Если вы хотите повысить свою самооценку, говорите «Стоп!» при малейшей попытке злости на себя.
Может казаться, что нужно изменить условия жизни, чтобы стать уверенным в себе человеком. Например, больше зарабатывать, лучше выглядеть, иметь статусы, привилегии, больше друзей, любовниц, мужей и т.д.
Ловушка состоит в том, что внешние факторы занимают не первое место в том, чтобы мы чувствовали себя уверенно. Ключевым фактором является наша внутренняя поддержка того, как мы переживаем события жизни.
Для того, чтобы чувствовать себя уверенно важно перестать постоянно на себя злиться.
Как это сделать?
1. Заметить внутренний критикующий голос.
2. Услышать его, выделить его, как голос отдельный от вас. Важно, чтобы этот голос вышел из слияния с вашим Я. Прям произнести вслух то, что он говорит и узнать его. Кто-то вам это когда-то уже говорил и это были не Вы. Сделайте этот голос чужим по отношению к своему Я.
3. Как только этот голос начинает вас критиковать, сказать ему: «Стоп!!! Со мной так нельзя!».
4. Как только этот голос начинает на вас злиться говорить ему: «Стоп!!! Злиться на меня нельзя!».
5. Но это не значит, что вы должны подавлять свою злость. Злость вы оставляете, но меняете вектор. Пример: У вас появилась на себя злость. Вы говорите: «Я злюсь! На кого? На себя!». И тут же: «Стоп! На меня злиться нельзя. Стоп! Стоп! Стоп! Запрещено».
6. Когда вы запретили себе злиться на себя, но злость есть, вы начинаете ее разворачивать от себя. Вы спрашиваете: На кого я злюсь? За что я злюсь? или На что я злюсь?
7. Вдруг просится ответ: «Ну как же, на себя я злюсь! Опять себе: «Стоп!!! На себя я не злюсь. Запрещено!» и продолжаете опять задавать себе вопросы: «На кого, на что или за что?».
8. Это даст возможность развернуть бессмысленный, бесперспективный, уничтожающий вас гнев во вне. Это даст возможность увидеть реальность. Ответить на вопрос: «на кого я злюсь конкретно, за что – конкретно. На какого человека, ситуацию и т.д. Чего бы мне хотелось, в связи с этим?»
9. Помимо злости там всегда есть еще какие-то чувства и переживания. Например, бессилие, беспомощность, стыд, вина, боль. Это суть вопроса, не злость. Злость всегда вторична. Вы придете к более реальным процессам и вопросам, которые вас волнуют и помогут что-то решить.
А когда мы злимся на себя – это тупиковый путь. Это приводит к тому, что вы слабеете или костенеете. И при ситуации неудачи, вместо того, чтобы пожалеть себя, поддержать, успокоить, возможно погрустить, прожить стыд, бессилие, досаду или сожаление, вы начинаете себя уничтожать. Это не решает проблему, но прекрасно уничтожает самооценку.
Уверенность приходит тогда, когда вы знаете, что чтобы не было во вне, внутри себя вы всегда «Дома». Какие бы бури не бушевали во вне, внутри себя вы всегда встретите утешение, поддержку, безопасность, доброту и любовь.
Epävarmuus ja erilaiset kriisit nostavat esiin tunteita ja ajatuksia, joita ei haluaisi kohdata. Akuutin radiotoimittaja Minna Korhonen etsii syksyn aikana työkaluja muutokseen. Tuoreissa radiojaksoissa pohdimme psykologin avulla keinoja, joiden avulla itsensä voi auttaa erilaisten ongelmien yli.
Kun mieleen nousee hankalia tunteita ja ajatuksia, koko keho kiristyy ja stressi nousee. Tunnekartoista näkee, missä kohtaa välkkyvät hätävalot, kun ärsyttää, ahdistaa tai pelottaa.
Vaikka olemme sidoksissa älylaitteisiin ja saamme tietoa enemmän kuin koskaan, tekniikka ei selvitä puolestamme vaikeita tunteita eikä mieltä rassaavia ajatuksia. Jos tunteita pidättelee liian pitkään, sieltä ne pulpahtavat pintaan heti, kun hellitämme hetkeksi. Korona on pakottanut meidät kohtaamaan omassa elämässä olleet käsittelemättömät asiat ja samalla itsemme.
