Sekä vanhempien mielenterveyshäiriöiden että vihamielisten kasvatusasenteiden on osoitettu ennustavan kohonnutta riskiä lasten masennukselle. Toistaiseksi ei kuitenkaan vielä tunneta riittävän hyvin sitä, miten nämä tekijät yhdessä vaikuttavat jälkeläisten masentuneisuuteen nuoruudesta aikuisuuteen.
Kia Gluschkoff tutki tätä vaikutusta seuraamalla kuutta suomalaista ikäkohorttia 32 vuoden ajalta. Tutkimus on osa vuonna 1980 alkanutta Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimusta, jonka ensimmäisessä mittauksessa tutkittavat olivat 3-18-vuotiaita. Tutkittavien vanhemmilta kerättiin tietoa tutkimuksen alussa heidän kasvatusasenteistaan, kuten emotionaalisesta etäisyydestä ja suvaitsemattomuudesta lapsen normaalia käytöstä kohtaan, ja siitä olivatko he kärsineet mielenterveyshäiriöistä jossain vaiheessa elämäänsä. Tutkittavat raportoivat masennusoireensa yhteensä viitenä mittauskertana ollessaan 15–50 vuoden ikäisiä.
Aineiston analysoimisessa hyödynnettiin toistettujen mittausten monitasomallinnusta. Tulokset osoittivat, että vaikka keskimäärin tutkittavien masentuneisuus väheni nuoruudesta aikuisuuteen, niillä tutkittavilla, joiden vanhemmilla oli sekä mielenterveyshäiriöhistoriaa että suvaitsemattomat kasvatusasenteet, masentuneisuus lisääntyi varhaisaikuisuudesta alkaen. Sen sijaan ne tutkittavat, joiden vanhemmilla oli mielenterveyshäiriöhistoriaa mutta suvaitsevat kasvatusasenteet, masentuneisuus väheni keskimääräistä nopeammin tutkittavien kasvaessa aikuisikään. Vanhempien emotionaalisella etäisyydellä ja mielenterveyshäiriöhistorialla ei ollut vastaavaa yhteisvaikutusta jälkeläisten masentuneisuuteen.
Mielenterveyshäiriöt yhdistettynä suvaitsemattomuuteen lasta kohtaan lisäävät masentuneisuutta
Kokonaisuudessaan Gluschkoffin tulokset tukevat ajatusta siitä, että kasvuympäristön ominaisuudet, kuten vanhempien suvaitsemattomat kasvatusasenteet, saattavat vaikuttaa voimakkaammin lapsiin, joiden vanhemmat ovat kärsineet mielenterveyshäiriöistä. Suvaitsemattomuus ja vihamielisyys lasta kohtaan voivat osoittautua erityisen haitallisiksi perheissä, joissa lapsella on kohonnut riski masennuksen kehittymiselle vanhempien mielenterveyshäiriöhistorian takia. Suvaitsevainen, lapsen normaalin käytöksen hyväksyvä kasvatus voi toisaalta suojata niitä lapsia, joilla on vastaava alttius masennukselle. Gluschkoff ehdottaa, että mielenterveyshäiriöistä kärsiviä tai kärsineitä vanhempia tulisi tukea suvaitsevuuteen kasvatusasenteissaan jälkeläisten masennuksen varhaisessa ennaltaehkäisyssä.
Helsingin yliopistossa väitöskirjaa tekevän Kia Gluschkoffin artikkeli Hostile parenting, parental psychopathology, and depressive symptoms in the offspring: a 32-year follow-up in the Young Finns study julkaistiin hiljattain lehdessä Journal of Affective Disorders
Artikkelin muut kirjoittajat ovat Liisa Keltikangas-Järvinen, Laura Pulkki-Råback, Markus Jokela, Jorma Viikari, Olli Raitakari ja Mirka Hintsanen.
Lähde: Helsingin yliopiston tiedote 15.11.2016