Джеймс Холлис (James Hollis) — доктор философии, родился в городе Спрингфилд, штат Иллинойс. Он получил степень бакалавра наук в Колледже Манчестера в 1962 году и степень доктора наук в Университете Дрю в 1967 году. Джеймс преподавал гуманитарные науки в течение 26 лет в различных колледжах и университетах до того, как прошел переподготовку в качестве аналитика Юнга в Институте Юнга в Цюрихе, Швейцария (1977 — 1982). Джеймс Холлис является аккредитованным юнговским аналитиком в частной практике в Хьюстоне, штат Техас, где он работает в качестве исполнительного директора Образовательного центра Юнга в Хьюстоне с 1997 по 2008 год.
1.
Перед нами сложный выбор: тревога или депрессия. Вняв зову души и сделав шаг вперед, мы можем испытать очень сильную и острую тревогу. Отказавшись сделать этот шаг и подавив душевный порыв, мы испытаем депрессию. В таком сложном случае следует выбрать тревогу, ибо такой выбор — это, по крайней мере, путь, ведущий к личностному развитию; депрессия — это тупик и неудача в жизни.
2.
Пытаясь избежать своего жизненного пути, переложив его на другого, сдавшись перед страхом одиночества, я не только разрушаю уникальный смысл своей жизни, который обязательно хотел постичь, но и обременяю человека, которому признался в любви.
3.
Становление зрелой личности прямо зависит от того, в какой мере человек может взять на себя ответственность за свой выбор, перестать обвинять окружающих или ожидать от них избавления, а также признать боль, связанную со своим одиночеством, независимо от своего вклада в формирование социальных ролей и укрепление социальных отношений.
4.
Цель личности заключается не в нарциссической самопоглощенности, как убеждены некоторые люди; она заключается в проявлении более грандиозных целей природы через воплощение личности.
5.
Целью жизни является не счастье, а смысл.
6.
Человек, ощущающий одиночество, испытывает уникальное переживание странствия и вместе с тем осознает свою некую внутреннюю сущность, с которой он может вступать в диалог. Благодаря такому диалогу начинается индивидуационный процесс. Каким трагичным тогда становится отказ от этой возможности личностного роста! Человек может стать личностью, постоянно вступая в такой диалог, постоянно осознавая и исследуя автономию и телеологию своей души.
7.
Эти ужасные вороны — депрессия, отчаяние и ощущение ненужности — будут всегда где-то рядом, прямо за нашим окном. Независимо от того, насколько осознанно мы хотим от них избавиться, они будут к нам возвращаться снова и снова, а их хриплое карканье будет прерывать наше сонное отрицание. Подумаем о них как о постоянном напоминании стоящей перед нами задачи. Даже слыша их карканье, шум их крыльев, мы все равно сохраняем свободу выбора.
8.
Задача индивидуации заключается именно в достижении целостности, а не доброты, не чистоты и не счастья.
Oletko kehuskellut sillä, paljonko joudut lomalla nukkumaan? Kiireen ja uhrautumisen korostaminen harmittaa aivotutkija Katri Saarikiveä, joka tuntee pitkittyneen stressin vakavat seuraukset. Pieni stressi kuuluu elämään ja auttaa meitä selviytymään hankalista tilanteista, mutta miten hyvän stressin erottaa huonosta? Lue vinkit, joiden avulla saat pidettyä kielteisen stressin loitolla.
Työasiat uivat uniin, läheisen terveys huolettaa tai kukkaron kiristyvät nyörit saavat aikaan harmaita hiuksia? Ainakin pieni stressi on tuttua jokaiselle, eikä siinä oikeastaan ole mitään pahaa. Stressin tarkoituksena kun on auttaa meitä selviytymään tiukan paikan tullen.
Lyhytaikainen ja maltillinen stressi parantaa esimerkiksi ongelmanratkaisutaitojamme, keskittymiskykyämme ja saa luovuutemme puhkeamaan kukkaan. Myös vastustuskykymme paranee.
– Esimerkiksi puheen pitämisen on todettu lisäävän tappaja- ja valkosolujen määrää veressä, kertoo Helsingin yliopiston aivotutkija Katri Saarikivi.
