Депрессия — Страница 121 — Жизни

Опубликовано 31.03.2019 от Olga Juntunen — Оставить комментарий

Hyvin pieni asia voi ratkaista sen, sairastuuko ihminen masennukseen vai ei.

Lääkärin oivaltava väliintulo voi olla se ratkaiseva tekijä, joka pelastaa vaikeassa elämäntilanteessa olevan ihmisen sairastumasta masennukseen, kertoo tuore väitöskirja.
”Vähäinenkin tuki voi auttaa, kun se annetaan oikeaan aikaan”, sanoo väitöstutkija Anneli Kuusinen-Laukkala.
Palvelujärjestelmän pitäisi hänen mukaansa pystyä tarjoamaan kriisissä kamppailevalle konkreettista käytännön tukea, ennen kuin masennus saa hänestä yliotteen.
Joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen. Pystyykö perusterveydenhuolto todella auttamaan masentumisvaarassa olevia?
Kysymys alkoi vaivata Kuusinen-Laukkalaa jo hänen työskennellessään nuorena lääkärinä terveyskeskuksessa Jyväskylässä.
Hän totesi, että ei parhaalla mahdollisella tavalla.
”Tunsin, että en itsekään kykene tarttumaan masennuspotilaiden ongelmiin riittävän laaja-alaisesti. Pelkkä reseptin kirjoittaminen ei tässä riitä.”
Kuusinen-Laukkala halusi perehtyä asiaan tarkemmin. Vuonna 2005 hän alkoi koota tutkimusaineistoa väitöskirjaansa varten.
Ensin Kuusinen-Laukkala otti satunnaisotannalla 300 jyväskyläläistä, jotka olivat 30–64-vuotiaita. Heidän joukostaan hän valitsi kyselylomakevastausten perusteella 11 henkilöä, jotka olivat kokeneet paljon stressiä, mutteivät olleet masentuneet ja 10 elämästä hyvin selvinnyttä, jotka eivät myöskään olleet masentuneita. Heidän lisäkseen tarkempaan tutkimukseen valitttiin terveyskeskusten depressiohoitajien vastaanotolta 10 perheellistä, työikäistä masentunutta sekä heidän puolisonsa.
Tutkittavat täyttivät kyselylomakkeita ja heitä haastateltiin. Seuranta kesti neljä vuotta, paitsi että paljon stressiä kokeneitä seurattiin viisi vuotta.

Miksi toinen masentuu ja toinen ei?

Tutkimus osoitti, että stressiryhmä ja masentuneiden ryhmä olivat yllättävän samanlaisia.
”Tulos hämmensi. Jouduin pohtimaan, mikä on se erottava tekijä, joka saa toiset selviämään ja toiset masentumaan tilanteessa, jossa lähtökohdat ovat melkein samat”, Kuusinen-Laukkala sanoo.
Perehdyttyään aiempiin tutkimuksiin ja haastateltuaan tutkittavia hän päätteli, että vaikeuksista selvinneillä ihmisillä oli parempi itsetunto, vahvempi tunne elämän hallinnasta ja luottamus selviämiseen.
”Voimakkaiden stressitekijöiden kohtaaminen elämässä sai aikaan masennuksen kaltaisen sopeutumishäiriön, joka korjautui pääsääntöisesti itsekseen muutaman vuoden kuluessa”, Kuusinen-Laukkala toteaa.
Masentuneilla ihmisillä oli taustallaan usein pitkään kestänyttä, jopa yli sukupolvien ulottuvaa keinottomuutta ja selviytymisvoimavarojen puutetta. Lopullisesti masennuksen laukaisi suuri elämänmuutos tai kriisi. He kokivat, että voimat ovat lopussa eivätkä he selviä ilman ulkopuolista apua.

