Рубрика: Депрессия

Опубликовано от — Оставить комментарий

Возникновение и частота депрессии в постковидном синдроме.

Все больше пациентов после выздоровления от COVID-19 сообщают о продолжающихся или впервые возникших симптомах, составляющих постковидный синдром. Oliver Renaud-Charest et al. задались вопросом о частоте проявления депрессивных симптомов и клинически значимой депрессии спустя 12 и более недель после инфекции SARS-CoV2. Результаты обзора, опубликованные в Journal of Psychiatric Research, показывают отсутствие связи между частотой депрессивных симптомов и степенью тяжести COVID-19. Частота проявления депрессивных симптомов варьировалась от 11 до 28%, клинически значимой депрессии – от 3 до 12%. Стоит учитывать, что в отношении групп пациентов исследования были гетерогенными, и большинство из них не включало контрольную группу.

Инфекция COVID-19, затронувшая уже более 194 млн человек (на 26 июля 2021 г.), продолжает распространяться по всему миру. Исследования говорят о наличии продолжающихся симптомов, в том числе после бессимптомной формы заболевания. По определению Национального института здравоохранения и совершенствования медицинской помощи Великобритании, постковидный синдром – это симптомы, возникшие и/или продолжающиеся более чем через 12 недель после инфекции SARS-CoV2. Они часто включают нейропсихические проявления (утомляемость, депрессию), что подразумевает вероятный нейротропный эффект вируса. Депрессивные симптомы, а также клинически значимая депрессия в постковидном синдроме могут существенно влиять на качество жизни пациентов.

 

Поиск статей, опубликованных с 1 января 2020 г. до 5 июня 2021 г., осуществлялся с помощью ресурсов PubMed, Ovid Medline и Google Scholar. Критериями включения выступали: подтвержденная анализом ПЦР коронавирусная инфекция; использование стандартизированных шкал для оценки симптомов депрессии (HADS-D, PHQ-9, критерии DSM-IV или DSM-5); оценка симптомов депрессии через более чем 12 недель после инфекции SARS-CoV2.

 

Частота депрессивных симптомов спустя 12 недель составила от 11 до 28%, клинически значимой депрессии и/или тяжелых депрессивных симптомов – от 3 до 12%. Главными факторами, ассоциированными с депрессией, выступили женский пол, психиатрический анамнез, системное воспаление в острой фазе COVID-19. Одно из исследований выявило корреляцию между значением индекса системного иммунного воспаления (SII) и выраженностью симптомов депрессии в периоде, охватывающем 3 месяца после выздоровления. Снижение индекса SII было ассоциировано с меньшей тяжестью депрессии. Некоторые исследования не показывают связи между тяжестью COVID-19 и выраженностью депрессии. Не отмечалось существенного влияния возраста на возникновение симптомов. Тем не менее пациенты старше 75 лет зачастую были более подвержены риску депрессии. Остается актуальным вопрос о степени влияния системного воспаления и социально-экономических факторов на развитие депрессии в постковидном периоде.

 

Таким образом, несмотря на имеющиеся факторы риска, нельзя утверждать, что депрессия наблюдается у пациентов с постковидным синдромом чаще, чем в общей популяции. Последующие исследования должны включать контрольные группы, не подверженные SARS-CoV2.

 

Автор перевода: Горбунова Е. В.

 

Редактура: Явлюхина Н. Н.

 

Источник: Olivier Renaud-Charesta, Leanna M.W. Luia, Sherry Eskander. Onset and frequency of depression in post-COVID-19 syndrome: A systematic review. Journal of Psychiatric Research.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34619491/

https://psyandneuro.ru/

https://psyandneuro.ru/

Опубликовано от — Оставить комментарий

Avunhakijoista vain kolmannes miehiä.

Suomen Mielenterveys ry:n kriisipuhelinAsiantuntija mukaan miesten empiminen avun hakemisessa on johdannaista kulttuurisista ja sukupuolisista tekijöistä.

Miehet ovat aliedustettuina mielenterveyteen liittyvien palveluiden hakemisessa, kertoo mielenterveyttä edistävä ja kriisitukea tarjoava Mieli ry. Järjestön palveluissa kriisipuhelimen, kriisivastaanoton ja itsemurhien ehkäisykeskuksen asiakkaista miehiä on vain noin kolmannes.