Puheen pitäminen lisää veren tappaja- ja valkosoljuen määrää.Kuva: Unsplash
Myönteinen, lyhytkestoinen stressi saa kehon tuottamaan tärkeitä välittäjäaineita kuten dopamiinia ja noradrenaliinia.
– Näitä aineita tarvitaan, jotta aivojen etuotsalohkot toimivat hyvin. Etuotsalohkot taas tukevat kaikkea yhtään monimutkaisempaa aivotoimintaa. Ne vastaavat esimerkiksi empatiasta ja luovasta ajattelusta, Saarikivi selventää.
Lyhytaikainen stressi ei siis ole lainkaan huono juttu. Tosin silläkin on kääntöpuolensa – se saattaa saada itsekurimme lipsumaan.
– Eräässä tutkimuksessa koehenkilöiden annettiin valita itselleen joko terveellinen tai epäterveellinen herkku.
– Hetkellisestä stressistä kärsineet valitsivat herkemmin epäterveellisen vaihtoehdon. Stressi muovasi aivojen päätöksentekoon liittyviä mekanismeja siten, että nopeasti mielihyvää tuovat valinnat olivat houkuttelevampia, Saarikivi kertoo
Pitkittynyt stressi lamaa sisäisen pomon ja saa meidät sairastumaan herkemmin
Kaikki on mainiosti niin kauan kun stressi kestää vain hetken. Jos malja kuitenkin täyttyy yli äyräiden, stressin alun perin myönteiseksi tarkoitettu vaikutus kääntyy päälaelleen.
Stressin pitkittyessä välittäjäaineita, kuten dopamiinia ja noradrenaliinia, erittyy liikaa. Silloin ne eivät enää tue, vaan päinvastoin häiritsevät aivojen toimintaa.
– Voidaan sanoa, että sisäinen pomomme menee pois päältä. Esimerkiksi tunneimpulssit ryöpsähtävät herkemmin esiin. Suunnitelmallinen toiminta tai monimutkainen ajattelu eivät onnistu. Lisäksi tarkkaavaisuutemme ja muistimme heikkenee.
Toistuvat flunssat voivat kertoa liian suuresta stressikuormasta.Kuva: Unsplash
Myös toistuvat flunssat voivat kieliä liiallisesta stressikuormasta, sillä krooninen stressi saa meidät sairastumaan herkemmin. Lisäksi paraneminen hidastuu.
– Tulehdustekijöiden määrä veressämme lisääntyy. Siksi pitkäaikainen stressi aiheuttaa kohonneen riskin sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen, osteoporoosiin sekä joihinkin syöpiin.
Kroonisen stressin jäljet voivat näkyä aivoissamme – seurauksena jopa kudostuhoa
Pahimmassa tapauksessa stressi saattaa kirjaimellisesti nakertaa aivojamme.
– Esimerkiksi krooninen työstressi on yhdistetty kudostuhoon etuotsalohkojen alueella. Aivokuvissa tämä näkyy keskushermostomme muodostavien harmaan tai valkean aineen tilavuuden pienenemisenä.
Etuotsalohkon pieneneminen ei ole mikään pikkujuttu, sillä etuotsalohkoja tarvitaan esimerkiksi luovaan ajatteluun.
Saarikivi onkin huolissaan nykyisestä työkulttuurista, jossa saatetaan arvostaa uhrautumista ja jatkuvaa kiirettä.
– Joillakin työpaikoilla on kuulemma jopa kehuskeltu kilpaa sillä, kuinka paljon kukin on joutunut kesälomalla nukkumaan, Saarikivi harmittelee.
Krooninen työstressi on yhdistetty kudostuhoon etuotsalohkojen alueella.
Aivokudoksen tuhoutuminen kuulostaa hurjalta, mutta onko mitään enää tehtävissä, jos tuhoa on jo ehtinyt tapahtua?
– Aivot ovat onneksi hyvin muokkautuvat, ja kun asiaintila muuttuu, aivot voivat yleensä palautua. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa kahdeksan viikon rentoutumis- ja palautumisjako tuotti sekä koetun stressin vähenemistä että palautumista aivoissa, Saarikivi lohduttaa.
Tosin, jos taustalla on lapsuudessa tai nuoruudessa koettua voimakasta stressiä, vaikutukset voivat olla pitkäkantoiset.