Hyvä taito on opetella tunnistamaan kehon vallanneen stressin ja ottaa se hallintaan. Akuutin tuoreissa radiojaksoissa käydään tänä syksynä läpi keinoja, joilla se onnistuu.
Työkaluja muutokseen: järkeily ei auta tunteiden käsittelyssä, kroppa kertoo totuuden
Osaatko kuunnella, kun kehosi kertoo olevansa hälytystilassa?
Ihminen joutuu taiteilemaan itsensä kanssa jatkuvasti. Toiveet, halut, pettymykset ja muutokset aiheuttavat sisuksissa sekamelskan, jota voi yrittää hallita järkeilemällä, mutta silloin keho unohtuu.
Eloonjäämisestä vastaavat aivon hermoston osat ei ymmärrä puhuttua kieltä. Ainoa tapa vaikuttaa aivoihin on tehdä arjesta tasaista.
Vaikeissa elämäntilanteissa käy välillä niin, että olemme itse tulppana muutokselle ja jumitamme uskomuksissa, jotka eivät pidä paikkaansa. Aina emme vain tajua sitä. Silloin toistelee itselleen, että en pysty, jaksa enkä edes osaa, eikä tästä muutenkaan tule mitään. Sisäinen lannistava kanava on jatkuvasti päällä, vaikka sen voisi kääntää paremmalle taajuudelle.
– Yleensä se on mulla sellainen lause, että kylläpäs mä olin tyhmä, kertoo psykologi Liisa Uusitalo-Arola.
– En ole itsekään aina ollut valoisa, joten olen itsekin joutunut opettelemaan kannustavaa puhetta.
Ihimisen aivot reagoivat erilaisiin uhkiin, todellisiin ja myös kuviteltuihin, ja myös negatiivisiin ajatuksiin. Ei ole siis ihme, että koronan aikaan ja kriiseissä yleensäkin stressi kasvaa, ihan huomaamatta. Jos kierrettä ei pysäytä, päätyy ylivireystilaan, josta palautuminen ei onnistu helposti.
– Liskoaivot menee hälytystilaan, viidakkovalmiuteen, että jostain tulee tiikeri tai jopa mammutti, sanoo psykologi Liisa Uusitalo-Arola.
Hälytystilaan virittyneet viidakkoasetukset voi opetella siis itse säätämään normaalitasolla, ja näin se tapahtuu.
Työkaluja muutokseen: Ihminen voi jumittaa uskomuksissaan ja olla itse tulppana muutokselle
Tunnista tunteesi ja vapauta itsesi kiristävistä ajatuksista
Yritätkö muuttaa maailmaa tai toisten käyttäytymistä ajatuksen voimalla? Tätä me kaikki olemme kokeilleet, mutta siitä syntyy vain stressiä ja pahaa mieltä, sillä todellisuus ympärillämme harvon muuttuu toivomaksemme. Ainoastaan keho ja mieli kiristyvät ja huomio alkaa kiinnittyä pelkästään ongelmiin. Tällöin on vaikea nähdä uusi näkökulmia ja ratkaisuja ja sitä huomaa olevansa solmussa.
Psykologi Tony Dunderfeltillä on tehokas keino vaikeiden tunteiden työstämiseen. Sen avulla huomaa, että tunteet eivät ole lopullisia totuuksia asioista, vaan ne kertovat ihmisen ja asian välisestä suhteesta. Hän vertaa tilannetta kiveen -– se on luonteeltaan objektiivinen, mutta tunne, joka ihmisellä kivestä on, on luonteeltaan subjektiivinen. Kivi pysyy kivenä, vaikka ajattelisi tai tuntisi sitä kohtaa mitä vain.
Ihmisen suhtautuminen kiveen ei johdu siis siitä itsestään, vaan hänen menneisyydessään muodostuneista toimintamalleista. Omaa asennettaan kiviin voi muuttaa, mutta se vaatii harjoittelua.