Läheisten tuki luultua tärkeämpää

Potilaat kokivat tutkimuksessa saavansa enemmän apua keskustelusta esimerkiksi depressiohoitajan kanssa kuin lääketieteellisestä hoidosta.
”Käytännön pulmien ratkomisessa vertaiset olivat puolestaan erinomainen tuki, mikäli heihin sai yhteyden”, Kuusinen-Laukkala kertoo.
Hän havaitsi myös, että perhe ja lähipiiri kannattaisi ottaa vahvemmin mukaan masentuneen hoitoon.
”Kymmenestä tutkittavasta kahdeksalle perhe oli kannatteleva voima, vain kaksi koki, että perhe kuormitti enemmän kuin antoi. Myös moni puoliso viestitti, että he olisivat halunneet olla enemmän mukana masentuneen hoidossa.”
Ammattilaiset voisivat Kuusinen-Laukkalan mukaan auttaa perheenjäseniä kertomalla, miten masentuneen kanssa eletään ja toimitaan. Myös ystäviä, työtovereita ja esimiehiä voisi opastaa olemaan vahvemmin tukena. ”Vahva verkosto voi elämänkriisin aikana ehkäistä masennusta.”

Lääkärin vastaanotto voi olla vedenjakaja

Terveyskeskuslääkärit ja työterveyslääkärit kohtaavat masennuspotilaita työssään päivittäin.
Valtaosa potilaista tulee kuitenkin vastaanotolle jonkin muun syyn kuin masennuksen takia.
”Jokaisen potilaan hoito on omanlaisensa juttu. Vakiomallia ei ole olemassa”, Kuusinen-Laukkala sanoo.
Hän toimii nykyisin asiantuntijalääkärinä Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä.
”On hyvin tavallista, että masennusoireet tulevat vastaanotolla esiin ikään kuin rivien välistä. Lääkärin tulisi siinä tilanteessa ottaa asia selvästi esille. Apuna voi käyttää esimerkiksi kyselylomaketta, joka auttaa kartoittamaan masennuksen oireita ja mittaamaan niiden vaikeusastetta.

Lääkkeitä vai ei?

Lievissä tapauksissa ei lääkehoito ole Kuusinen-Laukkalan mukaan välttämätön. Potilaan voimavaroja voidaan vahvistaa muilla keinoilla. Esimerkiksi työtä voitaisiin hänen mukaansa tilapäisesti keventää sopimalla asiasta yhdessä työnantajan kanssa.
Jos taas masennuksen puhkeamiselle ei ole osoitettavissa erityistä syytä ja oireet ovat vakavia, lääkitys voi Kuusinen-Laukkalan mukaan aktivoida aivotoimintoja ja helpottaa toipumista. ”Useimmiten lääkitystä tarvitaan vain määräaikaisesti hoidon alussa”, hän tähdentää.

Puhumisen merkitys

Masennusoireiden kanssa kamppailevaa Kuusinen-Laukkala kehoittaa puhumaan oireistaan.
”Mediassa on paljon esimerkkejä julkisuuden henkilöistä, jotka kertovat avoimesti masennuksestaan ja siitä, miten he ovat selvinneet. Vertaiskokemukset auttavat ymmärtämään, että minäkin voin selvitä tästä.”
Apua voi hänen mukaansa etsiä myös internetistä, josta löytyy tukipalveluja stressaaviin elämäntilanteisiin. Sellainen on esimerkiksi mielenterveystalo.fi.
”Jos omat voimat loppuvat, lääkäri voi auttaa”, Kuusinen-Laukkala sanoo.

”Masennus voi johtaa myös entistä tyydyttävämpään tapaan elää.”

Hän muistuttaa, että masennus ei ole toivoton sairaus. Se voi uusiutua ja se voi jättää jälkensä, mutta niidenkin kanssa selviää.
Elämänkriisi voi Kuusinen-Laukkalan mukaan olla myös oppimiskokemus ja tilaisuus määritellä omat arvonsa uudelleen. ”Sen kautta voi tiedostaa, mitä elämältä todella haluaa. Siksi masennus voi johtaa myös entistä tyydyttävämpään tapaan elää.”
www.hs.fi

Опубликовано 27.03.2019 от Olga Juntunen — Оставить комментарий

Kristian Wahlbeck. Kahdeksan myyttiä masennuksesta.