– Haluan silti uskoa, että tätäkin menetystä voidaan jotenkin kompensoida. Voi olla, että esimerkiksi oppiminen ja muut aivoille hyvää tekevät keinot johtavat myönteisiin aivomuutoksiin näissäkin tapauksissa. Oppimisen sekä rentoutumisharjoitusten tuottamat aivomuutokset ovat yleisesti vastakkaisia stressin aiheuttamille aivomuutoksille.
Lapsuudessa koetun voimakkaan stressin seuraukset voivat olla pitkäkantoiset.Kuva: Unsplash
Tunne omat rajasi – näin erotat harmittoman stressin haitallisesta
Mistä sitten tietää, onko oma stressi tuhoisaa vai ei? Saarikivi kannustaa pohtimaan ainakin seuraavia asioita:
Pystytkö keskittymään ja saatko nukuttua? Luistaako luovakin ajattelu ja pelaako itsehillintä? Jos vastauksesi on kyllä, voit huokaista helpotuksesta, sillä kyseessä on luultavasti vain harmiton stressi.
Jos taas tuntuu siltä, että ajattelu takkuaa ja tiuskimista on vaikea hillitä, pysähdy hetkeksi pohtimaan, mistä oikein on kyse.
Ensiapuna kannattaa pyrkiä häiriöttömään tilaan ja hengitellä syvään.
– Näin voit kertoa kehollesi, että kaikki on hyvin. Se palauttaa tilanteen hiljalleen normaaliksi myös aivoissa, Saarikivi vinkkaa.
Karsi parhaasi mukaan mahdolliset stressitekijät ympäristöstäsi ja panosta säännöllisiin rentoutumishetkiin. Päivän nollaus viinilasillisella tai oluella ei ole paras ratkaisu.
– Alkoholi ei ole kovin hyvä rentoutumiskeino. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että parikin annosta voi vaikuttaa unen laatuun. Kun palautuminen on huonoa, lisääntyy stressi jo siitäkin, Saarikivi muistuttaa.
Alkoholi ei ole hyvä rentoutumiskeino.Kuva: Unsplash
Tylsisty ja auta muita – näin vältät tuhoisan stressin
Vaikka aivomme ovat mukautuvaiset, stressin käsittelyyn on hyvä panostaa jo ennen mahdollisten ongelmien syntyä.
– Stressinsäätelytaidot ovat tärkeitä myös työtehon kannalta. Koska pitkittynyt stressi johtaa kudostuhoon ajattelulle tärkeillä aivoalueilla, parhaan työtehon saa irti vähentämällä stressiä jo ennalta, Saarikivi sanoo.
1. Rentoudu ja tylsisty luvan kanssa
Jos tarvitset työssäsi tai vapaa-ajallasi luovaa ajattelua, rentoutumista parempaa keinoa saa hakea. Joogaa, meditoi, rapsuttele lemmikkiä, ulkoile tai tee jotain, joka saa arjen kiireet unohtumaan. Joskus voi myös olla hyvä idea olla tekemättä yhtään mitään.
– Pieni tylsistyminen on aivoille hedelmällinen tila, Saarikivi vinkkaa.
2. Tiedosta stressin hyvät vaikutukset
Koetko stressin uhkana vai mahdollisuutena? Vastauksesi saattaa olla merkittävä sen kannalta, miten stressi sinuun vaikuttaa.
– Amerikkalaistutkimuksen mukaan stressin myönteisten vaikutusten tiedostaminen saa aikaan sen, että stressin haittavaikutukset jäävät vähäisemmiksi.
Ehkä helpommin sanottu kuin tehty – mutta yrittänyttä ei laiteta.
– Jos sekä kärsii stressistä että uskoo sen vaikuttavan haitallisesti, stressin terveydelliset haittavaikutukset voivat olla suuremmat kuin positiivisemmilla uskomuksilla, Saarikivi kertoo.
Muiden auttaminen vähentää stressiä.Kuva: Unsplash
3. Auta muita
Teetkö vapaaehtoistöitä, auttelet läheistäsi säännöllisesti tai olet muuten vain avulias luonne? Hyvä, sillä muiden auttaminen vähentää sekä stressiä että sen haittavaikutuksia.
