Resilienssi auttaa selviytymään hankaluuksista. Joillakin on sitä enemmän kuin toisilla, mutta ominaisuutta voi harjoittaa läpi elämän.Koronavirustilanne vaikuttaa elämään merkittävästi. Kuluneen runsaan puolen vuoden aikana maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on muuttanut suunnitelmiamme, siirtänyt ja perunut niitä, ja aiheuttanut useita pettymyksiä.
Yhdellä psyykkisellä ominaisuudella on kuitenkin valtava voima siinä, miten vaikeuksia kohtaa ja miten selviää niistä tai niiden kanssa, nimittäin resilienssillä.
Resilienssi on psyykkinen ominaisuus, joka on joillakin ihmisillä vahvempi kuin toisilla.
Resilienssi ei tarkoita, ettei elämässä olisi vastoinkäymisiä tai pettymyksiä. Päinvastoin, ihminen, jolla ominaisuus on, ymmärtää niiden kuuluvan elämään.
Resilienssi ei myöskään poista surua tai tuskaa, mutta se auttaa pääsemään eteenpäin.
Sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Krisse Lipponen kertoo Resilienssi arjessa -kirjassaan (Kustannus Oy Duodecim 2020), että viimeisten kahdenkymmenen vuoden resilienssitutkimus on näyttänyt, että ominaisuudella on uskomaton voima.
Meta-analyyseissa on nähty esimerkiksi, että melkein 75 prosenttia erittäin vaikeissa oloissa kasvaneista lapsista selviää aikuisena hyvin. Menneisyys ei määritä kaikkea.
–Ihminen löytää tapoja jatkaa eteenpäin vaikeista kokemuksista huolimatta. Toipuminen on mahdollista, vaikka tapahtunutta ei voi muuttaa.
Joka päivä
Myös koronapandemia koettelee resilienssiä. Monella rutiinit ovat sen myötä muuttuneet. Toisinaan pitää keksiä luovia tapoja pitää esimerkiksi yhteyttä toisiin, kun kasvokkain tapaaminen ei onnistu.
Resilienssiä tarvitaan jokapäiväisessä arjessa, Lipponen toteaa kirjassaan.
Tilanteet voivat olla niin pieniä ja tavallisia, ettei niitä sen kummemmin tule ajateltua.
Arjessa esimerkiksi leivän loppuminen aamupalapöydässä saa aikaan sen, että syötäväksi pitää improvisoida jotain muuta, tai puhelin menee yhtäkkiä mykäksi ja hankaloittaa päivää.
Arkisessa tilanteessa resilienssi voi näyttäytyä esimerkiksi silloin, kun myöhästynyttä junaa odottava kysyy vieressä seisovalta, onko tällä ideoita, miten päästä perille. Meneekö lähistöltä bussi, tai voisiko ehkä ottaa yhteisen taksin?
Lipposen mukaan arkinen resilienssi onkin usein sitkeyttä ja toimintaa. Se rakentuu kyvystä toimia uudenlaisilla tavoilla.
– Jokapäiväinen resilienssi on sitä, ettei jumiuduta siihen, kun jokin ei toimi, Lipponen selittää.
Resilienssiin kuuluu siis myös sosiaalista kykyä ja joustavuutta muutostilanteissa.
– Se on sisäistä tunnetta selviämisestä, kyvykkyydestä ja luottoa itseen, vaikka vaikeita asioita tulisikin kohdalle.
Resilientti ihminen voi kyllä vaikeissa tilanteissa harmitella asioita, mutta ei lamaudu. Samanaikaisesti syntyy ajatus: onneksi ei käynyt hullummin.
Treenattava ominaisuus
Resilienssiin vaikuttavat eri tekijät lähtien kasvatuksesta ja biologisista ominaisuuksista.
Osin resilienssissä on Lipposen mukaan kyse paineensietokyvystä. Hyvä stressisietokyky on osin geneettinen, mutta hyvän paineensietokyvyn taustalla on Lipposen mukaan usein melko tasapainoinen kasvuympäristö sekä sopivan kokoisia arkisia haasteita.
Helpottavaa on, että ominaisuus ei ole pysyvä, vaan omaa resilienssiä voi kehittää.
– Resilienssi pääsee kasvamaan vain kohdattujen vaikeuksien myötä. Pohjana on tieto siitä, että voi itse vaikuttaa asioihin ja selvitä.