Masennukseen liittyy useita myyttejä. Mielenterveysseuran kehitysjohtaja, psykiatri Kristian Wahlbeck neuvoo, kuinka nähdä masennus ilman niitä.
Masennustilaa kokeva joutuu usein kamppailemaan kahden ongelman kanssa. Ensinnäkin häntä kuormittavat masennustilan oireet ja niiden aiheuttama kärsimys. Toisena taakkana ovat masennustilaan liitetyt yleistykset, väärät käsitykset ja kielteiset asenteet sekä niihin pohjautuva leimaava asennoituminen eli stigmatisointi. Masennukseen liittyy useita myyttejä, joita voi rikkoa oikean tiedon avulla.

1. ”Masennus on merkki heikkoudesta”

40 prosenttia suomalaisista kokee masennuksen olevan merkki heikkoudesta. Todellisuudessa kaikenlaiset ihmiset – myös kaikkensa yrittäneet ja tavoitteissaan onnistuneet – voivat masentua.
Masennukseen sairastuminen ei ole ihmisen omaa syytä. Masennus luokitellaan taudiksi eli terveysongelmaksi, jonka taustalla on prosesseja joihin emme itse voi vaikuttaa.
«Masennus ei ole merkki heikkoudesta sen enempää kuin vahvuudestakaan. Ihminen voi olla hyvinkin vahva ja lahjakas ja hänellä voi olla vahva tahdonvoima, mutta hän voi silti sairastua masennukseen», muistuttaa Wahlbeck.

2. ”Masennuksen ensiapu on ryhdistäytyminen”

Masentuneille suositellaan usein ryhdistäytymistä. Kansainvälisten vertailujen mukaan suomalaiset ovat yhtä ankaria kuin japanilaiset masentuneen vastuuttamisessa omasta tilastaan ja toipumisestaan.
Masennus aiheuttaa matalaa mielialaa ja tahdonvoiman alentumista. Ryhdistäytymisyritysten epäonnistuminen voi tuottaa pettymystä itseen, mikä voi pahentaa masennusta. Masennuksessa tulisikin ryhdistäytymisyritysten sijaan olla armollinen itselle. Elämän rauhoittaminen, itsemyötätunto ja mielekkäiden asioiden tekeminen voivat auttaa voimaan paremmin.
«Kyse ei ole siitä että pitäisi saavuttaa tai toteuttaa jotakin, vaan siitä että sallii itselle luvan tehdä asioita joista nauttii ja oppii suhtautumaan itseensä hyväksyvästi.»

3. ”Kukaan ei voi auttaa”

Tutkimusten mukaan apua on hoidon lisäksi myös vertaistuesta ja läheisten tuesta. Asioista puhuminen esimerkiksi ystävän tai läheisen kanssa voi jopa ehkäistä ammattiavun tarvetta. On kuitenkin tilanteita ja ongelmia, jotka eivät ratkea läheisten kanssa puhumalla. Esimerkiksi jos jumittuu yhteen ajattelutapaan, syyttää itseään tai keskustelu alkaa kiertää kehää, on tärkeä hakea ammattiapua. Toivottomaltakin vaikuttavassa tilanteessa apua on saatavilla.

4. ”Masennus on häpeällistä”

Enemmistö suomalaisista arvelee, että masennusta pidetään häpeällisenä ja leimaavana. Vakavaa masennusta esiintyy Suomessa vuoden aikana noin neljällä prosentilla väestöstä. Heistä noin puolet eli kaksi prosenttia väestöstä on hoidon ulkopuolella.
Häpeäleimaa pidetään yhtenä keskeisenä hoitoon hakeutumisen esteenä. Esteenä voi olla pelko siitä, että tulee nähdyksi mennessä psykiatrian poliklinikan ovesta sisään, tai että työnantaja saa tietää mielenterveysdiagnoosista ja työsuhde vaarantuu. Opiskelu- tai työpaikan hakeminen voi jäädä siinä luulossa, ettei masennuksen vuoksi tulisi kuitenkaan valituksi. Voi myös pelätä uusien ihmissuhteiden solmimista. Silloin omien elämäntavoitteiden kartoitus on tärkeää.
«On hyvä miettiä, mitkä ovat itselle tärkeitä asioita joita haluaa saavuttaa omassa elämässä. Mitä riskejä on valmis ottamaan, jotta saavuttaisi ne asiat», painottaa Wahlbeck.
«Usein pelko leimautumisesta on suurempi kuin todellinen leimautuminen.»