– Viiden vuoden mittaisessa tutkimuksessa edes voimakas stressi ei ennustanut kuolleisuutta niillä, joilla oli tapana auttaa toisia.
4. Uppoudu musiikin maailmaan
Musiikki saa ihmeitä aikaan. Tai ainakin se voi auttaa stressin hallinnassa.
– Eräässä tutkimuksessa musiikki, jota kuunneltiin nimenomaan rentoutumistarkoituksessa, vähensi koettua stressiä, Saarikivi toteaa.
Поддержка — какое коварное слово! Простое и в то же время неясное. Из-за размытости его содержания легко могут возникать или усугубляться конфликты. Когда один хочет от другого поддержки, высок риск путаницы и разногласия.
Поддержка — это ситуация, когда мы можем опереться на партнера по контакту. Для того, чтобы получить дополнительный ресурс. Фраза «Мне нужна поддержка» — означает, что у человека собственного ресурса для выполнения того, что он хочет, недостаточно.
Слово поддержка пришло в повседневную жизнь из хореографии и военного дела. И означает совершение действий, повышающих устойчивость партнера. Когда тот, кто оказывает поддержку служит опорой, у партнера появляется больший диапазон маневрирования, чем он был бы без поддержки.
Получается, для того, чтобы давать поддержку, нужно понимать, какое движение тот, кто запрашивает поддержку, хочет совершить.
К сожалению, в большинстве случаев, когда человек говорит «мне нужна поддержка», он только ощущает, что ему не хватает своих ресурсов, но не понимает, какой вариант поддержки ему необходим. Потому что зачастую плохо понимает, какой следующий шаг он хочет совершить.
Но это остаётся вне зоны внимания, внимание фокусируется на том, что партнер ему что-то не даёт.
Получается следующее: я в чём-то нуждаюсь, мне чего-то не хватает, чтобы я смог совершить следующий шаг, партнер мне чего-то не дает, тяжесть моей ситуации углубляется. Внимание фокусируется на последнем моменте — мне становится плохо от бездействия партнера. Простейший вывод в ситуации — мне плохо из-за него!
Совершенно нормально, когда нет ресурсов, не знать, какое следующее движение я хочу совершить. Естественно в такой ситуации хотеть опереться на кого-то. Но важно сохранить образ другого дружественный или нейтральный, а не злонамеренный. Иначе ситуация запутается еще больше.
Достаточно странно, если я жду поддержки от врага, согласитесь.
Если же другой достаточно дружественный ко мне, он оказывается поставлен перед сложной задачей — методом проб и ошибок понять, что именно меня сейчас поддержит.
В ситуации неопределённости чаще всего хорошо работает спокойное присутствие. Хотя бывает и наоборот, когда вся поддержка, которая человеку нужна — это чтобы вы начали сильно переживать. Вышли из эмоционального равновесия. Тогда относительно вас, такой человек сможет почувствовать себя устойчивее.
Фраза «мне нужна поддержка» — содержит только первую часть и без пояснения звучит очень туманно. Важно по возможности объяснить, какую именно поддержку, поддержку какому своему импульсу я хочу получить. Я хочу, чтобы ты побыл со мной, поговорил, отвлек от тяжелых мыслей, обнял, развеселил, успокоил, подбодрил, разубедил и т.д.
Дружелюбное прояснение, когда человек, который нуждается в поддержке, может понять, что именно он хочет, чтобы в нём быть поддержано — само по себе является достаточно хорошей поддержкой.
Ты никогда ничего не изменишь, если будешь бороться с существующей реальностью. Если хочешь что-то изменить, создай новую модель, чтобы старая просто устарела.
Oletko kehuskellut sillä, paljonko joudut lomalla nukkumaan? Kiireen ja uhrautumisen korostaminen harmittaa aivotutkija Katri Saarikiveä, joka tuntee pitkittyneen stressin vakavat seuraukset. Pieni stressi kuuluu elämään ja auttaa meitä selviytymään hankalista tilanteista, mutta miten hyvän stressin erottaa huonosta? Lue vinkit, joiden avulla saat pidettyä kielteisen stressin loitolla.
Поддержка — какое коварное слово! Простое и в то же время неясное. Из-за размытости его содержания легко могут возникать или усугубляться конфликты. Когда один хочет от другого поддержки, высок риск путаницы и разногласия.