkkoja, Isometsä sanoo.
Inka Soveri
Hän on Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajana ollut laatimassa masennuksen hoitosuunnitelmaa, joka antaa ohjeet lääkäreille diagnoosin tekemiseen.
Lääkärin diagnoosi lienee ollut hoitosuunnitelman mukainen, mutta koin kuitenkin, ettei lääkärillä ollut riittävästi aikaa kuunnella minua.
Pääsin muutaman kerran tapaamaan psykiatrista sairaanhoitajaa, mutta sisälläni solmussa ollut lankakerä ei lähtenyt niin lyhyessä ajassa avautumaan.
Luovutin ja annoin asian olla, kunnes se ei päästänyt minua enää otteestaan.
Kokemukseni johtuu terveydenhuollon kohtaamisongelmasta. Lääkäreistä on kova pula ja heillä on jatkuva aikapaine. Aikapaineen tuottama pitkäaikainen ongelma on se, että potilaan tilan arviointiin jää vähän aikaa.
Lääkäri tekee diagnoosin rajallisessa ajassa, jotta potilas saa akuutisti tarvitsemaansa apua. Potilaalle voi jäädä tunne, ettei häntä kohdattu tai tarjottu mahdollisuutta syvemmälle keskustelulle, vaikka hoito olisikin ollut pätevää.
Masentunut ei jaksa hakea apua
Psykiatrian erikoislääkäri Kirsi Riihimäki on tehnyt väitöskirjan depression hyvästä hoidosta perusterveydenhuollossa. Hänen mielestään ongelmallisinta on potilaan toivottomuus hoidon suhteen. Puolet jonkinlaisista mielenterveyden ongelmista kärsivistä ihmisistä eivät hae apua. Syitä on monia: ongelmia ei tunnisteta, olo alkaa helpottua omilla arjen resursseilla tai voimavarat eivät riitä hakeutua hoitoon.
– Masennus lamauttaa niin kokonaisvaltaisesti, että se hidastaa tai estää avun hakemista: ei jaksa, ei saa aloitettua eikä tartuttua asioihin. Yhdenkin puhelun soittaminen voi olla ylivoimaista. Jos onnistuu soittamaan eikä asia heti etene, luovuttaa, Riihimäki kuvailee.
Inka Soveri
Avun saamista hankaloittaa se, että perusterveydenhuolto kamppailee monella alueella saatavuusongelmien kanssa. Resurssipulasta on puhuttu paljon julkisuudessa, ja pieni kohu syntyi siitä, kun Helsinki kertoi, että tavoitteena on lääkäripulan selätys ja tarjota potilaille kiireetön vastaanottoaika maksamalla lääkäreille tammikuun alusta 1 000 euron määräaikaista tehtävälisää.
Rahallisen korvauksen lisäksi työn merkityksellisyys on tärkeää. Riihimäki ehdottaa, että sihteerin työt siirretään lääkäreiltä pois ja potilastietojärjestelmien toimivuutta kehitetään.
Kaksi ratkaisevaa kysymystä
Mutta lyhyessäkin ajassa lääkäri voi Riihimäen mukaan tunnistaa masennuksen hyvin vain kahdella kysymyksellä: onko mielialasi masentunut ja oletko menettänyt mielihyvän tunteen?
Jos vastaukset kysymyksiin ovat myönteiset, lääkärin tehtävä on tarkentaa, onko kyse todella masennuksesta. Lääkärit osaavat kyllä määrätä lääkityksiä, mutta jatkohoidosta ja seurannasta ei aina sovita riittävästi. Jos vain oireet hoidetaan pois, se ei tarkoita, että ihminen voisi erityisen hyvin.
Vähintään lääkärin tehtävä on opastaa omahoitoa esimerkiksi Mielenterveystalossa tai Oivamielessä ja seurata, jaksaako masentunut käyttää niitä. Lisäksi on tarjolla nettiterapioita ja keskustelukäyntejä esimerkiksi psykiatristen sairaanhoitajien luona. Jos nämä palvelut eivät riitä, masentuneen pitäisi saada lähete psykoterapiaan tai erikoissairaanhoitoon.
”Olin paennut padottuja tunteitani”
Avopuolisoni menetyksen jälkeen olin vain taistellut masennusta vastaan. Olin nähnyt maailman synkkänä jo pidemmän aikaa, mutta vain paennut padottuja tunteitani. Pidin itseni koko ajan kiireisenä opiskelujen ja töiden kanssa, enkä antanut kipeille asioille tilaa.
Thaimaassa elämäni oli tasapainoisempaa kuin koskaan, ja juuri siksi paha olo pyrki ulos. Sillä oli tilaa tulla käsitellyksi.
Inka Soveri
Mielemme suojelee meitä. Traumaattisten kokemusten jälkeen se ottaa vain pienen palan kerrallaan käsittelyyn. Jos jokapäiväinen arki on stressaavaa ja hektistä, mieli pistää trauman odottamaan parempaa ajankohtaa. Kun arki tasoittuu, käsittelemättömät asiat nousevat pintaan, ja keho ja mieli alkavat oireilla.
Ymmärsin hautoneeni pimeyttä aivan liian pitkään. Niin useimmat meistä tekevät. Haemme apua yleensä silloin, kun oireet alkavat vaikeuttaa arkisten asioiden tekemistä.
”Lupasin itselleni, että haen apua”
Lava-auton kyydissä päätin, etten aio jäädä enää asian kanssa yksin. Lupasin itselleni, että heti päästyäni Suomeen hankin itselleni apua. Ja niin tein, vaikka helppoa se ei ollut. Avun saaminen vaati voimia, kärsivällisyyttä ja paljon läheisten tukea.
MIELI Suomen Mielenterveys ry:n asiantuntijapsykologi Juho Mertanen muistuttaa, että lähes jokaisen mielenterveys horjuu jossain vaiheessa elämää. Niin terveydenhuollossa kuin ihan arkisissa kohtaamisissa “Mitä kuuluu?” on hyvä kysymys. Vastaukselle pitää antaa rauhaa.
– Ihminen on ihminen, vaikka olisi masentunut. Masennus vaikuttaa tiettyihin asioihin elämässä ja aiheuttaa toivottomia ajatuksia, mutta masennus ei ole yhtä kuin koko ihminen, Mertanen korostaa.
Tämän Inkakin sai pian kokea.
Inka Ikonen kertoo tässä juttusarjassa omia kokemuksiaan masennuksesta. Tämä juttu on juttusarjan ensimmäinen osa. Toimittaja Inka Ikonen käsittelee masennusta ja muita mielenterveysaiheita myös Inka I -blogissaan ja Instagramissainka.ikonen-tilillään. www.iltalehti.fi
Медитация дня
Самые сильные души временами поддаются унынию. Бывают минуты, когда и людям большого ума жизнь рисуется в самых мрачных красках.
Затворничество из-за самоизоляции, неясное будущее, некоторые семейные проблемы, перспектива финансовых затруднений — от всего этого мне очень тяжело. Обдумываю способы самоубийства. Не знаю, как остановиться. Мучают болезненные ощущения в груди, как будто сердце разрывается. Устала от повторяющихся ситуаций в жизни, она потеряла смысл. Что делать? 
Artisti kertoo ihmetelleensä sitä, miten rehellisiä ja avoimia hänen faninsa ovat.
Inka Ikonen, 30, tajusi olevansa masentunut keskellä Thaimaan tropiikkia, juuri silloin, kun kaikki oli hyvin.
