Опубликовано Оставить комментарий

Kelan psykoterapia siirtymässä maakunnille.

Мinisteri Annika Saarikko vakuuttaa, ettei palveluiden saatavuus heikenny.

HALLITUS kaavailee Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian siirtämistä maakuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden vastuulle osana sote- ja maakuntauudistusta. Muutoksen aikataulu on toistaiseksi auki.
Nyt psykoterapiaa tarjoavat sekä kuntien julkinen terveydenhuolto että Kela. Terveyskeskukset tarjoavat hoidollista psykoterapiaa, Kela puolestaan työ- ja opiskelukykyä ylläpitävää kuntoutuspsykoterapiaa.
Kaavailtu uudistus perustuu kuntoutuksen uudistuskomitean marraskuiseen raporttiin, jossa esitettiin kuntoutuspsykoterapian järjestämisvastuun siirtämistä Kelalta maakunnille. Komitean ehdotuksen mukaan siirtoa arvioitaisiin aikaisintaan vuonna 2025, mutta sitä olisi hyvä pilotoida lähivuosina.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk) mukaan tarkoituksena on purkaa monikanavarahoitteisuutta ja yksinkertaistaa hoidon polkua.
Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään 16–67-vuotiaille, joiden työ- tai opiskelukyky on mielenterveyssyistä uhattuna. Vuonna 2017 Kelan kuntoutuspsykoterapiaa sai 36 700 suomalaista, mikä vastaa noin puolta Suomessa myönnettävästä psykoterapiasta.

Maakunnille siirtyvät terveydenhuoltolain velvoitteet, joissa psykoterapiaa ei mainita hoito- ja kuntoutusmuotona.

SUUNNITELMA on saanut alan järjestöt ja asiantuntijat takajaloilleen. Monet pelkäävät, että määrärahojen siirtäminen maakunnille heikentäisi merkittävästi palveluiden saatavuutta, johtaisi alueelliseen epätasa-arvoon ja rajoittaisi valinnanvapautta.
Samalla psykoterapian järjestämistä koskevaa lainsäädäntöä olisi muutettava. Vuodesta 2011 lähtien Kelalla on ollut lakisääteinen velvollisuus kuntoutuspsykoterapian järjestämiseen ja lain kriteerit täyttävällä potilaalla on ollut kuntoutuspsykoterapiaan subjektiivinen oikeus.
Sote-uudistuksessa maakuntien tehtäväksi siirtyvät terveydenhuoltolain velvoitteet, joissa psykoterapiaa ei mainita hoito- ja kuntoutusmuotona.
”Kelan kuntoutuspsykoterapian määrärahat tulevat uppoamaan maakuntien pohjattomaan kassaan”, sanoo Outi Alanko-Kahiluoto (vihr), joka jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle torstaina 22. maaliskuuta.
Myös Psykologiliiton puheenjohtajan Annarilla Ahtolan mukaan vaarana on, että jos maakuntiin siirrettävät rahat eivät ole korvamerkittyjä, säästöleikkuri iskee ensimmäisenä mielenterveyspalveluihin.
”Olemme järkyttyneitä siitä, että hallitus ehdottaa tutkitusti toimivan järjestelmän purkamista. Kelan kuntoutuspsykoterapia on yksi ainoista terveydenhuoltojärjestelmämme toimivista rakenteista.”
Kelan seurantarekisterin mukaan 80 prosenttia kuntoutujista on täysin työ- tai opiskelukykyisiä kuntoutuksen päättyessä. Suurin osa kuntoutukseen osallistujista jatkaa työtä ja opiskelua myös psykoterapiajakson aikana.
”Pelkään, että tässä ollaan hölmöläismenetelmällä liikenteessä ja yritetään tällä uudistuksella paikkailla perustason puuttuvia mielenterveyspalveluita.”
 
