Опубликовано Оставить комментарий

Назальный спрей на основе S-кетамина для лечения депрессии.

Управление FDA в Америке одобрило назальный спрей Spravato для лечения депрессии. Препарат на основе эскетамина (S-кетамин) разработало фармацевтическое отделение компании Johnson & Johnson.
 
Лечение новым назальным спреем будет доступно только для тех пациентов, которые попробовали уже как минимум два других антидепрессанта, и они не помогли. Тестирование препарата продолжается на добровольцах с высоким риском самоубийства.
Кетамин — это анестетик, который воздействует на рецепторы мозга и используется в основном для наркоза. Некоторые врачи в США прописывали его без одобрение FDA для пациентов с тяжелой формой депрессии.
S-кетамин — это один из изомеров (зеркальных отображений) кетамина, который действует в несколько раз сильнее. Благодаря такой эффективности эскетамин можно вводить в более низкой дозе в форме назального спрея, а не инъекции.

Журнал «Нож» уже писал о том, почему «зеркальные» молекулы действуют так по-разному и как это используют в фармакологии.

Если пациенту введут очень много эскетамина, он впадет в весьма мягкий (с точки зрения переносимости) наркоз, после выхода из которого у человека практически не будет постнаркозного возбуждения, которое часто наблюдается при использовании «классического» рацемического кетамина.
Решение FDA считают первой крупной инновацией в современной медицинской практике за последние 30 лет, с тех пор как на рынке появился Prozac. Эффективность Spravato подтвердили в трех краткосрочных клинических испытаниях и одном длительном.
knife.media
 

Опубликовано Оставить комментарий

Sadat tuhannet suomalaiset syövät masennuslääkkeitä, mutta masennus ei katoa.

Masennuslääkkeiden käyttö on ollut huimassa nousussa viime vuosina.Uutuuskirja kyseenalaistaa masennuslääkkeet ja esittää masennuksen syiksi länsimaisia arvoja ja elämäntapaa. Psykiatri Kari Raaskan mukaan lääkitys on usein tarpeen, mutta niin on psykoterapiakin.
 

Masennuksesta on tullut maailmanlaajuinen vitsaus.

Aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavia SSRI- tai SNRI -masennuslääkkeitä käyttää Suomessa reilusti yli 400 000 henkilöä. Noin puolet elämänsä ensimmäisen masennusjakson sairastaneista sairastuu masennukseen uudestaan. Jos henkilöllä on ollut jo kolme masennusjaksoa, peräti yli 90 prosenttia heistä sairastuu vielä tämänkin jälkeen. Tällöin kyseessä on toistuva masennus.

– Toistuvaa masennusta sairastaville suositellaan jatkuvaa estolääkitystä myös oireettomien jaksojen aikana. Masennus on maailmanlaajuisesti yksi pahimmista elämänlaatua heikentävistä tekijöistä. Masennukseen voi sairastua kuka tahansa, kun olosuhteet ovat tarpeeksi kuormittavat, toteaa psykiatri Kari Raaska.

Depressio jaotellaan seuraavasti: ensi kertaa ilmenevä masennus, toistuva masennus ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyvä masennus. Tässä jutussa käsitellään kahta ensimmäistä masennustyyppiä.

Iso-Britanniassa masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt 170 prosenttia vuodesta 2000. Noin seitsemän miljoonaa brittiä eli 16 prosenttia maan aikuisväestöstä on saanut masennuslääkereseptin. Suunnilleen puolet heistä on käyttänyt masennuslääkettä pidempään kuin kaksi vuotta.

Yhdysvalloissa masennuslääkkeitä syö noin 37 miljoonaa aikuista, eli 13 prosenttia väestöstä. Puolet heistä on käyttänyt masennuslääkkeitä viisi vuotta tai pidempään. Masennuslääkkeitä käytetään myös esimerkiksi yleisen ahdistuneisuushäiriön, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa.

Masennuksesta pitäisi puhua oireyhtymänä

Miksi masennuslääkkeillä hoidetut eivät parane, vaan sairaus uusiutuu lääkkeistä huolimatta?

