Psyykkisesti sairastuneen kohdalla palvelujärjestelmä voi pettää usealla tavalla, käy ilmi MOT:n selvityksestä. Niin kävi kesällä itsemurhaan kuolleelle kirjailija Miki Liukkoselle.
Mustat vaatteet roikkuvat rekissä. Käytetyt tennarit on pinottu päällekkäin ja aurinkolasit aseteltu piirongin nurkalle olohuoneeseen.
On kulunut noin neljä kuukautta siitä, kun 33-vuotias kirjailija ja runoilija Miki Liukkonen kuoli.
Hänen isänsä Esa Liukkosen kodissa Oulussa omasta esikoispojasta muistuttavat enää jäljelle jääneet tavarat ja kuvat seinillä.
Isä muistaa Mikin erityisen huumorintajuisena ihmisenä, jonka persoona näkyi vahvasti esimerkiksi hänen Ylellä esitetyssä nimikkosarjassaan Miki Liukkonen, Sivullinen.
– Jotkut epäilivät, että Miki on rakentanut jotain brändiä itsestään, mutta semmoista ei oikeasti ollut rakennettu. Hän oli juuri tuollainen todellisuudessakin, Esa sanoo.
Isä seurasi pitkään läheltä, kun Miki kävi voimat vienyttä taistelua mielenterveysongelmien kanssa.
Mikillä oli Esan mukaan kova halu parantua ja elää.
Se ei kuitenkaan riittänyt pelastamaan häntä itsemurhalta.
– Kyllähän Mikillä oli tuossa ihan viimeisten kuukausien aikana se ajatus, ettei häntä pystytä auttamaan. Hän haki apua, mutta ei saa sitä.
Mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten auttaminen ontuu Suomessa.
Apua on vaikea saada ajoissa ja tarpeeksi pitkäjänteisesti sekä perus- että erikoissairaanhoidosta. Apua tarvitsevaa saatetaan myös pompottaa ammattilaiselta toiselle, eikä yhdelläkään taholla ole välttämättä kokonaisvastuuta hoidosta.
– Palveluissa on kriisi tällä hetkellä. Ihmiset eivät saa sitä apua, jota he tarvitsevat, Mieli ry:n johtava asiantuntija, psykiatri Kristian Wahlbeck sanoo.
Ylen MOT-toimitus selvitti mielenterveyspalveluiden kohtalokkaita epäkohtia. Katso dokumentti Menetetty Elämä Yle Areenassa.
Esa Liukkonen puhuu hänen poikansa kuolemaa edeltäneistä asioista nyt ensimmäistä kertaa julkisesti.
Häntä on tyrmistyttänyt, millaiseen asemaan Miki jäi jopa hätätilanteessa.
Myöhemmin tässä jutussa käsitellään tapahtumaketjua, joka vei Mikin teho-osastolle.
Artikkelissa kerrottuja yksityiskohtia on tarkastettu läheisten kertomusten lisäksi asiakirjalähteistä.
Tärkeä terapia jäi saamatta
Esa Liukkosen mukaan Miki on aikuisena kertonut alkaneensa tuntea ahdistusta jo noin yhdeksän vuoden iässä. Tilanne hankaloitui nuoruuden ja aikuisuuden edetessä.
Mikille diagnosoitiin alun perin masennus sekä ahdistuneisuushäiriö, joihin hän sai vuosia sitten Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Hän jätti sen kuitenkin kesken, koska koki, ettei saanut siitä apua. Isä uskoo sen johtuvan siitä, että hänelle asetetut diagnoosit eivät olleet täysin kohdillaan.
Hieman myöhemmin Mikille diagnosoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Se muutti keskeisesti sen, millaista terapiaa hänelle suositeltiin. Miki löysi sopivan psykiatrin ja aloitti terapian uudelleen.
– Asiat alkoivat näyttää paremmilta. Hän oli itse innoissaan. Sitten Kelalta tuli päätös, että jos on keskeyttänyt terapian, ei ole oikeutta viiteen vuoteen saada tukea. Nämä yksityisen puolen terapiakäynnit olivat todella kalliita, ja rahoitus olisi ollut siihen erittäin tärkeä.
Kelan mukaan viiden vuoden tauko terapiajaksoissa on kirjattu Kela-lakiin, ja sitä sovelletaan kaikkiin tilanteesta riippumatta.
