Метка: рекомендации

Asiantuntijan mukaan Itä- ja Länsi-Suomen välinen ero vakavien mielenterveysongelmien määrässä on ollut olemassa niin pitkään, että siihen voi olla vain yksi järkevä selitys.

Siilinjärveläinen Leena Koponen oli noin neljävuotias, kun hän alkoi saada poissaolokohtauksia. Lelut tippuivat pikkutytön käsistä ja hän vain tuijotti kaukaisuuteen ympäristöään huomioimatta. Epilepsiaa epäiltiin, mutta aivosähkökäyrästä ei löytynyt mitään poikkeavaa.

Teini-ikäisenä 80-luvulla hänellä oli anoreksiatyyppisiä oireita ja itsetuhoisia ajatuksia. Kahdesti hän kävi psykologin puheilla. Psykologi olisi halunnut jutella Koposen äidinkin kanssa, mutta siihen äiti ei suostunut. Niin psykologilla käynnit jäivät.

– Minulla oli aika kaoottinen lapsuus. Minua kiusattiin koulussa. Isälläni oli alkoholiongelmia ja hän oli sairaalloisen mustasukkainen. Vanhempani erosivat, kun olin 11-vuotias. Äiti yritti parhaansa, hän kävi töissä ja piti huushollia pystyssä, mutta hänellä oli omat ongelmansa, Koponen kertoo.

Koposen äiti sairastui myöhemmin psykoosiin. Häntä hoidettiin samassa paikassa, jossa hän oli aiemmin työskennellyt, Harjamäen sairaalassa. Koponen uskookin, että hänen omat mielenterveysongelmansa juontavat paitsi perusturvattomasta lapsuudesta myös geenitekijöistä.

Yhteisöllisyys suojaa suomenruotsalaisia

Myös asiantuntijat mainitsevat perimän ja taustan vaikutukset vastatessaan kysymykseen, miksi Itä-Suomessa on enemmän vakavia mielenterveysongelmia kuin muualla Suomessa.

2000-luvun alussa julkaistun laajan väestötutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan Itä- ja Pohjois-Suomessa esiintyi eniten psykooseja ja Lounais-Suomessa vähiten. Tutkimuksen mukaan psykooseja esiintyy Suomessa 3,5 prosentilla väestöstä. Kuopion yliopistosairaalapiirissä niiden esiintyvyys oli noin neljä prosenttia ja Oulun yliopistollisen sairaalan noin 4,6 prosenttia.

Kelan psykoosilääkkeiden erityiskorvattavuuden perusteella Itä-Suomessa on edelleen enemmän psykooseja kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Jaana Suvisaari on tutkinut vakavien mielenterveysongelmien alueellista jakautumista.

– Ero alueiden välillä liittyi syntymäpaikkaan, ei muuttoliikkeeseen, ja tämä viittaisi varhaisiin riskitekijöihin ja perimän eroon. Syitä on kuitenkin monia, eivätkä ne ole kiveen hakattuja.

Suvisaari muistuttaa, ettei Terveys 2000 -tutkimuksen löydöksiä voida suoraan soveltaa nykyhetkeen, sillä maailma on muuttunut.

– Tutkimukseen haastatellut ihmiset olivat syntyneet vuosien 1900–1970 välillä ja kasvoivat siis hyvin erilaisessa Suomessa. Tuolloin Pohjois- ja Itä-Suomessa oli paljon köyhempää kuin etelässä ja lännessä.

Suvisaaren mukaan mielenkiintoista on, että suomenruotsalaisilla näyttää olevan pienempi riski sairastua skitsofreniaan (siirryt toiseen palveluun) kuin suomenkielisillä.

– Siihen eivät vaikuta absoluuttiset tulot, vaan sosiaalinen pääoma. Se tarkoittaa sitä, että tuetaan toisia, lähellä on muita ihmisiä, asioita tehdään yhdessä. Se voi selittää suomenruotsalaisten hyvää terveyttä ja hyvää mielenterveyttäkin.

Kuopion yliopistollisen sairaalan Mielenterveys ja hyvinvointi -palvelukeskuksen johtajan, professori Heimo Viinamäen mukaan geneettiset syyt selittävät idän ja lännen eroa vaikeiden mielenterveyshäiriöiden osalta.

– Itä–länsi-ero on pysynyt niin kauan, että se on ainoa järkevä selitys. Joskaan emme tunne tarkasti, mistä geenistä ero johtuu. Suomessa tehdään tällä hetkellä suurta skitsofreniaan ja yleensä psykooseihin liittyvää geenitutkimusta, mutta sen tuloksia ei vielä tiedetä.

Leena Koponen haki parikymppisenä apua ongelmiinsa psykologin vastaanotolta ja saikin sairaanhoitajaopinnot suoritettua. 90-luvun lamassa hänelle tarjottiin vain keikkatöitä ja lyhyitä sijaisuuksia.

Lasten syntymän jälkeen hän ei pystynyt enää palaamaan töihin. Masennus esti työskentelyn sairaanhoitajana eikä alanvaihto floristiksi ollut Kelan mielestä realistinen ajatus.

– Oma lääkärini ehdotti, että olisin tehnyt lyhyempää työpäivää kolmena päivänä viikossa. Vakituiselle työntekijälle tällainen järjestely olisikin ehkä onnistunut, mutta minulla ei vakituista työpaikkaa ollut.

Keskustelujen jälkeen Koposelle myönnettiin työkyvyttömyyseläke.