5. ”Ongelmat ratkeavat itsehoidolla”

Suomessa moni uskoo omaehtoisen liikunnan, lomailun ja rentoutumisen tehoavan kaikenlaiseen masennukseen. Itsehoito voi olla joidenkin kohdalla toimivaa, mutta vaikeammassa masennuksessa se ei tuo riittävää helpotusta. Vaikea masennus värjää ajattelua, jolloin asioita ei ajattele kirkkaasti. Jos masennus vaikuttaa toimintakykyyn tai masennusta kokeva ei jaksa hoitaa itseä, työtä tai opiskelua, on tärkeä hakea ammattiapua.

6. ”Masentuneen kannattaa antaa olla rauhassa”

Yhtä lailla kuin flunssasta tai pyöräonnettomuudesta kysytään ”miten voit, miten olet kuntoutunut?” voi samalla tavalla kysyä kun kyseessä on mielenterveyden ongelma. Voinnista voi kysyä kuuntelevalla otteella ja tuomitsematta.

7. ”Lääkkeet ovat hyödyttömiä”

Masennuslääkkeisiin liittyy myyttejä siitä, että lääkkeet aiheuttaisivat riippuvuutta eikä niistä olisi hyötyä. Vaikka lääkkeitä ei tulisi käyttää turhaan, voivat ne olla merkittävä apu masennukseen. Lääkkeitä tulisi uskaltaa käyttää erityisesti vaikeassa masennuksessa.
«Masennuslääkkeet eivät niinkään turruta, vaan antavat energiaa ja auttavat ajattelemaan valoisammin. Jos tuntuu siltä, etteivät lääkkeet toimi toivotulla tavalla, voi lääkkeen haitoista ja hyödyistä keskustella lääkärin kanssa.»

8. ”Apua ei voi saada”

Masennuksen ensisijainen hoitopiste on oma terveyskeskus, mutta sen ei aina uskota tarjoavan apua mielen vaivoihin. Suomalaisilta kysyttäessä puolet vastaajista hakisi apua perusterveydenhuollosta. Avuntarpeessa halutaan kääntyä usein suoraan psykiatrin tai psykologin puoleen.
«Ei luoteta eikä ymmärretä, että apua saisi terveysasemalta. Tämä on hankalaa, koska muihin palveluihin ei ole kynnyksetöntä pääsyä kuten terveysasemille», Wahlbeck toteaa.
Siinä missä yksityisen puolen palvelut ovat maksullisia ja erikoissairaanhoidon palvelut edellyttävät lähetettä, voi terveysasemalle soittaa kuka tahansa ja varata ajan. Hoidon aikana on hyvä tuoda esiin omia toiveita hoitoon liittyen.
www.mielenterveysseura.fi

Опубликовано 17.03.2019 от Olga Juntunen — Оставить комментарий

Sadat tuhannet suomalaiset syövät masennuslääkkeitä, mutta masennus ei katoa.

Masennuslääkkeiden käyttö on ollut huimassa nousussa viime vuosina. Uutuuskirja kyseenalaistaa masennuslääkkeet ja esittää masennuksen syiksi länsimaisia arvoja ja elämäntapaa. Psykiatri Kari Raaskan mukaan lääkitys on usein tarpeen, mutta niin on psykoterapiakin.

Masennuksesta on tullut maailmanlaajuinen vitsaus.

Aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavia SSRI- tai SNRI -masennuslääkkeitä käyttää Suomessa reilusti yli 400 000 henkilöä. Noin puolet elämänsä ensimmäisen masennusjakson sairastaneista sairastuu masennukseen uudestaan. Jos henkilöllä on ollut jo kolme masennusjaksoa, peräti yli 90 prosenttia heistä sairastuu vielä tämänkin jälkeen. Tällöin kyseessä on toistuva masennus.