Vaikka Mieli ry:n kriisipuhelimeen tulevien soittojen määrä on kasvanut jatkuvasti koronapandemian jälkeisenä aikana, miessoittajien osuudessa ei ole tapahtunut muutosta.

Vuonna 2021 tehdyn Mieli ry:n kyselyn mukaan miehet empivät avun hakemista, koska he eivät usko huoliensa olevan riittävän vakavia. Taustalla elää ajatus perinteisestä miehen mallista, ja osalle kynnystä nostaa auttajien naisvaltaisuus.

– Tällaisia kulttuurisia ja sukupuolisia tekijöitähän siinä nähdään. Sellaisia asenteita näkyy, että pitäisi yksin pärjätä ja voiko tästä kenellekään puhua, kertoo Saimaan kriisikeskuksen johtaja, miestyön asiantuntija Juho Heikka.

Yksi iso tekijä on myös palveluiden tuntemus. Heikan mukaan miehille toimivat selkeästi heille suunnatut palvelut, ja myös puskaradion rooli on tärkeä.

– Jos on vain yksi yleinen palvelu, niin miehet saattavat ohilukea sen. Kavereilta kuullut asiat ovat myös isossa roolissa. Jos esimerkiksi joku uusi toiminto aloitetaan, niin siinä saattaa hetki mennä, kun sana alkaa kiiriä, että tämä onkin hyvä juttu.

Maksuttomuus ja anonymiteetti alentavat kynnystä

Avun hakemisen kynnystä korkeana pitävälle Heikka rohkaisee anonyymeihin ja maksuttomiin palveluihin tutustumista. Palveluista ei tehdä mitään potilastietokirjauksia.

– Avun hakeminen on viisautta eikä heikkoutta. Liian varhain ei voi oikeastaan olla näiden asioiden kanssa liikkeellä.

Eniten miehet käyttävät Mieli ry:n palveluista kriisipuhelinta, jossa on käyty tämän vuoden tammi-lokakuussa reilut 19 600 keskustelua miesten kanssa. Vuonna 2021 kriisipuhelimessa vastattiin kokonaisuudessaan noin 85 000 puheluun.

Yleisimpiä syitä kriisipuhelimeen soittamiseen 30−40- sekä 51−63-vuotiaille miehille on paha olo ja erityisesti ahdistuneisuus. 40−50-vuotiaat miehet soittavat myös ihmissuhdeongelmien vuoksi. Yli 64-vuotiaiden soittojen syynä on usein yksinäisyys.

Tarve tulla kuulluksi

Myös Mielenterveyden keskusliitossa suurin osa neuvontapuhelimeen tai chattiin yhteyttä ottavista on naisia. Kuntoutusneuvoja Mirva Laineen mukaan noin 20 prosenttia yhteydenottajista on miehiä. Yhteydenottoja on tullut tänä vuonna noin 3 000, joista miesten osuus on ollut noin 600.

Laineen mukaan suurin osa yhteydenotoista käsittelee tarvetta tulla kuulluksi ja myös omaan mielenterveyteen liittyvät asiat, kuten ahdistus, näköalattomuus ja epätoivo ovat tyypillisesti yhteydenoton taustalla.

– Miesten on ehkä haasteellisempi myöntää avuntarvetta omalla kohdallaan ja he myös ottavat jonkun verran yhteyttä myös toisen, esimerkiksi puolison puolesta, kun ovat tilanteesta huolissaan, arvioi Mirva Laine.

Vapaaehtoistyön koordinoija Sari Romunen kertoo kriisikeskuksen toiminnasta:

Опубликовано от — Оставить комментарий

Lapsen masennus saattaa altistaa ongelmille myöhemmällä iällä.

Lapsen masennus saattaa altistaa ongelmille myöhemmällä iälläLapsuusiän pitkäkestoisen masennuksen on havaittu altistavan lukuisille ongelmille myöhemmällä iällä. Miten lapsen masennus oireilee?