AHTOLAN mukaan suurin ongelma on tällä hetkellä, ettei kunnissa ole tarjolla psykologeja, jotka antaisivat keskusteluhoitoa, ryhmämuotoista hoitoa ja tarvittaessa psykoterapiaa myös sellaisille työikäisille ja ikääntyville ihmisille, joiden työ- tai opiskelukyky ei ole vaarantunut.
Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia on monissa kunnissa ainoa vaihtoehto saada rahallista tukea psykoterapiaan.
Suunnitelmassa on muitakin valuvikoja, Ahtola huomauttaa. Yli puolet Kelan kuntoutuspsykoterapiasta rahoitetaan palkansaajien, yrittäjien ja etuudensaajien maksamilla vakuutusmaksuilla. Näitä rahoja ei välttämättä voida siirtää maakuntien budjettiin eikä ainakaan korvamerkitä psykoterapiaan.
Saarikon mukaan valtio voisi kuitenkin kompensoida puuttuvaa rahoitusta maakunnille.
Lisäksi vaarana on, että uudistus lisäisi alueellista epätasa-arvoa ja heikentäisi laadunvalvontaa, Ahtola sanoo.
”Kelalla on yhtenäiset kriteerit ja yhtenäinen menettely. Jos palvelut hajotetaan maakuntiin, meillä ei ole enää mitään yhtenäistä tietoa siitä, mihin kukin maakunta rahoja osoittaa, mitä palveluja järjestetään ja minkälaisin kriteerein.”
 
PSYKOTERAPEUTTI Anna Collander pelkää uudistuksen johtavan siihen, että jatkossa tarjolla on vain nopeaa hätäapua, joka ei vaikuta pitkäjänteisesti.
Terveydenhuollon psykoterapia on yleensä lyhytkestoista ja aikarajoitteista. Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa puolestaan voi saada yhdellä päätöksellä jopa 80 kertaa vuodessa ja kolmessa vuodessa yhteenlaskettuna enintään 200 kertaa.
”Jos vain vähän paikkaillaan sieltä täältä, se tulee yhteiskunnalle hirveän kalliiksi. Psykoterapian vahvuus on se, että se antaa ihmiselle sellaiset eväät, että hän selviää seuraavan kriisin yli yksin.”
 
MINISTERI Saarikko vakuuttaa, ettei tarkoituksena ole heikentää psykoterapian saatavuutta.
”Tiedämme hyvin, että kuntoutuspsykoterapia on tuloksellista ja tietyissä tapauksissa hyvin välttämätön hoitomuoto, erityisesti nuorten ihmisten elämässä.”
Sen sijaan Saarikko uskoo, että kaksikanavaisuuden purkamisella on potentiaalia lisätä psykoterapian vaikuttavuutta ja reagointinopeutta. Nykyään pääsyä Kelan kuntoutuspsykoterapiaan voi joutua odottamaan pitkään. Jonottaminen saattaisi vähentyä, jos maakunnat voisivat myöntää nopeita hoidollisia päätöksiä hitaampien kuntoutuspäätösten rinnalla.
”Se, että maakunnalla on kokonaiskäsitys rahojen virrasta, tulee taatusti vaikuttamaan siihen, että vaikuttavampaan ja oikea-aikaiseen hoitoon satsataan.”
Saarikko kuitenkin myöntää, että moni asia vaatii vielä huolellista harkintaa ja arviointia. Yksi niistä on psykoterapeuttien esiin nostama subjektiivisen oikeuden kysymys.
”Kaikki nämä erityispiirteet, kuten subjektiivinen oikeus ja muutoksenhakuoikeus, tullaan perkaamaan huolellisesti läpi. Niiden muuttaminen pitää tehdä huolella, jos siihen lähdetään.”
Kelan roolin Saarikko näkee jatkossakin vahvana.
”Kelalla on valtakunnallisesti ainutlaatuista osaamista, mitä tulee valvontaan, rekistereihin ja kilpailutusmenettelyihin.”
Myös Kelan tutkimusprofessori Annamari Tuulio-Henriksson korostaa, että Kelan kuntoutuspsykoterapian siirtäminen maakuntiin ei voi tarkoittaa sitä, että kymmenet tuhannet psykoterapiaa tarvitsevat suomalaiset jäävät ilman palveluja.
”Palvelujen integroiminen terveydenhuollon prosesseihin vaatii monenlaisten asioiden huomioimista. Itse toiminnan järjestämisen lisäksi myös psykoterapian saajista kerättävä tieto täytyy pystyä tilastoimaan, kuten Kelassa tehdään. Muutos vaatii myös psykoterapialle varattavia merkittäviä rahallisia resursseja.”
 