– Totuus on, että emme tunne tarkkaan niitä masennukseen liittyviä mekanismeja, jotka vaikuttavat aivoissa. Masennuksesta ei pitäisi puhua yhtenä sairautena, vaan oireyhtymänä. Jokaisen masentuneen tilanne on erilainen, ja myös hoidon pitäisi olla yksilöllistä. Osan sairastumista selittää osin perinnöllinen alttius masennukselle, mutta puhjetakseen sairaus tarvitsee yleensä joko pitkäkestoisen stressitilanteen tai merkittävän, kielteisen elämäntapahtuman – tai molemmat, Kari Raaska sanoo.

Brittiläinen toimittaja-kirjailija Johann Hari syyttää 28. helmikuuta suomeksi ilmestyvässä kirjassaan Mielen yhteydet Masennuksen todelliset syyt (Bazar 2019) materialistista elämäntapaa ja kovia arvoja. Menestyksen tavoittelu pakottaa suorituskeskeiseen elämään, joka sairastuttaa. Harin mukaan lääkevalmistajien intresseissä on ensisijaisesti miljardien dollareiden liiketoiminta, ei potilaiden parantaminen tai oikean lääketutkimustiedon tuottaminen.

Totuus on, että emme tunne tarkkaan niitä masennukseen liittyviä mekanismeja, jotka vaikuttavat aivoissa. — psykiatri Kari Raaska

Potilaan elämäntilanteen huomioiminen edellyttää keskusteluapua tai psykoterapiaa. Myös nettiterapiasta on hyviä kokemuksia.

– Käypä hoito -suosituksen mukaisesti masennuslääkitys voi olla perusteltu kaikissa diagnoositasoisen masennuksen vaikeusasteissa, ja suositeltavinta on yhdistää se psykoterapiaan. Jos on kyse lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta, masennuslääkitys ja psykoterapia ovat teholtaan samanarvoisia, joten niitä voidaan käyttää toistensa vaihtoehtoina. Vaikeassa masennuksessa on syytä aina käyttää masennuslääkettä, psykiatri Kari Raaska toteaa.

Nopea hoitoon hakeutuminen on hänen mielestään ensiarvoisen tärkeää.

– Ajoissa aloitettu ja tehokas hoito voi estää masennuksen kroonistumisen. Etukäteen ei voi tietää, kuuluuko siihen ryhmään, joka masentuu vain kerran. Yksittäisen masennusjaksonhoito kestää ylläpitohoitoineen yleensä kuudesta kuukaudesta vuoteen. Toistuvassa masennuksessa suositellaan pidempiaikaista estolääkitystä tämän jälkeenkin uusien masennusjaksojen estämiseksi. Lievemmissä tapauksissa se voi parantua itsekseen.

Terapia tepsii, mutta sitä ei aina saa

Potilaan kokonaisvaltainen ja nopea hoito on ratkaisevan tärkeää, mutta se ei aina toteudu. Masennuspotilaiden kokemukset keskustelupalstoilla ovat karua luettavaa.

”Hoitoa pitäisi antaa silloin, kun sitä tarvitsee  ei vuoden päästä. Jokainen terveyskeskuslääkäri voi tehdä lähetteen fysioterapiaan, mutta jos psykiatrian erikoislääkäri puoltaa lausunnossaan psykoterapiaa, niin Kela voi siitä huolimatta tehdä hylkypäätöksen”, kertoo kirjoittaja tukinet.fi -sivustolla.

Suomessa terapian saatavuus on usein ongelma niin alueellisesti kuin taloudellisestikin. Eri puolella Suomea asuvat ovat epätasa-arvoisessa asemassa psykoterapian saatavuuden suhteen.

Lisäksi Kelan tukemanakin terapia voi olla monille liian kallista. Kela-korvatusta terapiakerrasta jää potilaan maksettavaksi terapeutin taksoista riippuen noin 35–50 euroa per kerta. Terapiassa tulisi käydä vähintään kerran viikossa.

Toisinaan oikean diagnoosin saaminen viivästyy ja sitä kautta hoidon aloitus. Raaskan mukaan on melko tavallista, että potilas hakeutuu lääkäriin muun syyn kuin masennusoireiden vuoksi.