– Toisaalta se oli hyvä, koska olen saanut rauhassa itseäni kuntouttaa. Toisaalta haluaisin olla vielä jollakin tavalla yhteiskunnalle hyödyllinen.

Koposella on Pohjois-Savossa monia kohtalotovereita. THL:n asiantuntija-arvion (siirryt toiseen palveluun) mukaan maakunnassa on mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä saavia eniten koko maassa, 4,4 prosenttia 16–64-vuotiaasta väestöstä.

Vaikka muissa Suomen suurimmissa kaupungeissa asukkaiden terveys paranee, on Kuopiossa tilanne THL:n (siirryt toiseen palveluun) mukaan päinvastainen. Erityisesti Kuopiossa on muihin kaupunkeihin verrattuna paljon vaikeita mielenterveysongelmia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielenterveysindeksin mukaan Kuopiossa hoidetaan itsemurhaa yrittäneitä ja jäädään mielenterveyssyiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle useammin kuin muualla maassa keskimäärin.

THL:n mielenterveysindeksi jakautuu kolmeen osaan: 1. Itsemurhat ja sairaalahoitoon johtaneet itsemurhayritykset 2. Psykoosiin liittyvät lääkkeiden erityiskorvausoikeudet 3. Mielenterveyssyistä johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet. Jos luku on alle sata, mielenterveyden ongelmia on edellä mainittujen asioiden valossa vähemmän kuin Suomessa keskimäärin.

Professori Heimo Viinamäen mukaan luvut kertovat myös siitä, että Kuopiossa psykiatrinen hoitojärjestelmä toimii melko hyvin. Myös psykoosia näyttäisi Kelan erityiskorvattavuusoikeuksien perusteella esiintyvän Kuopiossa muuta maata enemmän.

– Kuopion alueella kaikki tarvitsevat saavat psykoosiin ilmaislääkeoikeuden. Työkyvyttömyyseläkettä tarvitsevat saavat lausunnon ja tutkimukset työkyvystään. Itsemurhayrityksen jälkeen Kuopiossa hoidetaan ja tarkkaillaan potilasta sairaalassa kaksi kertaa enemmän kuin muualla Suomessa. Tässä mielessä korkea indeksiluku on myönteinen asia.

Hullun leima otsassa

Nyt Leena Koposen elämä on melko tasapainoista. Hän tekee vapaaehtoistöitä ja kouluttautuu kokemusasiantuntijaksi. Kokemusasiantuntijana hän haluaa auttaa muita mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia.

Ylen juttuun hän suostui omalla nimellään ja kasvoillaan osaksi voidakseen hälventää mielenterveysongelmiin edelleen liitettyä häpeää ja puhumattomuuden kulttuuria.

– Kun ihminen selviytyy sydänkohtauksesta tai syövästä, se on kunnia-asia ja hän on sankari. Kun ihmisellä on vakava masennus, hän saa otsaansa hullun leiman loppuiäksi.

Koponen itse ei tiennyt suvussaan kulkevista mielenterveysongelmista, koska niistä ei puhuttu. Vaikeneminen lisää häpeää.

– Se, että ihmiset suhtautuvat ennakkoluuloisesti mielenterveysongelmiin, johtuu osin tietämättömyydestä. Itse olen kuullut vasta aikuisiällä oman sukuni mielenterveysongelmista. Omille lapsilleni olen puhunut näistä asioista avoimesti.

Koponen toivoo, että yhteiskunta suhtautuisi armollisemmin mielenterveyskuntoutujaan. Hän on itsekin joutunut muuttamaan käsitystään työn merkityksestä.

– Opin kotona, että työ on kaikki kaikessa. Kun koin, etten pärjää töissä niin hyvin kuin pitäisi, se oli valtava pettymys. Itsekin ajattelin, että joko työt tekee täydellisesti tai muuten on täysi luuseri.

«Kukaan ei ole pelkästään sairas tai terve»

Heimo Viinamäen mukaan työelämän kasvaneet vaatimukset ovat vaikuttaneet mielenterveysongelmien lisääntymiseen. Työpaikkojen kiire ja vaatimustaso ovat 20 viime vuoden aikana kasvaneet merkittävästi.

Isoissa työpaikoissa voidaan Viinamäen mukaan tehdä joustoja ja muokata työtaakkaa työntekijän sen hetkiselle kunnolle sopivaksi. Pienemmissä työpaikoissa tilanne voi olla hankalampi.

– Lievätkin mielenterveysongelmat vaikeuttavat työssä selviytymistä. Se on iso ongelma, koska kukaan ihminen ei ole pelkästään sairas tai pelkästään terve.

Leena Koponen toivoo, että mielenterveyskuntoutujille tarjottaisiin osa-aikaista työtä, opiskelumahdollisuuksia ja tukea riittävän aikaisin, ettei kukaan putoaisi turvaverkkojen ulkopuolelle.

Hän haluaisi myös, ettei häntä määriteltäisi vain masennuksen kautta.

– Tykkään tehdä asioita käsilläni: virkata, neuloa, askarrella, leipoa ja maalata. Olen aika onnellinen. Nyt on hyvää aikaa miettiä, mitä haluan tehdä isona. Ehkä se olisi jotakin luovaa toimintaa ja jonkintyyppistä työskentelyä mielenterveyssektorilla.

Tarvitsetko apua mielenterveysongelmiin? Mielenterveyden keskusliiton sivuilta (siirryt toiseen palveluun) löytyy puhelinnumeroita, nettisivuja ja yhdistyksiä, jotka tarjoavat apua

yle.fi