Elämässä on muitakin tärkeitä asioita kuin onni. Näin sanoo psykologian emeritusprofessori, onnellisuusprofessorinakin tunnettu Markku Ojanen.
Tieteelle on yhä suuri mysteeri, miksi jotkut ihmiset selviävät pahoistakin traumoista hyvin, toiset taas lannistuvat vähäisistäkin vastoinkäymisistä.
Onnellisuusprofessorina tunnettu Markku Ojanen arvelee, että elämän helpottuminen on saattanut lisätä yksilön haavoittuvuutta.
– Monet aikaisemmin ihmisiä vaivanneet sairaudet ja vastoinkäymiset ovat lievittyneet, siksi vastoinkäymisten kohtaaminen omassa elämässä voi tuntua henkilökohtaiselta vääryydeltä.
– Ihminen voi ajatella, että tällaista ei pitänyt sattua minulle, vain hyviä asioita piti olla tulossa.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että noin puolet onnellisuudesta tulee geenien kautta. Toiseen puoleen vaikuttaa ympäristö ja se, mitä meille tapahtuu elämässä.
Asenteellakin on merkitystä, mutta Ojasen mukaan onnellisuudesta on tehty liikaa asennekysymys. Hän vieroksuu ajatusta, että onnellisuuden tavoittelu olisi helppoa ja yksinkertaista.
– Minua kauhistuttaa ajatus, että masennuksesta kärsivälle ihmiselle sanotaan, että onnellisuus on asennekysymys. Jopa asenteet ovat osa persoonallisuutta hyvin vahvasti, vaikka eivät olekaan lukkoon lyötyjä.
Alla on joukko Ojasen omia kiteytyksiä onnellisuudesta. Se syntyi, kun hän oli kuunnellut Onnellisten maa? -podcast-sarjan läpi ennen vierailuaan sen päätösjaksossa.
Onnellisuusprofessorin 8 oivallusta onnesta
1. Melkein kaikkeen tottuu
Tottuminen on kiusallista silloin, kun kyse on hyvistä asioista. Toisaalta tottuminen helpottaa elämää, sillä olemme kestäviä ja sopeudumme myös huonoihin asioihin. Kuitenkin vain melkein, sillä on myös asioita, joihin on vaikea tottua, kuten koetut vääryydet.
2. Onni ei liity määrään vaan laatuun
Muutamat hyvät ja läheiset ihmissuhteet merkitsevät paljon enemmän kuin lukuisat pinnalliset kontaktit.
3. Onnellisuus johtaa aktiivisuuteen, onnettomuus syiden etsimiseen
Onnellisena ja tyytyväisenä ihminen kiinnostuu monista asioista ja haluaa tehdä niitä. Silloin hän ei kysy, miksi olen onnellinen, toisin kuin onneton, joka haluaa tietää, miksi hän on onneton. Syihin takertuminen helposti passivoi.
4. Onnellisuutta voi lisätä jakamalla sitä
Onnellisuus ei ole nollasummapeliä, sillä onnelliset ihmiset haluavat jakaa sitä muillekin. Ystävällisyys ja avuliaisuus kuuluvat onnellisuuteen.
5. Onnelliset asiat opitaan ja oivalletaan
Jos haluaa edistää onnellisuuttaan, siihen on kaksi tietä: harjoitella tietoisesti auttamista, anteeksiantoa ja muita hyveitä tai oivaltamalla, mikä elämässä on tärkeätä ja arvokasta.
6. Etsiminen ja löytäminen on tärkeämpää kuin omistaminen
Etsivä tekee löytöjä ja kohtaa muita etsijöitä. Omistaminen on kuin korkea muuri, jonka takaa on vaikea nähdä, mikä on arvokasta.
7. Taitojen haastaminen tekee onnelliseksi
Silloin oppii paljon sekä onnistumisista että epäonnistumisista ja kokee lisäksi innostavia flow-tiloja eli ajan rientoa.
8. Omantunnon kuunteleminen edistää onnellisuutta
Omaatuntoaan kuunteleva ymmärtää, että kyse on oman onnen ohella myös yhteisestä onnesta, joka vaatii vastuullista elämänasennetta ja rehellisyyttä. Nöyrä itsekunnioitus on yhtä arvokas asia kuin onnellisuus.
Ojanen mainitsee myös hyvän tekemisen muille, johon kehotetaan hänen mukaansa yllättävänkin usein.
– Joskin siinäkin minua vähän rasittaa se, että hyveiden tekemisestä tulee oman onnellisuuden keino. Viime vuosina olen alkanut puhua siitä, että me teemme näitä yhteisen onnen vuoksi ja siksi, että ne ovat itsessään arvokkaita.
Ojasen mukaan omaan onnellisuuteen ei kannata liiaksi keskittyä, sillä elämässä on muitakin tärkeitä asioita.
Исследовав проблему снижения эффективности и мотивации, консультант по управлению Пит Лейбман написал книгу «Энергия полезных привычек» («Альпина Паблишер»). В ней автор рассказывает, как приобрести полезную привычку, которая бы придавала энергию и силы, поднимала настроение и не создавала стрессовых ситуаций.