Tuore äiti ei saanut terapiaa

Pappi Mari Mattsson sairastui masennukseen, kun hänen lapsensa olivat 1,5- ja 3-vuotiaat. Alkusysäyksenä oli Mattssonin vanhempien avioero, mutta tuoreen äitiyden myötä esiin nousi vielä pahempaa: omat hyväksikäyttökokemukset. Akuutista kriisistä huolimatta yhteiskunta ei ojentanut auttavaa kättä.

– Kela päätti, ettei minulle ei myönnetä terapiaa. Heidän mielestään en tarvinnut sellaista. Vaikka olin äitiyspäivärahalla, hakeuduin yksityisen terapeutin vastaanotolle.

Mattsson kokeili kaikkiaan kymmentä eri masennuslääkettä, ensin SSRI- ja sitten myös SNRI-lääkettä.

– Voin lääkkeistä sekä fyysisesti että henkisesti niin huonosti, että minun oli lopetettava niiden käyttö. Tuli tunne, että pää hajoaa enkä pysty enää toimimaan.

Tuolloin, yli 12 vuotta sitten, toimintakyvyn menetys ei ollut vaihtoehto.

– Sekä terapia että läheisten tuki olivat elintärkeitä, mutta hyvin usein löysin itseni kirkosta. Sain toivoa ja voimaa myös luonnosta. Istuin merenrannalla ja koin, että tähän pahaan oloon ei tarvitse jäädä. Tunsin vapautta ja toivoa.

Mattssonin mielestä nykyään ihmisiä hoidetaan aivan liikaa pelkästään pillereillä. Tunteiden tukahduttaminen lääkkeillä ei paranna, vaan turruttaa.

– Toki lääkkeellä voidaan saada ensiapu akuuttiin tilanteeseen, mutta se ei voi olla ainoa ratkaisu. Paras masennuslääke on, kun joku pysähtyy kysymään, mitä sinulle kuuluu. Ja kuuntelee myös, mitä toinen vastaa.

Mattsson ei pidä masentunutta heikkona.

– Hyvin usein masennuksen taustalla on monta eri syytä, ei vain yksi. Meillä kaikilla on murtumispiste, mutta se on erilainen eri ihmisillä.

Toipuminen alkaa Mattssonin mukaan siitä, että kipeät asiat käsitellään.

Mikä SSRI-lääke?

SSRI-lääkkeiden nimitys tulee sanoista selective serotonin reuptake inhibitor, eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät. SSRI-lääkkeet ja SNRI-lääkkeet (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät) ovat paljon käytettyjä masennuslääkkeitä. SSRI-lääkkeet estävät aivojen välittäjäaine serotoniinin varastoitumista hermosoluun. Sittemmin hylätyn «serotoniiniteorian» mukaan masennus johtuisi liian alhaisesta serotoniinitasosta aivoissa.

SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksina raportoidaan muun muassa seksuaalitoimintojen häiriöitä, väsymystä, huonovointisuutta ja nuorilla jopa kohonnutta itsemurhariskiä.

Lääkityksen lopettaneet ovat kärsineet muuan muassa ahdistuneisuudesta, seksuaalitoimintojen häiriöistä ja tunne-elämän latistumisesta. Osalla haittavaikutukset ovat jääneet pysyviksi.

www.kirkkojakaupunki.fi
 

Опубликовано Оставить комментарий

Masennuslääkkeet kohentavat mielialaa hitaasti

Tutkimus: Masennuslääkkeet kohentavat mielialaa hitaasti, mutta tunteiden käsittelyssä vaikutus näkyy huomattavasti nopeammin
Lääke alkaa vaikuttaa ennen kuin potilas huomaakaan.