Silloin jokainen ongelma vuorollaan rakentaa selviytymiskykyä.
Lipponen kehottaa tunnistamaan omia arjen suhtautumistapojaan:
Miten suhtaudut, kun sattuu moka? Rauhoitatko itseäsi sanomalla: tänään ei ollut täydellinen päivä, ei sen kummempaa.
Joskus sisäinen puhe on resilienssiä hankaloittavaa.
– Vähättelevää tai turhaan solvaavaa puhetta on suomalaisessa kulttuurissa paljon: Niinpä tietysti, pieleen meni, ainahan minulle käy näin. Pitäkää tunkkinne!
Lipponen kannustaa ottamaan jonkun rakentavamman lauseen käyttöön, jos tunnistaa itsellään latistavaa sisäistä puhetta. Tuolloin lauseen alkuun voi lisätä sanan ”opettelen”, ”kokeilen” tai ”harjoittelen”.
– Harjoittelen ajattelemaan, että olisi voinut käydä hullumminkin, tilanne ei ole niin paha kuin voisi olla.
Mittakaavaa tuo myös ajatus: Jos ajattelet vuosisadan verran ihmisiä ennen ja jälkeen itsesi, miten oma vaikeutesi asettuu tähän jonoon?
– Se sattuu nyt, mutta et kaadu siihen.
Miten selvisin?
Omaa resilienssiä voi tutkia muistelemalla myös elämän vaikeita vaiheita ja niistä selviämistä.
Miten on selvinnyt ongelmista ja elämän käännekohdista? Resilienssi ilmenee myös myönteisissä tapahtumissa: esimerkiksi yhteenmuutossa puolison kanssa tai lapsen syntymässä.
Resilienssiä kasvattaa, jos miettii, millaiset ajatukset ja kyvyt ovat auttaneet ja olleet hyödyksi tuolloin.
Resilienssin yhteydessä puhutaan usein sisusta. Lipposen mukaan sisu voi kuitenkin johtaa liialliseen yrittämiseen: tehdään ylitöitä liian pitkään, jolloin oma terveys lopulta pettää tai yritetään jatkaa tuhoisassa avioliitossa vuosikymmeniä.
Sisuun sisältyy myös ajatus yksinselviämisestä.
– Sisukas suomalainen ei juuri pyydä apua. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on kuitenkin osa selviytymiskykyä.
Toinen selviytymiskykyä vahvistava asia on itsemyötätunto.
Se tarkoittaa yksinkertaisesti ystävällisyyttä itseä kohtaan. Psykiatrisista sairauksista tiedetään, että kun masentunut suhtautuu itseensä lempeämmin, selviäminen helpottuu, ennuste masennusjakson kestosta lyhenee ja uusimisriski pienenee.
Lipponen kehottaa lisäämään arkeen itseä hoitavia ajatuksia. Sen sijaan, että lähtee kävelylle siksi, että täytyy pudottaa painoa tai siksi, että istuminen on vaarallista, voi ajatella mieluummin: tarvitsen rentoutumisen hetkiä, käyn lähimetsässä katsomassa, miltä siellä tuntuu.
– Tai kun on myöhässä aikataulusta työtehtävän kanssa sen sijaan, että soimaa itseään, voi ajatella: tässä kohti kuka vain tuntisi olonsa ärsyyntyneeksi ja pettyneeksi.
Harjoita selviytymiskykyä:
Keskeisiä ominaisuuksia resilienssissä ovat joustava ajattelu ja toiminta. Näin voit haastaa omaa ajatteluasi ja avartaa näkökulmaa:
1. Altista itseäsi uusille asioille, opettele uutta, hyväksy epävarmuus. Aina ei tarvitse tietää tai osata.
2. Pidättäydy tulkinnoista, seuraa tapahtumia vain havaintoina ja pidä mieli avoinna.
3. Lue erilaisia kirjoja ja lehtiä, katso eri ohjelmia, kuuntele vierasta musiikkia.
4. Hakeudu tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa, jotka toimivat eri ammattialoilla tai joiden elämänkatsomus tai ajatustapa on sinulle vieras.
5. Opettele tekemään asiat eri lailla: miten tiskata, pestä hampaat, täyttää pyykkikone luovasti? Kuinka voit muuttaa aamurutiinejasi?
Lähde: Krisse Lipponen: Resilienssi arjessa (Kustannus Oy Duodecim 2020)
petra.sneck@iltalehti.fi
www.iltalehti.fi