Tunteiden tunnistaminenkaan ei ole helppoa, sillä niitä on usein monta päällekkäin. Vihan taustalla voi olla pelkoa tai surua tai molempia. Suurien tunteiden kokeminen voi olla pelottavaa ja halu ohittaa ne on suuri, mutta jos niitä yrittää välttää, ne vahvistuvat.
Tärkeää on varmistaa suurien tunteiden kohdalla, että pääsee niistä myös pois, kun alkaa tuntua pahalta. Siinä auttavat mielikuvat, jokin turvapaikka mielessä, johon voi tarvittaessa vetäytyä.
Mielikuva voi olla jokin tuttu ja mieluinen paikka, metsä, lapsuuden maisemat, jokin hauska hetki ystävien kanssa tai ystävällisen ihmisen kasvot. Taukoa itsestään saa myös kuuntelemalla musiikkia tai katsomalla mieluisaa elokuvaa.
Tunteitaan ja itseään ei kuitenkaan voi paeta jatkuvasti. Niiden pidättely aiheuttaa vain lihasjännitystä ja hampaiden kiristelyä.
– Tunteet on kohdattava ja koettava, järkeily ei auta, vaikka sitäkin tiettyyn pisteeseen asti tarvitaan.
Opeta mielesi hallitsemaan ikäviä ajatuksia
Selfhelp oppaat pursuavat melkein kyllästymiseen asti armollisuutta ja myötätuntoa itseä kohtaan, eikä syyttä. Ihminen saattaa olla tietämättään tai tietoisestikin, ankara ja lannistava itselleen. Pidemmän päälle se estää etenemästä haluttuun suuntaan.
Oli asenne sitten positiivinen tai negatiivinen, se synnyttää tietyn suuntaisia ajatuksia, hyviä tai huonoja. Ne puolestaan vaikuttavat paitsi mielentilaan, myös kehoon. Psykologi Liisa Uusitalo-Arolalla on hyviä työkaluja toistuviin, itseä lannistaviin ajatuksiin.
Samalla voi muistuttaa itseään, että tietyt itseä koskevat asenteet ja ajatukset ovat syntyneet jossain vaiheessa elämää, jolloin ne ovat ehkä olleet tarpeen. Jossain vaiheessa ne ovat muuttuneet muka totuudeksi, joka ei pidä enää paikkansa.
Työkaluja muutokseen: ihminen voi oppia ottamaan itse vastuuta siitä mistä stressaa
Opettele käsittelemään tiukat tilanteet ilman stressiä
Stressinkin voi muuttaa sisäiseksi voimavaraksi. Kuulostaa ehkä itsehoito-oppaiden iänikuiselta mantralta, mutta tästä on selvää näyttöä. Utahin yliopiston psykiatrian professori Stanley H.Block on tutkinut stressinhallintaa ja luonut MBB Mind-body bridging menetelmän. Se on mielen ja kehon yhteistoimintaa tutkiva lääketieteen haara, jota käytetään yleisesti terapiassa.
Stressi syntyy, kun mielessä pyörii omaan itseä ja kokemuksia liioittelevia ajatuksia. Tällöin ihmisen identiteettijärjestelmä eli aivojen oletusverkosto on yliaktiivinen. Kun se on aktiivinen, tietoisuus kapenee ja on vaikea reagoida tilanteisiin.
Ajatuksiinsa voi suhtautua kuin radiolähetykseen, Voi kysyä, johtavatko ne minua oikeaan suuntaan, kannattaako niitä märehtiä.
Jos mielessä pyörii miljoona hoitamatonta asiaa ja olo on kireä ja voimaton, se vaikuttaa koko kehoon ja jokaiseen soluun. Tällöin ihminen on itse ajanut itsensä stressaantuneeseen olotilaan, vaikkei sitä uskoisi.
MBB menetelmällä sekä muilla tietoisuustaidoilla, kuten mindfulness-harjoituksilla, saa oman identiteettijärjestelmän lepotilaan ja pystyy käsittelemään paremmin jokapäiväiset stressitilanteet. Todellisuus ei muutu toiseksi, mutta oma suhtautuminen siihen muuttuui. Oman psyykisen hyvinvointinsa puolesta voi tehdä paljon, mutta joskus on myös syytä hakea ulkopuolista apuakin.