Mikille toivoa tuonut terapiasuhde katkesi. Isä kertoo, että se oli hänelle erittäin kova isku.
Myöhemmin Miki kävi isän mukaan kertaviikkoisesti esimerkiksi Helsingin kaupungin järjestämässä terapiassa, mutta ei saanut siitä riittävää apua.
Viimeksi tänä keväänä Miki avautui Instagramissa terapian saamiseen liittyvistä ongelmista.
Esa Liukkosen mukaan viiden vuoden karenssiaika olisi päättynyt tänä syksynä, ja tuttu psykiatri olisi voinut ottaa Mikin vastaan.
Hän ei kuitenkaan jaksanut enää odottaa.
Omaiset ja ystävät kantoivat päävastuun sairastuneesta
Esa Liukkosen mukaan yhdelläkään terveydenhuollon taholla ei ollut kokonaisvastuuta Mikin psyykkisen hoidon tilanteesta. Hän kulki satunnaisesti lääkäriltä toiselle.
Omaisten ja ystävien harteille jäi painava vastuu. Esa Liukkonen kuvailee, miten Mikin elämän viisi viimeistä vuotta olivat läheisille ympärivuorokautista päivystystä.
– Olimme aina tavoitettavissa, kun olotila meni niin huonoksi, ettei hän pärjännyt.
Esa Liukkonen kertoo, että eri lääkärikäynneillä sekä kunnallisella että yksityisellä puolella Mikille määrättiin suuret määrät erilaisia psykoosi-, masennus-, ahdistus- ja kipulääkkeitä.
Lääkkeet herättivät isässä suuren huolen.
– Yksi suurimpia huolia oli, paljonko hän niitä ottaa. Hän kuljetti mukanaan isoa lääkepussia, kun oli Oulussa tai esimerkiksi ystäviensä luona.
Esan pelko siitä, että Miki käyttää lääkkeitä satuttaakseen itseään, osoittautui aiheelliseksi.
Päivystyskäynnit johtivat toivon menettämiseen
Pari vuotta sitten kesällä Miki Liukkonen otti yliannostuksen lääkkeitä useita peräkkäisiä kertoja. Hän hakeutui Meilahden yhteispäivystykseen 15.7.–16.7. yhteensä kolme erillistä kertaa.
Hänet kotiutettiin kerta toisensa jälkeen.
Esa Liukkonen teki tapahtumista terveydenhuollon muistutuksen. Sellaisen voi tehdä, jos on tyytymätön hoitoon.
Mikin kohdalla kotiuttamiset päättyivät huonosti.
Isän mukaan Miki oli ollut sammuneena samassa asennossa jopa 17 tuntia, mikä johti lihaskuolioon.
Helsingissä päivystystoiminnasta vastaava HUS antoi tapahtumista selvityksen. Selvityksen mukaan hoito oli ollut asianmukaista, eikä Mikillä ollut todettu päivystyksessä ollessa akuuttia tai avointa itsetuhoisuutta tai psykoottisuutta, joten perusteita tahdosta riippumattomaan hoitoon ei ollut. Miki oli HUSin mukaan myös itse kertonut haluavansa kotiin.
Esa ihmettelee, miten päivystyksessä ei ymmärretty useidenkaan lääkeyliannostusten jälkeen, ettei Miki ole kykenevä päättämään omista asioistaan.
Isän mukaan ennen tätä ja tämän jälkeenkin tuli vielä tilanteita, joissa Miki lähetettiin itsemurhayrityksen jälkeen nopeasti kotiin, vaikka hän asui yksin. Viimeksi näin kävi tämän vuoden huhtikuussa, kun Miki oli ollut päivystyksessä lääkemyrkytyksen vuoksi.
Huhtikuun alulle päivätyssä hoitokertomuksessa kerrotaan, että Miki järjestää ystävän kotiinsa seuraksi ja saa kotiutua, kun ystävä tulee paikalle.
MOT käsittelee tuoreessa dokumentissaan myös keväällä kuolleen, psyykkisesti sairastuneen 27-vuotiaan näyttelijä Jasmin Voutilaisen tilannetta. Dokumentissa Jasminin ystävä Laura Mononen kertoo, miten Jasmininkin päivystyskäynnillä oli kyselty kotiuttamisen yhteydessä, voiko ystävä tulla hakemaan hänet pois.