Lapsen masennuksen oireet ovat samankaltaisia kuin aikuisen masennuksessa. Lapsi saattaa tuntea olonsa ilottomaksi ja surulliseksi, ja hän saattaa olla ärtynyt ja vetäytyvä. Keskittymiskyvyssä ja muistissa voi ilmetä ongelmia, jotka voivat haitata esimerkiksi kouluikäisen lapsen opiskelua. Lapsi saattaa myös kokea syyllisyyttä erilaisista asioista silloinkin, kun tunteeseen ei ole mitään syytä.

Masennus saattaa oireilla myös siten, että lapsi saattaa vetäytyä muiden seurasta ja kärsii yksinäisyydestä. Hänellä saattaa olla univaikeuksia ja pessimistinen kuva omasta tulevaisuudestaan. Syömisessä saattaa tapahtua muutoksia. Samoin kuin aikuisen masennuksessa, myös lapsen masennukseen saattaa liittyä itsetuhoisia ajatuksia. Tästä syystä on hyvin tärkeää puuttua asiaan heti jos syntyy epäilys, että lapsi saattaa kärsiä masennuksesta.

Mikä aiheuttaa masennusta?

Nykyisin tutkijat ovat sitä mieltä, että masennus syntyy monien tekijöiden yhteisvaikutuksena. Perinnöllisillä tekijöillä on myös havaittu olevan vaikutusta masennuksen syntyyn. Tutkimuksissa on havaittu, että jos ainakin toinen vanhemmista on kärsinyt vakavasta masennuksesta, lapsilla on kolminkertainen riski sairastua masennukseen. Perimän lisäksi kuitenkin myös ympäristötekijöillä on suuri vaikutus asiaan. Perimä antaa usein vain alttiuden tietyn sairauden puhkeamiselle ja yksilölliset ympäristötekijät ratkaisevat sen, puhkeaako sairaus lopulta. Sama pätee masennukseen.

Masennukseen voi sairastua myös sellainen henkilö, jonka suvussa ei ole aiemmin ilmennyt masennusta. Esimerkiksi kiusatuksi tuleminen saattaa laukaista lapsella masennustilan. Myös sairastuminen, vammautuminen tai epäonnistumisen kokemukset lapselle tärkeissä asioissa voivat altistaa masennukselle. Ongelmat tärkeissä läheisissä ihmissuhteissa ovat myös yksi riskitekijä.

Kuinka lapsen masennusta hoidetaan?

Toisinaan lapsen masennuksen oireet ovat lieviä, eikä masennustilaa välttämättä havaita herkästi. Tällöin on vaara, että masennus pitkittyy. Pitkittyneellä masennuksella saattaa olla lapsen myöhempään elämään hyvin haitallinen vaikutus. On havaittu, että lapsuuden pitkäkestoinen masennus altistaa esimerkiksi syrjäytymiselle, koulupudokkuudelle, päihteiden väärinkäytölle ja itsetuhoisuudelle. Tästä syystä on tärkeää havaita lapsen masennustila vaikka oireet olisivat lieviä ja aloittaa tarvittava hoito ajoissa.

Kunnossa olevat perhesuhteet ehkäisevät masennuksen syntyä. Jos lapsen perusluottamus vanhempiin ja muihin läheisiin on kunnossa, se auttaa kohtaamaan haastavia elämäntilanteita, jotka muutoin saattaisivat laukaista masennuksen. Hyvä, turvallinen kouluympäristö ja kaverisuhteet ovat myös masennusta ehkäiseviä tekijöitä. Nämä ovat asioita, joihin vanhempien on mahdollista yrittää vaikuttaa.

Joskus tilanne kuitenkin on sellainen, että vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta estää lapsen masennuksen puhkeamista. Tällöin ei kannata syyllistää itseään, vaan keskittyä auttamaan lasta parhaansa mukaan. Masennukseen on saatavilla tehokasta hoitoa. Tärkeintä on tunnistaa masennustila, jotta hoito pääsee alkamaan. Ensimmäinen askel on olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen, joka voi arvioida tilanteen ja tarvittaessa neuvoa jatkoaskelten suhteen.

Etusivu