Kuva: Minna Korhonen
Näin vaikeiden ajatusten irtipäästäminen vaikuttaa jaksamiseen
Kehoa ja mieltä piinaavat jännitystilat hellittävät, kun päästää irti ongelmallisista tunteistaan ja ajatuksistaan sekä opettelee tiedostamaan mitä päässään pyörittelee ja miten se heijastuu kroppaan. Opettele tunnistamaan olkapäällä istuva vaatija tai lannistaja, jolle mikään ei riitä, vaikka mitä tekisit.
Kun kohtaa ja hyväksyy oman ajatusmaailmansa ja tunteensa sellaisena kuin ne ovat, saa omat voimavarat käyttöön.
Tällöin saa työkalut tiukkojen tilanteiden luoman jännityksen ja stressin purkamiseen, eikä unohda sitä, että välillä elämä ryntää päälle ja liskoaivot aktivoituvat hälytystilaan.
– Sisällämme on jatkuva jännite, joka syntyy siitä, että haluamme ja tavoittelemme aina jotakin. Sisällämme on hässäkkä, joka ei katoa, mutta tulemme paremmin toimeen sen kanssa, sanoo psykologi Liisa Uusitalo-Arola. yle.fi
Пройти через ноль — значит измениться, значит родиться в новь, с новыми взглядами, мышлением, мыслями, да в общем и с новым характером, хотя все чаще люди убеждены, что он не меняется.
Пройти через ноль — это значит, что старые программы, которыми ты пользовался уже не работают, а новые еще на стадии подключения. Это момент выбора: новых взглядов, видения, окружения, эмоций. Часто в этот период люди меняют место работы, сферу деятельности или партнеров.
Жизнь не стоит на месте и изменения — это единственное, что стало постоянным, это единственное, что не меняется. И если ты не готов меняться, ты либо начнешь деградировать, либо жизнь начнет тебя заставлять меняться, но способы не будут доставлять удовольствие: потеря работы, любимого человека, бизнеса и т. д.
В эпоху изменений мы проигрываем, если по-прежнему пользуемся теми же способами взаимодействия с миром, как и несколько лет назад, да что уж там, несколько месяцев назад или даже недель.
В период обнуления, человек испытывает депрессию. Все кажется напрасным, и жизнь, и работа, семья и дети. Кажется для чего все это, если это не доставляет мне удовольствия, и я по-прежнему не счастлив. Главное в этот момент понять, что это всего лишь период, период поиска новых ориентиров жизни, новой линии развития, вектора движения.
Можно что-то делать, или не делать ничего, но однажды настанет момент, когда чего-то захочется, ну может быть какао, потом захочется посмотреть фильм, но не старый и пересмотренный не единожды, а совсем новый, только вышедший, потом захочется новые туфли или написать книгу, возможно даже захочется перестать с кем-то общаться. Вот это и будет момент, когда новые структуры почти в строились и начали работать.
Желания — вот двигатель всего, поэтому и возникает депрессия, когда нет желаний, нет желания развития и нового, просто вы залипли в старое, но, черт возьми, оно уже не работает, не приносит удовольствия.
Далее себе стоит разрешить хотеть, просто хотеть всего, даже если кажется, что получить это не реально.
А как понять, что обнуление прошло?
Вокруг станет много нового, хотя мне кажется, чтоб двигаться в этой жизни, стоит на 5% всегда оставлять себе чувство обнуления. Потому что иначе можно снова на чем-то залипнуть: работе, партнере, деньгах, вещах и….и снова депрессия, грусть, тоска и печаль.
Хотя я считаю, что именно эти состояния и являются двигателем этой жизни.
Обнуляйтесь и получайте от этого удовольствие.
Автор: Даржина Ирина Михайловна Частная психотерапевтическая практика
Медитация дня
Самый лучший способ подбодрить себя — это подбодрить кого-нибудь другого.