Lääkkeiden käytön aloittava masentunut ihminen joutuu odottamaan melko kauan, ennen kuin oireet helpottuvat merkittävästi. Siihen kuluu keskimäärin nelisen viikkoa.
Aina sekään ei tuo helpotusta. Vain joka toinen saa avun ensimmäisestä lääkityksestä.
Vaikka tuntuvaa vaikutusta saa odottaa, lääke voi kuitenkin aloittaa työnsä nopeasti. Tämän osoitti psykiatrian erikoislääkäri Emma Komulainen väitöstutkimuksessaan Helsingin yliopistossa.
Komulainen tutki työssään, miten masennuslääkkeet vaikuttavat terveiden ja masentuneiden aivojen tapaan käsitellä myönteisiä ja kielteisiä asioita.
Toisissa osatutkimuksissa hän tarkasteli kolmekymmentä tervettä koehenkilöä, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Puolet sai masennuksen hoidossa käytettävää mirtatsapiinia kaksi tuntia ennen magneettikuvausta. Puolet koehenkilöistä kuvattiin ilman lääkitystä.
Toisiin kokeisiin osallistui masennuksesta kärsiviä potilaita. Heidät jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toiset söivät viikon ajan masennuslääke essitalopraamia, toiset lumelääkettä. Sitten heidät kuvattiin magneettikuvauslaitteella.
Kuvausten aikana koehenkilöiden myönteisiä tai kielteisiä tunteita heräteltiin sanoilla ja pienillä tarinoilla. Heidän piti kuvitella, miten kaksi ihmistä keskustelee heistä itsestään käyttäen joko ikäviä sanoja, kuten vastuuton tai itsekäs, tai myönteisiä sanoja, kuten älykäs tai hurmaava.
Tarinat sisälsivät ikäviä tai onnekkaita käänteitä. Ikävässä tarinassa koehenkilö oli esimerkiksi pimeällä kujalla ja uhkaava henkilö tuli häntä vastaan. Positiivisessa tarinassa taas sai kuvitella, miten katselee televisiota ja saa tietää saavansa lottovoiton.
”Tarkoitus oli jäljitellä tosielämän tunnesisältöjä”, Komulainen kertoo.
Komulainen ja hänen työtoverinsa huomasivat masennuspotilaissa selvän eron. Lääkettä saaneiden aivot reagoivat vahvemmin itseen liittyviin myönteisiin sanoihin kuin lumelääkettä saaneiden. Lääkeryhmässä aivot reagoivat samaan tapaan kuin terveillä verrokeilla.
”Lääke siis normalisoi aivojen toimintaa terveemmäksi”, Komulainen päättelee.
Juuri itseen kohdistuvat kielteiset ajattelumallit pitävät yllä masennustilaa. Lääke näytti puuttuvan tällaiseen taipumukseen ainakin aivojen tasolla.
Myös terveiden aivoissa tunteita herättävien asioiden käsittely muuttui. Mirtatsapiini vaimensi reaktioita sekä kielteisiin että myönteisiin sanoihin.
Tarinakokeissa jo yksi annos mirtatsapiinia vaikutti laajasti eri aivoalueiden välisiin toiminnallisiin yhteyksiin. Erityisesti tunnekokemusten kannalta olennaisten alueiden väliset yhteydet voimistuivat tarinoiden myönteisten osien aikana.
Mielialassa ei kuitenkaan havaittu muutoksia. Se ei yllättänyt, sillä masennusoireiden helpottuminen kestää yleensä kauan ja kokeet olivat lyhytaikaisia.
Komulaisen mukaan lääkkeen varhaisten vaikutusten tutkimus auttaa ymmärtämään masennuslääkkeiden toimintamekanismeja.
”Emme vielä tiedä, miksi masennuslääke tehoaa oireisiin vasta myöhemmin, vaikka sen tiedetään vaikuttavan aivojen väittäjäaineisiin hyvin nopeasti”, Komulainen kertoo.
Aivojen varhaisten reaktioiden perusteella voisi myös pyrkiä löytämään merkkejä, jotka kertoisivat, ketkä hoidosta hyötyvät ja ketkä eivät.
On myös näyttöä siitä, että masennuslääkkeet avaavat uudelleen aivojen muovautuvuuden. Kun lääkkeellä on lisätty aivojen muovautuvuutta, niille voi terapian avulla opettaa uutta, myönteisempää suhtautumista.
Komulaisen havainnot sopivat tähän teoriaan. Vaikka muutokset tunnetiedon käsittelyssä tapahtuivat nopeasti, mielialan muuttaminen vaatii enemmän aikaa.
”Jotta muutokset siirtyisivät tiedostetulle tasolle, tarvitaan ehkä aikaa ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa.”
Masennuslääkkeitä ja aivojen muovautuvuutta on tosin tutkittu vasta eläinkokeissa.
www.hs.fi