В этом видео я рассказываю про свою жизнь и депрессию, о том, что способствовало ей и как я самостоятельно из неё вышла. Это видео может быть полезным тем, кто находится в похожем состоянии или у кого бывают панические атаки или для тех, кто интроверт или для тех, кто не видит смысла в жизни.
Читать далее История моей депрессии и как я самостоятельно с ней справилась.
Onni syntyy, kun on jotakin toivottavaa, tehtävää ja rakastettavaa – Ja muistaa samalla kohtuudenOnni ei synny etsimällä, eikä yleinen mielikuva huippuhetkien onnellisuudesta päde, kirjoittaa psykologi Pirkko Lahti.
Jos ihmisellä on jotakin toivottavaa, tehtävää ja rakastettavaa, hän voi olla onnellinen. Nämä kolme asiaa sitovat elämään, mutta niistä ei pidä tehdä ylipääsemättömän korkealentoisia. Voi toivoa, että huomispäivä sujuu, tehdä jonkin keskeneräisen asian loppuun ja rakastaa vaikkapa kotiaan, lastenlastaan tai kotieläintään.
Onnellisuuden tajuaminen on tunneperäinen kokemus ja aika usein lyhytaikainen tila. Kukaan ei voi tavoitella ikuista onnellisuutta: jos ei ole kokenut surua tai ikävää, ei tiedä, mikä on hyvää oloa tai onnellisuutta. Vastakkaiset tunnetilat syventävät koettuja asioita. Jokainen on ainakin joskus onnellinen. Usein kuitenkin annamme tuntemukselle eri nimiä. Yksi puhuu hyvästä olosta, toinen rauhallisuudesta, kolmas euforisesta elämyksestä – ja joku onnellisuudesta. Onnellisuutta ei voi vertailla, sillä se on aina omakohtainen kokemus.
Jossain määrin onnellisuus on myös valinta. Voit kokea sairaanakin itsesi onnelliseksi – tai sitten pelkästään kurjaksi riutujaksi. Tapa suhtautua asioihin värittää myös sanastoamme ja tulkintojamme.
Onnellisuus ei ole ylöspäin kohoava vaakasuora viiva, vaan siinä on kuoppia ja notkoja.
Onnellisuus on yhden ihmisen kokemus, mutta sen kokemiseen tarvitaan yhteisöä. Ihmisellä halu on jakaa asioitaan ja tunteitaan. Yksinkin voi kokea onnellisuutta, mutta tunteen välittäminen muille lisää sen arvostusta. Asian tekeminen yhdessä parantaa kokemusta. Me teimme sen! Yhdessä ponnistelu jakaa tunteen.
Ihminen mieltää itsensä usein onnelliseksi suurten tapahtumien yhteydessä. Häät, lapsen syntymä, oppilaitokseen pääseminen ja valmistuminen sekä työpaikan saaminen ovat onnen hetkiä. Tosin tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kuherruskuukausi suju kovin usein toivotusti. Onni ei synny etsimällä, eikä yleinen mielikuva huippuhetkien onnellisuudesta päde. Onni on koettava itse.
Onnellisuus ei ole ylöspäin kohoava vaakasuora viiva, vaan siinä on kuoppia ja notkoja. Terveys on mainio lisä hyvään oloon. Onnellisuudessa ei siis ole mitään yksinkertaista sääntöä.
Rakastaa voi niin, että melkein tukehtuu, mutta rakkaudellaan voi myös tukehduttaa toisen.
Onko sitten rakkaus aina ehto onnellisuuteen? Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen lisäävät hyväksytyksi tulemisen perusvirettä. Ne luovat pohjaa sille, että kokee asiat myönteisinä. Vastoinkäymiset taas koettelevat henkistä joustavuutta eli resilienssiä. Kriisien kautta voi kuitenkin myös löytää levollisen olon, pohjan onnellisuuteen, kun kokee selvinneensä pahoista hetkistä.
Rakkaus on ainutlaatuinen tunne, mutta sitäkin oppii säätelemään. Voi etsiä uusia kohteita tai sävyjä sen kokemiseen. Rakastaa voi niin, että melkein tukehtuu, mutta rakkaudellaan voi myös tukehduttaa toisen. Ihmisten kanssakäymisessä tarvitaan aika lailla kohtuullisesti kaikkea. Liika on liikaa, on se sitten rakkautta, onnellisuutta tai mitä tahansa.
Bhutan on julistanut itsensä onnelliseksi maaksi ja Suomi on onnellisuustilastojen kärkimaa. Tilastot ja mallit rakentuvat mittauksista, jotka liittyvät esimerkiksi maan demokraattisuuteen, talouteen ja turvallisuuteen. Kansalaiset voivat silti kokea asian aivan eri tavalla – eli Suomessa ei asukaan maailman onnellisin kansa. Yksinkertaisin sääntö oli tämän kirjoituksen alussa: Etsi toivoa, tehtävää ja rakkautta. Määritä ne kohtuullisiksi.
Kirjoittaja on psykologi ja eläkeläinen.
