Jare ”Cheek” Tiihonen uskoo, että sairasti masennuksen jo lapsena. Aikuisena hän hakeutui psykiatrille kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia.
”Olin ensimmäisen kerran masentunut kuudennella luokalla. Niin olen ajatellut jälkikäteen.
Äitini on kertonut, etten käynyt eräänä kesänä missään. Kaksoisveljeni Jere eli täysillä sen kesän, mutta minä olin vain kotona. En halunnut pyytää ketään leikkimään. Minua ei kiinnostanut mikään.
Ensimmäiset ahdistus- ja paniikkikohtaukset sain vuonna 2006. Kävelin Lahden Aleksanterinkadulla, kun minuun iski paniikki. Kaikki ahdisti: Lahti ja siellä asuminen. Se, miten kaikki tunsivat minut ja minulla oli maine jonkinlaisena mustana lampaana.
Kotona havahduin siihen, että olin istunut sohvalla kolme tuntia, enkä ollut tajunnut ajan kulua. Hain apua, ja aloitin psykoterapian.
HAKEUDUIN PSYKIATRILLE MIELIALAHÄIRIÖN VUOKSI
Vuonna 2009 tuli kovempi romahdus. Jouduin hakeutumaan psykiatrille. Tiesin, että olen masentunut, mutta psykiatri huomasi, että mielialani nousevat ja laskevat. Se tarkoitti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sain lääkityksen ja aloin käydä myös psykiatrin luona viikoittain.
Elämäni suurimmat paineet koin vuonna 2014. Jo pari vuotta aiemmin lehdet olivat alkaneet kirjoittaa minusta taukoamatta. Jokaisella oli mielipide, ja tekemisiäni vähäteltiin ja vääristeltiin.
Takana oli jäähallikiertue, ja olin aika finaalissa. Olin ajatellut pitää lomaa, mutta sitten päätettiin tehdä stadionkeikka.
Lopulta palavereissa istuminen ja suurien summien liikuttelu alkoivat hajottaa päätäni. Se oli raskasta, vaikka homma saatiin maaliin kunnialla. Ajattelin, että aurinko paistaa kaiken jälkeen. Jäin tauolle rentoutumaan.
Mutta musta kuoppa odotti minua taas. Olin ennen Alpha Omega -levyn tekoa pienentänyt lääkeannostani liikaa. Silloin tärähti. Levyn tekemisen paine sai minut kieriskelemään studion lattialla sikiöasennossa.
PAINETTA VOI SIETÄÄ VAIN VÄHÄN
En ole koskaan tehnyt itselleni mitään epätoivon hetkinä. Olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi saanut apua. Pahimmillaan edessä näkyi pelkkää mustaa ja tuntui, että mikään ei voi nostaa minua kuopasta. Toivoin, etten heräisi, ja kaikki katoaisivat ympäriltäni.
Kokemukseni ovat lisänneet paineensietokykyäni. Samalla olen oppinut, että ihminen kestää painetta vain jonkin aikaa.
Tällä hetkellä olo tuntuu hyvältä. En ole itselleni enää yhtä armoton. Olen tyytyväinen elämääni ja saavutuksiini. Kun saan tehtyä kolmiosaisen saagani viimeisen osan levyn ja kirjan jälkeen, koen, että olen täyttänyt elämäntehtäväni.”
CHEEKIN HYVÄN OLON VINKIT
Kirjat. Olen oppinut tsemppi- ja menestyskirjoista, että voin suhtautua asioihin toisin.
Terapia. Itsetuntemukseni on parantunut terapiassa. Maailmani on rakentunut myönteisemmäksi.
Läheiset. Olen saanut tukea lähipiiriltäni. Olen puhunut vanhemmille, kaksoisveljelle ja psykiatrille.
kauneusjaterveys.fi