– Toistuvaa masennusta sairastaville suositellaan jatkuvaa estolääkitystä myös oireettomien jaksojen aikana. Masennus on maailmanlaajuisesti yksi pahimmista elämänlaatua heikentävistä tekijöistä. Masennukseen voi sairastua kuka tahansa, kun olosuhteet ovat tarpeeksi kuormittavat, toteaa psykiatri Kari Raaska.

Depressio jaotellaan seuraavasti: ensi kertaa ilmenevä masennus, toistuva masennus ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyvä masennus. Tässä jutussa käsitellään kahta ensimmäistä masennustyyppiä.

Iso-Britanniassa masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt 170 prosenttia vuodesta 2000. Noin seitsemän miljoonaa brittiä eli 16 prosenttia maan aikuisväestöstä on saanut masennuslääkereseptin. Suunnilleen puolet heistä on käyttänyt masennuslääkettä pidempään kuin kaksi vuotta.

Yhdysvalloissa masennuslääkkeitä syö noin 37 miljoonaa aikuista, eli 13 prosenttia väestöstä. Puolet heistä on käyttänyt masennuslääkkeitä viisi vuotta tai pidempään. Masennuslääkkeitä käytetään myös esimerkiksi yleisen ahdistuneisuushäiriön, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa.

Masennuksesta pitäisi puhua oireyhtymänä

Miksi masennuslääkkeillä hoidetut eivät parane, vaan sairaus uusiutuu lääkkeistä huolimatta?

– Totuus on, että emme tunne tarkkaan niitä masennukseen liittyviä mekanismeja, jotka vaikuttavat aivoissa. Masennuksesta ei pitäisi puhua yhtenä sairautena, vaan oireyhtymänä. Jokaisen masentuneen tilanne on erilainen, ja myös hoidon pitäisi olla yksilöllistä. Osan sairastumista selittää osin perinnöllinen alttius masennukselle, mutta puhjetakseen sairaus tarvitsee yleensä joko pitkäkestoisen stressitilanteen tai merkittävän, kielteisen elämäntapahtuman – tai molemmat, Kari Raaska sanoo.

Brittiläinen toimittaja-kirjailija Johann Hari syyttää 28. helmikuuta suomeksi ilmestyvässä kirjassaan Mielen yhteydet – Masennuksen todelliset syyt (Bazar 2019) materialistista elämäntapaa ja kovia arvoja. Menestyksen tavoittelu pakottaa suorituskeskeiseen elämään, joka sairastuttaa. Harin mukaan lääkevalmistajien intresseissä on ensisijaisesti miljardien dollareiden liiketoiminta, ei potilaiden parantaminen tai oikean lääketutkimustiedon tuottaminen.

Totuus on, että emme tunne tarkkaan niitä masennukseen liittyviä mekanismeja, jotka vaikuttavat aivoissa. — psykiatri Kari Raaska

Potilaan elämäntilanteen huomioiminen edellyttää keskusteluapua tai psykoterapiaa. Myös nettiterapiasta on hyviä kokemuksia.

– Käypä hoito -suosituksen mukaisesti masennuslääkitys voi olla perusteltu kaikissa diagnoositasoisen masennuksen vaikeusasteissa, ja suositeltavinta on yhdistää se psykoterapiaan. Jos on kyse lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta, masennuslääkitys ja psykoterapia ovat teholtaan samanarvoisia, joten niitä voidaan käyttää toistensa vaihtoehtoina. Vaikeassa masennuksessa on syytä aina käyttää masennuslääkettä, psykiatri Kari Raaska toteaa.

Nopea hoitoon hakeutuminen on hänen mielestään ensiarvoisen tärkeää.