Kohtaamamme kriisit voivat olla elämämme suurimpia opinpaikkoja. Ahdistuksen, surun ja epätoivon keskellä piilee mahdollisuus kasvuun, kertoo kriiseistä kirjan kirjoittanut Noora Lintukangas.
Me kaikki kohtaamme elämämme aikana erilaisia kriisejä. Jotkut niistä ovat suurempia ja jotkut pienempiä.
Yhdelle kriisin aiheuttaa rakkaan lemmikin kuolema, toiselle sairaus tai ero, kolmannelle läheisen menehtyminen. Yhdelle töiden loppuminen voi olla valtava kriisi, toiselle se on helpotus.
”On aina ihmisen itsensä määriteltävissä, millaisen tapahtuman hän kokee kriisiksi. Kriisin voimakkuuteen voivat vaikuttaa myös menneisyyden kokemukset tai käsittelemättömät asiat – aina kyse ei ole pelkästään senhetkisestä tapahtumasta”, kertoo kirjailija, joogaopettaja Noora Lintukangas. Lintukankaan kirja Selviytymisopas elämän kriiseihin (Otava) julkaistiin helmikuussa.
Lintukankaan mukaan kriisin iskiessä on tärkeää rauhassa tarkastella tilannetta. Silloin kriisistä selviytyminen saattaa sujua helpommin.
”Pystymme loppujen lopuksi aika vähän vaikuttamaan siihen, mitä elämässä kohtaamme. Siksi olisi tärkeää, että vaikeinakin hetkinä kykenisimme luottamaan elämään ja siihen, että jostain syystä tämän kuuluu tapahtua minulle. Kriisin keskellä kannattaa uskaltaa pysähtyä, antautua vallitsevalle hetkelle ja todeta tuntevansa kipua.”
Vaikeassa paikassa mieleen voi herätä runsaasti negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, surua ja ahdistusta. Moni yrittää tukahduttaa ja hiljentää hankalat tunteet.
”Monesti meillä on kova kiire sivuuttaa suru, viha, pelko, häpeä ja muut epämukavat tunteet. Viha tai suru voivat olla fyysisestikin tosi tuskallisia ottaa vastaan”, Lintukangas sanoo.
Se, että tunteet uskaltaa tuntea ja käydä läpi, on Lintukankaan mukaan kuitenkin ainoa tapa päästä niistä eteenpäin.
”On vapauttava kokemus uskaltautua kokemaan negatiivisiakin tunteita. Kaikkein pimein kohta on yleensä myös tunneli valoon.”
Muistoksi vaikeasta ajasta voi jäädä mustelmia ja arpia. Tilanteessa voi auttaa sen ajatteleminen, että sydämellä on kyky koota itsensä palasista, jos siihen antaa mahdollisuuden.
”Sydän on fyysisesti ja henkisesti vahva elin. Se kestää kipua. Kriisistä selviytymistä vauhdittaa se, miten nopeasti olemme valmiita hyväksymään tapahtuneen.”
Lintukankaan mukaan kriiseistä on myös mahdollista oppia jotain. Jokainen kriisi opettaa meille uutta itsestämme ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua omaan sisimpään paremmin.
”Nöyryys elämää kohtaan voi tulla nöyryytyksen kautta. Oman pienuutensa tunnustaminen elämän edessä voi olla portti siihen, että havaitsee oman suuruutensa.”
Lintukankaan mukaan kaikista elämän kriiseistä on mahdollista selvitä, jos uskaltautuu kokemaan kipeät tunteet. Vaikeassa paikassa kannattaa kuitenkin aina kuunnella omaa jaksamistaan.
”Kaikkea ei tarvitse selvittää heti. Kriisin jälkeen ei tarvitse olla saman tien tolpillaan ja iloisena, vaan itselleen on annettava riittävästi aikaa toipumiseen.”
Negatiivisten tunteiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Niiden käsittelemiseen kannattaa hakea apua.
”Apua kannattaa hakea ja ottaa vastaan matalalla kynnyksellä, esimerkiksi juttelemalla tilanteesta ystävän kanssa, soittamalla auttavaan puhelimeen tai hakemalla keskusteluapua terapeutilta.”
Noora Lintukankaan mukaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin hengittämisestä voi olla apua myös kriisin keskellä.
”Silloin kun itse joudun äkillisen muutoksen äärelle, pyrin ottamaan ensin yhteyden hengitykseeni. Parasta mitä tiukassa tilanteessa voi tehdä, on muistaa hengittää niin syvään, että napa liikkuu. Kun olen muistuttanut itseäni hengittämisestä, totean, että nyt on tämä hetki ja tämä kuuluu elämään.”
Itseään voi myös etukäteen koulia ottamaan vastaan kriisejä. Lintukankaan mukaan kivun sietoa ja vaikeiden tilanteiden läpi kulkemista voi harjoitella esimerkiksi joogan tai avantouinnin avulla.
”Avantoon uskaltautuminen ei tunnu kovin miellyttävältä, mutta jos harjoittelee ottamaan epämiellyttävän tunteen vastaan ja voittaa itsensä, se auttaa valmistautumaan kriisien varalta paremmin.”