MASENNUS on edelleen suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Vuonna 2016 pelkästään masennuksesta aiheutuneita työkyvyttömyyseläkkeitä maksettiin 450 miljoonaa euroa. Lisäksi mielialahäiriöistä aiheutuneita sairauspäivärahoja maksettiin Kelan tilastojen mukaan 118 miljoonaa euroa.
Psykoterapiaa pidetään kustannustehokkaana tapana puuttua siihen, että suomalaiset työ- ja opiskeluikäiset pysyvät toimintakykyisinä. Yhden kuntoutujan vuosikustannus vastaa noin kahden viikon sairauspoissaolon kustannuksia työnantajalle ja Kelalle.
Kelan kuntoutuspsykoterapian määrärahojen siirtämistä maakuntiin vastustavat kaikki alan keskeiset järjestöt, kuten EFPP:n Suomen kansallinen verkosto, Suomen Psykologiliitto, Kognitiivisen psykoterapian yhdistys sekä Therapeia-säätiö.

Kelan kuntoutuspsykoterapian voimassa oleva lakiperusta: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050566#L2P11a

Опубликовано Оставить комментарий

Moni masentunut passitetaan kotiin pilleripurkin kanssa

Valtava määrä ihmisiä on siis mielenterveyshäiriöiden vuoksi pois töistä pitkiä aikoja, sanoo Anita Riipinen.Lievään ja keskivaikeaan masennukseen kirjoitetaan pitkiä sairauslomia. Se ei usein kannata, koska se voi pahentaa sairautta, sanoo työterveyshuollon erikoislääkäri Anita Riipinen.

Tämä juttu on osa Minä väitän -sarjaa, jossa yksi asiantuntija kertoo näkemyksensä jostakin omaan alaansa liittyvästä kiinnostavasta aiheesta.
Työterveyshuollon erikoislääkäri Anita Riipinen:
”Perinteisesti on ajateltu, että jos on jokin sairaus, on työkyvytön kaikkeen työhön.

Anita Riipinen
Anita Riipinen

Nykyisin työ­kyvyttö­myyttä tarkas­tellaan suhteessa työnkuvaan: jos jalassa on jokin vaiva, se ei ole este toimistotyön tekemiselle tai asiantuntijana toimimiselle.
Myös masennuksen suhteen ihminen voi olla työkykyinen, ainakin, jos puhutaan lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta.
Itse asiassa tällaisissa tapauksissa sairausloma kotona voi olla haitallisempaa verrattuna siihen, että yritettäisiin pysyä työelämässä.

”On hyvin vaikeaa uskoa, että toipuminen on parasta mahdollista, jos potilas laitetaan neljän seinän sisään pilleripurkin ja masentuneiden ajatustensa kanssa.”

Lieviin ja keskivaikeisiin masennuksiin määrätään välillä pitkiä sairauslomia.
Suomessa viisi prosenttia ihmisistä sairastaa masennusta vuosittain. Kelan myöntämistä sairauspäivärahakausista masennus on toiseksi yleisin tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen. Yli 90 päivän mittaisista sairauslomista mielenterveyshäiriöt ovat yleisimpiä.
Valtava määrä ihmisiä on siis mielenterveyshäiriöiden vuoksi pois töistä pitkiä aikoja. Yksi sairauslomapäivä maksaa keskimäärin 350 euroa.
On hyvin vaikeaa uskoa, että toipuminen on parasta mahdollista, jos potilas laitetaan neljän seinän sisään pilleripurkin ja masentuneiden ajatustensa kanssa. Parempi olisi pysyä ainakin jossain määrin mukana työelämässä, koska se pitää kiinni päivärytmissä ja yhteiskunnassa ja tukee siten toipumista.
Säännöllisen päivärytmin merkitys jaksamisen tukena on huomattava: nuku riittävästi, käy töissä, vietä aikaa läheisten kanssa ja tee jotain mielekästä vapaa-ajallasi.
Työ voi tukea tällaista rytmiä, jolloin kuntoutuminen tehostuu.