– Ajoissa aloitettu ja tehokas hoito voi estää masennuksen kroonistumisen. Etukäteen ei voi tietää, kuuluuko siihen ryhmään, joka masentuu vain kerran. Yksittäisen masennusjaksonhoito kestää ylläpitohoitoineen yleensä kuudesta kuukaudesta vuoteen. Toistuvassa masennuksessa suositellaan pidempiaikaista estolääkitystä tämän jälkeenkin uusien masennusjaksojen estämiseksi. Lievemmissä tapauksissa se voi parantua itsekseen.

Terapia tepsii, mutta sitä ei aina saa

Potilaan kokonaisvaltainen ja nopea hoito on ratkaisevan tärkeää, mutta se ei aina toteudu. Masennuspotilaiden kokemukset keskustelupalstoilla ovat karua luettavaa.

”Hoitoa pitäisi antaa silloin, kun sitä tarvitsee – ei vuoden päästä. Jokainen terveyskeskuslääkäri voi tehdä lähetteen fysioterapiaan, mutta jos psykiatrian erikoislääkäri puoltaa lausunnossaan psykoterapiaa, niin Kela voi siitä huolimatta tehdä hylkypäätöksen”, kertoo kirjoittaja tukinet.fi -sivustolla.

Suomessa terapian saatavuus on usein ongelma niin alueellisesti kuin taloudellisestikin. Eri puolella Suomea asuvat ovat epätasa-arvoisessa asemassa psykoterapian saatavuuden suhteen.

Lisäksi Kelan tukemanakin terapia voi olla monille liian kallista. Kela-korvatusta terapiakerrasta jää potilaan maksettavaksi terapeutin taksoista riippuen noin 35–50 euroa per kerta. Terapiassa tulisi käydä vähintään kerran viikossa.

Toisinaan oikean diagnoosin saaminen viivästyy ja sitä kautta hoidon aloitus. Raaskan mukaan on melko tavallista, että potilas hakeutuu lääkäriin muun syyn kuin masennusoireiden vuoksi.

Tuore äiti ei saanut terapiaa

Pappi Mari Mattsson sairastui masennukseen, kun hänen lapsensa olivat 1,5- ja 3-vuotiaat. Alkusysäyksenä oli Mattssonin vanhempien avioero, mutta tuoreen äitiyden myötä esiin nousi vielä pahempaa: omat hyväksikäyttökokemukset. Akuutista kriisistä huolimatta yhteiskunta ei ojentanut auttavaa kättä.

– Kela päätti, ettei minulle ei myönnetä terapiaa. Heidän mielestään en tarvinnut sellaista. Vaikka olin äitiyspäivärahalla, hakeuduin yksityisen terapeutin vastaanotolle.

Mattsson kokeili kaikkiaan kymmentä eri masennuslääkettä, ensin SSRI- ja sitten myös SNRI-lääkettä.

– Voin lääkkeistä sekä fyysisesti että henkisesti niin huonosti, että minun oli lopetettava niiden käyttö. Tuli tunne, että pää hajoaa enkä pysty enää toimimaan.

Tuolloin, yli 12 vuotta sitten, toimintakyvyn menetys ei ollut vaihtoehto.

– Sekä terapia että läheisten tuki olivat elintärkeitä, mutta hyvin usein löysin itseni kirkosta. Sain toivoa ja voimaa myös luonnosta. Istuin merenrannalla ja koin, että tähän pahaan oloon ei tarvitse jäädä. Tunsin vapautta ja toivoa.

Mattssonin mielestä nykyään ihmisiä hoidetaan aivan liikaa pelkästään pillereillä. Tunteiden tukahduttaminen lääkkeillä ei paranna, vaan turruttaa.

– Toki lääkkeellä voidaan saada ensiapu akuuttiin tilanteeseen, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu. Paras masennuslääke on, kun joku pysähtyy kysymään, mitä sinulle kuuluu. Ja kuuntelee myös, mitä toinen vastaa.

Mattsson ei pidä masentunutta heikkona.

– Hyvin usein masennuksen taustalla on monta eri syytä, ei vain yksi. Meillä kaikilla on murtumispiste, mutta se on erilainen eri ihmisillä.

Toipuminen alkaa Mattssonin mukaan siitä, että kipeät asiat käsitellään.