Mieli ry:n johtavan asiantuntijan, psykiatri Kristian Wahlbeckin mukaan itsemurhaa yrittäneitä tai turvallisuudestaan huolissaan olevia ihmisiä kotiutetaan usein nopealla aikataululla päivystyksistä eri puolilla maata.
Useista samanlaisista tapauksista on kuultu myös esimerkiksi Mielenterveysomaisten keskusliitossa FinFamissa. Liiton mukaan omaisia on ihmetyttänyt suuresti, miksi itsetuhoisesti käyttäytyviä ihmisiä kotiutetaan eikä oteta osastoille.
Wahlbeckin mukaan nopeisiin kotiuttamisiin voi osaltaan vaikuttaa se, että psykiatriset osastopaikat ovat usein täynnä esimerkiksi siitä syystä, ettei riittävää avohoitoa ole tarjolla.
Esa Liukkonen kertoo päivystyksistä kotiuttamisten vahvistaneen Mikin tunnetta siitä, ettei häntä pystytä tai haluta auttaa, vaikka joissain itsetuhoisuustilanteissa Miki pääsikin lyhyiksi ajoiksi osastohoitoon.
Esan mukaan Mikin ystävä on kertonut, miten esimerkiksi alkukesästä noin kuukausi ennen kuolemaansa Miki ei enää halunnut lähteä sairaalaan, vaikka oli ollut itsetuhoinen, koska ei uskonut tulevansa autetuksi.
Suomalaistutkimuksen mukaan (Partonen ym.) 21 prosenttia itsemurhan tehneistä oli ollut itsemurhapäivänään terveydenhuollon vastaanotolla ja noin puolet viimeisen viikon sisään.
Kristian Wahlbeck sanoo tuloksen kertovan siitä, että itsemurhavaaran tunnistamisessa ja itsemurhaa harkitsevan auttamisessa tarvitaan paljon enemmän osaamista.
HUS: Päivystyksessä tehdään kokonaisarvio itsetuhoisesta potilaasta
Millaisilla perusteilla psyykkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä lähetetään päivystyksestä kotiin?
HUSin psykiatrian toimialajohtaja Jesper Ekelund ei ota kantaa Miki Liukkosen tapaukseen, vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Ekelundin mukaan päivystystilanteissa yleisimpiä syitä osastolle ottamiseen ovat psykoottisuus, mania ja vakavan itsemurhavaaran aiheuttava masennus.
Mielenterveystyöhön kerätty yli 70 000 euroa
Lokakuun puolivälissä Helsingissä vietettiin Mikin muistoksi järjestettyä tapahtumaa, hänen viimeiseksi jääneen kirjansa julkaisutilaisuutta.
Kulttuurinpuolustajat-yhteisö aloitti rahankeräyksen mielenterveyden edistämistyöhön Mikin kuoleman (Mieli ry). Rahaa on kerätty yli 70 000 euroa.
Esa Liukkonen kokee, että keräys on jatkumoa sille, mitä Miki itsekin halusi: tuoda näkyvyyttä mielenterveyden ongelmille ja saada aikaan muutosta. Miki teki siinä oman osuutensa puhumalla psyykkisestä sairaudestaan julkisesti.
– Toivotaan, että Suomessa mielenterveyspalveluiden osalta alettaisiin jo ihan oikeasti herätä siihen, että jotain ongelmia täällä nyt on.
Tarvitsetko apua mielenterveyden ongelmiin? Voit ottaa yhteyttä Mieli ry:n kriisipuhelimeen 09 2525 0111, päivystysapuun 116 117 tai hätätilanteissa hätänumeroon 112.
Katso MOT-dokumentti Menetetty elämä Yle Areenassa.
В коллекцию стихотворений о депрессии
Антидепрессанты не следует применять при биполярном расстройстве. Единственные исследования, в которых их сравнивали со стабилизаторами настроения, продемонстрировали, что сами по себе стабилизаторы настроения так же эффективны, как и антидепрессанты, при остром депрессивном эпизоде в рамках биполярного расстройства (обзор здесь). Кроме того, другие исследования показали, что антидепрессанты неэффективны в предотвращении депрессии в будущем (как показано здесь в метаанализе). Таким образом, если после приема одного или двух стабилизаторов настроения при остром депрессивном эпизоде в рамках биполярного расстройства добавляется антидепрессант, то его прием следует прекратить после улучшения состояния не более чем через два месяца. Следует избегать бессрочного приема антидепрессантов при биполярном расстройстве.