”Mahdollinen sairausloma tulisi pitää minimissä.”

Tärkeää olisi pystyä aloittamaan mahdollisimman aikaisin masennuksen hoito ja yhteistyössä työterveyslääkärin, työnantajan ja työntekijän kanssa miettiä keinoja työkyvyn tukemiseksi.
Mahdollinen sairausloma tulisi pitää minimissä. Mitä pidempään sairauslomalla on, sitä vaikeampaa on taas palata työelämään.
Työ itsessään työyhteisöineen voisi olla tukena ja osana kuntoutusta ja paranemista sen sijaan, että nähtäisiin niin, että sairas ihminen joutuu olemaan töissä.

”Esimerkiksi esimiestyötä tekevä masentunut voisi tehdä muita töitä, jolloin henkinen kuormitus olisi vähäisempää.”

Hyviä tuloksia masentuneiden hoidossa on saatu esimerkiksi lyhytpsykoterapialla. Psykoterapia helpottaa oireita, parantaa toimintakykyä ja antaa välineitä selviytyä myös myöhemmistä ongelmatilanteista. Psykoterapiaan satsaus säästää kustannuksia suhteessa sairauspoissaolokustannuksiin.
Työtehtäviä voi myös räätälöidä masentuneelle sopivammiksi. Esimerkiksi esimiestyötä tekevä masentunut voisi vaikkapa tehdä esimiestöiden sijaan muita töitä, jolloin henkinen kuormitus olisi vähäisempää. Tai vuorotyössä käyvää saattaisi auttaa, jos hänen olisi mahdollista tehdä jonkin aikaa vain päivävuoroa.
Työssä pärjäämistä voidaan tukea osasairauspäivärahalla, jolloin työntekijä on töissä 40–60 prosenttia normaalista työ­ajastaan. Osasairauspäivärahaoikeutta on mahdollista saada 120 päivän ajan sairautta kohti.
Oli ratkaisu mikä tahansa, se pitäisi tehdä yhdessä työntekijän, lääkärin ja työnantajan kanssa ja yksilöllisesti potilaalle räätälöitynä, koska paljon riippuu siitä, millaisesta työstä, työntekijästä ja työyhteisöstä on kysymys.

”Joku voi nähdä töissä käymisen velvollisuutena, mutta mielestäni työkykyisenä pysyminen ja työssä käyminen ovat jokaisen etuoikeus.”

Toki voi kysyä, ajetaanko tässä vain työnantajan etuja ja yritetään patistaa sairaita ihmisiä töihin.
Siitä ei ole kyse. Tutkimusten mukaan lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta kärsivät toipuvat paremmin, kun he pysyvät työelämässä sairausloman sijaan.
Joku voi nähdä töissä käymisen velvollisuutena, mutta mielestäni työkykyisenä pysyminen ja työssä käyminen ovat jokaisen etuoikeus.”
www.hs.fi
 

Опубликовано Оставить комментарий

9 признаков скрытой депрессии у внешне успешных людей.

9 признаков скрытой депрессии, которой страдают внешне успешные людиЕсли человек не хочет рассказывать о болезненных переживаниях, как определить, что с ним что-то не так? Как друзьям и родственникам помочь ему, если не видят явных признаков депрессии? А что, если сам больной не подозревает о ней? Вот несколько признаков этого расстройства, о которых нужно знать.

1. Перфекционизм и самокритика

Умеренная склонность к перфекционизму нормальна, как и желание делать все как можно лучше. Страдающие скрытой депрессией постоянно ругают себя за огрехи и провалы. Они прощают себе неумение делать то, что не важно: например, кататься на коньках или рассказывать смешные истории. Но если сфера для них важна, все должно быть на высшем уровне. Идеальная мать, лучший ученик, успешный адвокат. Они постоянно оценивают свой статус и, если недотягивают до совершенства, начинают себя подгонять.

