Masennuslääkkeet kohentavat mielialaa hitaasti

Tutkimus: Masennuslääkkeet kohentavat mielialaa hitaasti, mutta tunteiden käsittelyssä vaikutus näkyy huomattavasti nopeammin

Lääke alkaa vaikuttaa ennen kuin potilas huomaakaan.

Lääkkeiden käytön aloittava masentunut ihminen joutuu odottamaan melko kauan, ennen kuin oireet helpottuvat merkittävästi. Siihen kuluu keskimäärin nelisen viikkoa.
Aina sekään ei tuo helpotusta. Vain joka toinen saa avun ensimmäisestä lääkityksestä.
Vaikka tuntuvaa vaikutusta saa odottaa, lääke voi kuitenkin aloittaa työnsä nopeasti. Tämän osoitti psykiatrian erikoislääkäri Emma Komulainen väitöstutkimuksessaan Helsingin yliopistossa.
Komulainen tutki työssään, miten masennuslääkkeet vaikuttavat terveiden ja masentuneiden aivojen tapaan käsitellä myönteisiä ja kielteisiä asioita.
Toisissa osatutkimuksissa hän tarkasteli kolmekymmentä tervettä koehenkilöä, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Puolet sai masennuksen hoidossa käytettävää mirtatsapiinia kaksi tuntia ennen magneettikuvausta. Puolet koehenkilöistä kuvattiin ilman lääkitystä.
Toisiin kokeisiin osallistui masennuksesta kärsiviä potilaita. Heidät jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toiset söivät viikon ajan masennuslääke essitalopraamia, toiset lumelääkettä. Sitten heidät kuvattiin magneettikuvauslaitteella.
Kuvausten aikana koehenkilöiden myönteisiä tai kielteisiä tunteita heräteltiin sanoilla ja pienillä tarinoilla. Heidän piti kuvitella, miten kaksi ihmistä keskustelee heistä itsestään käyttäen joko ikäviä sanoja, kuten vastuuton tai itsekäs, tai myönteisiä sanoja, kuten älykäs tai hurmaava.
Tarinat sisälsivät ikäviä tai onnekkaita käänteitä. Ikävässä tarinassa koehenkilö oli esimerkiksi pimeällä kujalla ja uhkaava henkilö tuli häntä vastaan. Positiivisessa tarinassa taas sai kuvitella, miten katselee televisiota ja saa tietää saavansa lottovoiton.
”Tarkoitus oli jäljitellä tosielämän tunnesisältöjä”, Komulainen kertoo.
Komulainen ja hänen työtoverinsa huomasivat masennuspotilaissa selvän eron. Lääkettä saaneiden aivot reagoivat vahvemmin itseen liittyviin myönteisiin sanoihin kuin lumelääkettä saaneiden. Lääkeryhmässä aivot reagoivat samaan tapaan kuin terveillä verrokeilla.
”Lääke siis normalisoi aivojen toimintaa terveemmäksi”, Komulainen päättelee.
Juuri itseen kohdistuvat kielteiset ajattelumallit pitävät yllä masennustilaa. Lääke näytti puuttuvan tällaiseen taipumukseen ainakin aivojen tasolla.
Myös terveiden aivoissa tunteita herättävien asioiden käsittely muuttui. Mirtatsapiini vaimensi reaktioita sekä kielteisiin että myönteisiin sanoihin.
Tarinakokeissa jo yksi annos mirtatsapiinia vaikutti laajasti eri aivoalueiden välisiin toiminnallisiin yhteyksiin. Erityisesti tunnekokemusten kannalta olennaisten alueiden väliset yhteydet voimistuivat tarinoiden myönteisten osien aikana.
Mielialassa ei kuitenkaan havaittu muutoksia. Se ei yllättänyt, sillä masennusoireiden helpottuminen kestää yleensä kauan ja kokeet olivat lyhytaikaisia.
Komulaisen mukaan lääkkeen varhaisten vaikutusten tutkimus auttaa ymmärtämään masennuslääkkeiden toimintamekanismeja.
”Emme vielä tiedä, miksi masennuslääke tehoaa oireisiin vasta myöhemmin, vaikka sen tiedetään vaikuttavan aivojen väittäjäaineisiin hyvin nopeasti”, Komulainen kertoo.
Aivojen varhaisten reaktioiden perusteella voisi myös pyrkiä löytämään merkkejä, jotka kertoisivat, ketkä hoidosta hyötyvät ja ketkä eivät.
On myös näyttöä siitä, että masennuslääkkeet avaavat uudelleen aivojen muovautuvuuden. Kun lääkkeellä on lisätty aivojen muovautuvuutta, niille voi terapian avulla opettaa uutta, myönteisempää suhtautumista.
Komulaisen havainnot sopivat tähän teoriaan. Vaikka muutokset tunnetiedon käsittelyssä tapahtuivat nopeasti, mielialan muuttaminen vaatii enemmän aikaa.
”Jotta muutokset siirtyisivät tiedostetulle tasolle, tarvitaan ehkä aikaa ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa.”
Masennuslääkkeitä ja aivojen muovautuvuutta on tosin tutkittu vasta eläinkokeissa.
www.hs.fi