Kirjailija Katri Rauanjoki luuli olevansa vähän stressaantunut, mutta diagnoosiksi tulikin keskivaikea masennus.
– Se on selittämätöntä ahdistusta, joka liittyy usein vuorokauden aikoihin. Kun pimeä laskeutuu, laskee myös mieliala. Se on näköalattomuutta; ensi viikko tuntuu kaukaiselta. Pinna kiristyy ja lyhenee, Katri Rauanjoki kuvailee, miltä keskivaikea masennus tuntuu.
Oululainen kirjailija-opettaja sai diagnoosin kahdeksan vuotta sitten huomaamatta sitä oikein itse. Hän valvoi aamuyöt ja kuvitteli olevansa vähän stressaantunut kolmen pienen lapsen äiti.
”Käpertyy itseensä ja kuivuu ja tuntuu, ettei sieltä ole ulospääsyä.”
– Masennus oli todella iso yllätys, sillä olin aina ollut luonteeltani iloinen ja kävin töissä ihan normaalisti.
KUIN BURANA PÄÄNSÄRKYYN
Kahdeksan vuotta myöhemmin Katri kirjoitti masennuksesta romaanin Jonain keväänä herään, joka kulkee faktan ja fiktion välimaastossa. Entinen suorittaja halusi kuvata masennusta, sillä se on hänen mielestään edelleen tabu, joka lasketaan helposti omaksi viaksi.
Katri nousi pohjalta mielialalääkkeiden ja terapian avulla. Lääkkeitä hän ei ole uskaltanut jättää vieläkään. Vaikka nyt on hyvä olla, hän pelkää, että niiden lopettaminen saattaisi johtaa taas uuteen alamäkeen.
– Mielialalääke on masennukseen kuin Burana päänsärkyyn. Se ottaa pahimman ahdistuksen pois. Joku toinen saa serotoniinin omasta kehostaan, minä en. Siksi syön sitä purkista, Katri sanoo.
Lue Katrin koko haastattelu Me Naisten numerosta 18/2016!
https://www.menaiset.fi