Lääkäri Jonne Junturalle vaikeinta psykiatrian päivystyksessä työskentelemisessä on kertoa potilaalle, ettei hoitoon voi päästä.

Lääkäri Jonne Juntura tietää omakohtaisesti, minkälainen kokemus psykiatrian päivystys on potilaalle. Hän on aikoinaan itse hakeutunut päivystykseen ahdistuksen takia.

– Muistan, että se oli pelottavaa, Juntura sanoo.

Psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistuva Juntura työskenteli aiemmin psykiatrian päivystyksessä Helsingissä.

Päivystyksessä on useimmiten kiire ja pulaa lääkäreistä, mikä johtaa Junturan mukaan hankaliin tilanteisiin.

Juntura haluaa puhua psykiatrian hoidon tilanteesta, sillä läpinäkyvyys on hänen mielestään tärkeää. Päivystykseen hakeutuneelle potilaalle tilanne voi olla pelottava ja hankala ymmärtää.

– Tilanteet aiheuttavat tunteita potilaissa ja itsessänikin, Juntura sanoo.

Helsingin psykiatrian päivystyksessä potilaalla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa, Juntura selittää. Joko potilas otetaan sisään osastolle tai kotiutetaan. Junturan mukaan avohoito sakkaa, sillä lääkäreistä on valtava pula ja pelkkään yhteydenottoon voi kulua useita viikkoja.

Hoidon viivästyessä potilas, joka ei tarvitsisi osastohoitoa, jää tyhjiöön, sillä myöskään avohoito ei toimi.

– Ideaalitilanteessa yhä harvempi tarvitsisi osastohoitoa ja tilanne ei kriisiytyisi.

Haastavaa on myös se, kun päivystyksessä potilaalle ei voida tehdä hoidon perusteella minkäänlaista suunnitelmaa.

– Se johtaa tilanteeseen, jossa päivystyksessä potilas tapaa lääkärin, joka ei tunne häntä. Potilaalla on valtavia odotuksia, joiden täyttämiseen päivystys on vaikea paikka.

”Mene kotiin”

Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueella sairaalapaikkojen määrä on vähentynyt kolmannekseen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Auroran sairaalassa oli aiemmin kolme mielialaosastoa. Niistä yksi on suljettu vuoden sisällä.

Tästä syystä pääsy Auroran sairaalan psykiatriselle osastolle ei sekään ole yksinkertaista.

Heinäkuussa kuollut kirjailija Miki Liukkonen yritti ennen kuolemaansa hakea apua mielenterveysongelmiinsa. Liukkonen yritti hakeutua osastohoitoon Auroran sairaalaan ja vietti siellä lyhyeksi jääneitä jaksoja.

Juntura selittää, että ennen osastolle pääsemistä vapaaehtoiseen hoitoon potilas tarvitsee kolmen eri lääkärin hyväksynnän. Vaikka Juntura päättäisi päivystävänä lääkärinä, että potilas tarvitsee sairaalahoitoa, Auroran sairaalan oma päivystäjä voi vielä päättää toisin. Käytäntö on täysin poikkeava muihin erikoisaloihin verrattuna, Juntura sanoo.

– Tässä ovat ne suurimmat haasteet, kun mietitään kysymystä, että kuka pääsee sairaalahoitoon. Se riippuu hyvin paljon siitä, kuka Aurorassa on päivystäjänä. Riippuu päivästäkin.

Juntura muistaa tilanteita, joissa potilaalle on pitänyt kertoa, ettei tämä omasta tahdostaan ja päivystävän lääkärin arviosta huolimatta pääse sairaalahoitoon. Tilanteet päivystyksessä ovat Junturan mukaan usein arvaamattomia ja potilaalle hankalia hahmottaa.

Ne jäävät usein mietityttämään Junturaa.

– Sanon potilaalle, että menet Auroraan, mutta voi käydäkin niin, että potilas menee Auroraan ja sieltä päivystäjä sanoo, että mene kotiin.

Enemmän vastuuta

Psykiatrian osastopaikkojen vähentäminen perustuu Junturan mukaan aikaan, jolloin psykoosisairauksista kärsivät potilaat asuivat sairaalassa ja heidät haluttiin osallistaa paremmin yhteiskuntaan.

– Iso kysymys on se, onko nyt menty liian pitkälle.

Junturan mielestä on, eikä kyse ei ole pelkästään resurssipulasta.

– Isoin asia on ongelman myöntäminen.

Juntura on työskennellyt aiemmin myös nuorisoasemalla, jossa autetaan keskivaikeista mielenterveyshäiriöistä kärsiviä 13–23-vuotiaita nuoria. Raskainta on kertoa potilaalle, että osastohoito olisi tarpeellista mutta paikkaa ei yksinkertaisesti löydy.

Psykoosiosastolle on Junturan mukaan lähtökohtaisesti paremmin paikkoja. Jos mukana on päihteidenkäyttöä tai potilaalla on muu kuin akuutti riski itsetuhoisuudesta, hoitoon pääsy vaikeutuu.

Erityisen vaikeaa hoitoon pääsy on Junturan näkemyksen mukaan potilailla, joilla on jokin päihdehäiriö yhdistettynä psykiatriseen häiriöön.

– On tilanteita, joissa päihdepotilaita ei oteta psykiatrian osastolle, mutta heillä ei oikein ole muutakaan paikkaa, sillä esimerkiksi katkolle jono on useimmiten noin kolme viikkoa.

Moni tällainen potilas jää kotiutuessaan kadulle. Eduskunnan oikeusasiamies on huomauttanut asiasta vastikään.

– Lääkäreillä pitäisi olla enemmän vastuuta siitä, miten potilas pärjää ja pysyy hengissä yön tai seuraavan päivän yli. Tarvittaisiin akuutteja päihdeosastoja, joissa olisi osaamista muun muassa päihdeyliannostusten hoitamisessa.

iltalehti.fi