2. Избыточное чувство ответственности

У этих людей крайне развито чувство долга и верности, на них всегда можно положиться. Они первыми замечают проблемы и начинают искать решения. Из них получаются отличные руководители, но при этом они плохо умеют делегировать обязанности, спешат во всем винить себя, вместо того чтобы трезво взглянуть на ситуацию. Часто благодаря этому окружающие ими манипулируют.

3. Проблема с выражением негативных эмоций

Они отрицают гнев, подавляют грусть, не разрешают себе испытывать разочарование. Не знают, какими словами выразить эти эмоции, в основном думают, а не чувствуют, размышляют, анализируют, мыслят предметно.

4. Тревога из-за ситуаций, которые нельзя контролировать

Этим людям трудно жить в настоящем: расслабиться после тренировки, посидеть с гостями за столом, наслаждаясь едой.

Их потребность в контроле сильна, они постоянно беспокоятся о том, что может случиться и лишить их этого контроля. При этом стараются скрывать тревогу, так что окружающие могут не подозревать об их терзаниях: «Ты всегда такая беззаботная и никогда не переживаешь по пустякам!» Зачастую у них диагностируют пищевые или обсессивно-компульсивные расстройства, иногда они подавляют тревогу алкоголем или успокоительными препаратами.

5. Успех как единственный способ ощущать ценность

«Твоя ценность определяется последним успехом или неудачей» — их девиз. Постоянная активность и достижения помогают скрывать внутреннюю неуверенность и страхи.
Мы все в какой-то степени этому подвержены. Мы радуемся повышению на работе, нас трогает письмо с благодарностью за помощь. Нам важны усилия и успехи, но такие люди ценят себя исключительно за дела и заслуги, в этом заключается проблема.
9 признаков скрытой депрессии, которой страдают внешне успешные люди

6. Беспокойство о чужом благополучии

Страдающие скрытой депрессией искренне переживают за других и о них заботятся. При этом скрывают от окружающих любые проявления собственной слабости или уязвимости, ни с кем не делятся болезненными воспоминаниями, чтобы никто не узнал, что они тоже иногда чувствуют усталость, одиночество, опустошенность.
Ситуация становится опасной, если у человека появляются суицидальные мысли, а он ни с кем не может ими поделиться. Если он решается на это, велика вероятность, что его не воспримут всерьез: «У тебя? Депрессия? У тебя в жизни все прекрасно!» Это может его окончательно сокрушить.

7. Демонстративное равнодушие к тому, что волнует

Такие люди умеют откладывать боль, грусть, разочарование, страх, гнев, чтобы разобраться с ними позже. Это позволяет им отрицать влияние жизненного опыта, который доставляет душевную боль. «Ничего страшного со мной не случилось, другим и не такое доводилось переживать», — часто говорят они.

8. Убежденность, что надо радоваться тому, что есть

Всем стоит быть благодарными за то, что подарила судьба. Это помогает сохранять оптимизм и душевное здоровье. Эти люди испытывают вину и стыд, если проявляют к себе сочувствие и признают, что в их жизни не все благополучно.

9. Успех в карьере и проблемы в отношениях

Настоящая близость требует уязвимости, открытости, незащищенности, а это тяжело дается человеку, склонному к скрытой депрессии. Несмотря на продуктивность и многочисленные профессиональные достижения, таким людям с трудом удается устанавливать эмоциональный контакт. Часто они выбирают партнеров, которые не способны открываться. Их отношения строятся на том, что они делают друг для друга, а не на том, чем становятся друг для друга. Часто супруги в первую очередь заботятся о детях и семейных делах, а не об отношениях.
Не все перечисленные признаки проявляются у каждого, кто, возможно, страдает депрессией, однако, если вы обнаружили часть из них у себя или у кого-то из друзей и близких, это повод задуматься.
Маргарет Разерфорд

Об авторе

Маргарет Разерфорд (Margaret Rutherford) — клинический психолог. Ее сайт.
http://www.psychologies.ru