Uutuuskirja pöllyttää ajatuksia masennuksesta

Helmikuun lopussa suomeksi ilmestynyt toimittaja-kirjailija Johann Harin kirja Mielen yhteydet – Masennuksen todelliset syyt (Bazar, 2019) esittää masennuksen perimmäisiksi syiksi länsimaiset arvot ja elämäntavan. Hari muotoilee syyt näin:

1. Yhteys mielekkääseen työhön on katkennut. Mielekäs työ ei tarkoita työtä, joka tuottaa rahallisesti eniten, vaan työtä, jolla koet olevan merkitystä.

2. Yhteys toisiin ihmisiin on katkennut. Aivomme ovat evoluution saatossa muokkaantuneet siten, että ero omasta heimosta eli toisista ihmisitä aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Kivikauden ihminen oli turvassa vain omiensa parissa, yksin hän todennäköisesti menehtyi.

3. Yhteys merkityksellisiin arvoihin on katkennut. Rahan ja menestyksen arvostaminen palvelevat markkinataloutta, eivät ihmisen hyvinvointia. Kovien arvojen tavoittelu edellyttää sellaista elämäntapaa, jossa voimme huonosti (kiire, liian vähän aikaa perheelle, läheisille ja harrastuksille, jatkuva oman elämän vertailu muihin).

4. Yhteys lapsuuden traumaan on katkennut. Lapsuudessa koettu trauma on saatettu painaa pois tietoisuudesta. Tukahdutetut tunteet ja muistot kuluttavat valtavasti energiaa, eikä paraneminen pääse alkamaan.

5. Yhteys arvostukseen ja kunnioitukseen on katkennut. Meillä jokaisella tulee olla oma paikkamme yhteisössä. Kaipaamme tunnetta siitä, että meitä tarvitaan ja arvostetaan sellaisina kuin olemme.

6. Yhteys luontoon on katkennut. Kaupungistuminen on etäännyttänyt meitä luonnosta. Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi luonnossa samoilu laukaisee stressiä ja laskee verenpainetta.

7. Yhteys myönteiseen tai turvattuun tulevaisuuteen on katkennut. Maksimaaliseen voitontavoitteluun perustuva markkinatalous kunnioittaa vain rahaa. Pätkätyöllisyys, työttömyys ja taloudellinen ahdinko aiheuttavat ahdistusta, näköalattomuutta ja toivottomuutta. Nämä johtavat pitkittyessään hyvin usein masennukseen. Tutkimuksissa on havaittu vahva yhteys köyhyyden ja mielenterveysongelmien välillä. Toivon ja tulevaisuudenuskon kadottaminen ovat masennukselle ominaisia piirteitä.

8. Geenien ja aivojen todellinen rooli muuttuu. Masennus ei johdu aivojen serotoniinivajeesta. Sitä ei voida myöskään parantaa aivojen serotoniinitasoon vaikuttavilla lääkkeillä. Biologinen alttius masennukseen tarvitsee yleensä vahvan ulkopuolisen stressaattorin, ennen kuin sairaus puhkeaa.

Mikä SSRI-lääke?

SSRI-lääkkeiden nimitys tulee sanoista selective serotonin reuptake inhibitor, eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät. SSRI-lääkkeet ja SNRI-lääkkeet (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät) ovat paljon käytettyjä masennuslääkkeitä. SSRI-lääkkeet estävät aivojen välittäjäaine serotoniinin varastoitumista hermosoluun. Sittemmin hylätyn «serotoniiniteorian» mukaan masennus johtuisi liian alhaisesta serotoniinitasosta aivoissa.

SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksina raportoidaan muun muassa seksuaalitoimintojen häiriöitä, väsymystä, huonovointisuutta ja nuorilla jopa kohonnutta itsemurhariskiä.

Lääkityksen lopettaneet ovat kärsineet muuan muassa ahdistuneisuudesta, seksuaalitoimintojen häiriöistä ja tunne-elämän latistumisesta. Osalla haittavaikutukset ovat jääneet pysyviksi.