Метка: депрессия

Italialaistutkija muutti Suomeen selvittämään pohjoisen kansan onnea

Onnellisuuden vastakohta ei ole onnettomuus, eikä suomalaisten onnellisuutta voi määritellä yksiselitteisesti, sanoo väitöskirjaa tekevä tutkija.

Suomalaisille onnellisuus on sosiaalisuutta: perheeltä ja ystäviltä saatavaa tukea. Jos suomalainen kohtaa ongelmia, kuten epäonnea, murheita tai muita takaiskuja, hän näkee tilanteessa valittamisen sijaan mahdollisuuden kehittää itseään.
Näin sanoo italialainen väitöskirjatutkija Jennifer De Paola. Hän on onnellisuuden asiantuntija, joka valmistelee parhaillaan aiheesta tutkimusta Helsingin yliopistossa.
Suomalaisten onnellisuuden määritelmä poikkeaa melkoisesti italialaisten onnellisuudesta.
”Italialaiset nauttivat mielihyvästä, heidän onnellisuuteensa liittyy hedonismi. He korostavat omia tunteitaan, viihtyvyyttä ja nautintoa”, De Paola sanoo.
Miten italialainen päätyi tutkimaan toisella puolen Eurooppaa asuvien onnellisuutta?
De Paola valmistui psykologian maisteriksi Rooman Sapienza-yliopistossa. Siellä hän keskittyi kliiniseen psykologiaan ja tutki erityisesti mielenterveysongelmia sekä masennusta.
Maisterintutkielmassaan hän vertaili italialaisia ja suomalaisia opiskelijoita ja heidän käyttäytymistään. Mielenkiinto Suomea kohtaan jäi kytemään. Kliininen psykologia vaihtui sosiaalipsykologiaan ja positiiviseen psykologiaan.
Vuonna 2011 De Paola muutti Helsinkiin. Hän tutkii tekeillä olevassa väitöskirjassaan, millaisia merkityksiä ja tarkoituksia etenkin suomalaiset naiset antavat onnellisuudelle.
”Naiset kiinnostavat minua, koska Suomessa naisilla esiintyy masennusta miehiä enemmän”, De Paola sanoo.
”En halunnut tutkia onnettomuutta ja masennusta, vaan ennemminkin ihmisten toimintaa kukoistuksen ja onnellisuuden näkökulmasta.”
”Suomessa masennusluvut ovat korkealla, mutta samaan aikaan täällä pärjätään hienosti hyvinvoinnin saralla ja ollaan onnellisia”, De Paola tuumaa.
Innostus aiheen tutkimiseen vaati muutaman vuoden pohdiskelutauon. Suomeen tulon jälkeen De Paola opetti englantia – oppilaiden ikä vaihteli esikouluikäisistä aikuisiin. Väitöskirjaprosessi käynnistyi vuonna 2014.
Tutkimuksessaan hän kerää dataa muun muassa kyselylomakkeilla, ja lomakkeen tuloksiin haetaan syvyyttä avoimilla kysymyksillä, jossa vastaajat pääsevät kertomaan näkemyksiään omin sanoin. Tutkimus siis yhdistää määrällisen ja laadullisen tutkimuksen.
Väitöskirja on vielä keskeneräinen, mutta alustavan tuloksen De Paola osaa jo kertoa.
”Onnellisuuden ja onnettomuuden käsitteet eivät ole toistensa vastakohtia. Ystävät ja perhe vaikuttavat olevan merkittävimpiä onnellisuuden lähteitä, mutta onnellisuuden vastakohtana nähdään useimmiten yksinäisyys, masennus, stressi tai ahdistuneisuus.”
De Paola selventää ajatusta puhumalla onnellisuuden moniulotteisuudesta. Hänen mielestään ihminen ei toimi yksiulotteisesti niin, että on joko onnellinen tai onneton.
Onnellisuus ja onnettomuus eivät ole saman jatkumon kaksi erillistä päätä, vaan kulkevat pikemminkin rinnakkain, ja niiden välissä on yhteys.
Torstaina YK julkaisi World Happines Report -vertailunsa, jonka mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Tulokset on saatu määrällisen tutkimuksen avulla.
Raportissa tutkittiin onnellisuutta kuuden eri mittarin avulla: bruttokansantuote, terveen eliniän odote, sosiaalinen tuki, päätöksenteon valinnanvapaus, anteliaisuus ja havaittu korruptio.
”Lukujen avulla saadut tulokset eivät kerro paljoa siitä, miten yksilöt arkipäiväisessä elämässä rakentavat merkityksiä. Merkitykset löytyvät näiden lukujen takaa”, De Paola sanoo.
Suomea pidetään maailman onnellisimpana maana, mutta täällä on myös paljon masentuneita. Juuri tästä ristiriitaisuudesta De Paola sai inspiraation tutkimukselleen. Masennuksen ja onnellisuuden taustalla olevia syitä on vaikeaa mitata pelkän kyselylomakkeen avulla.
”Haluaisin rohkaista tiedeyhteisöä keskittymään laadulliseen tutkimukseen aiheesta. Siten pääsemme syvemmälle siitä, mitä syitä tilastojen ja lukujen taustalla on. Niin saamme parhaat tulokset aikaan.”
Suomen ykkössijaa YK:n vertailussa De Paola pitää asiana, josta on syytä olla ylpeä. Hän pitää sen tuloksia ja tutkimustapaa kuitenkin ristiriitaisena.
”Onnellisuuden käsite on haastava. Tiedemaailmassa ei ole sen määrittelystä yksimielisyyttä, kuten ei myöskään ole yksimielisyyttä siitä, mitä onnellisuus ihmisten keskuudessa on.”
Hän käyttää esimerkkinä kyselylomaketta, johon vastataan asteikolla 1–10.
”Tutkimukseni osallistujat vastaavat keskimäärin 8, mutta samaan aikaan emme tiedä, mitä suomalaiset tarkoittavat sillä, että ovat onnellisia.”
Ikä, sukupuoli, koulutus ja asuinpaikka saattavat vaikuttaa määrittelyyn. Lomakkeeseen laitetaan sama numero, mutta ajatus numeron taustalla voi olla hyvin erilainen. Sen määritelmän äärelle De Paola yrittää tutkimuksessaan päästä.
”Ei ole vain yhtä tyhjentävää vastausta, joka määrittää 5,5 miljoonan suomalaisen onnellisuuden.”
Tänä vuonna YK:n raportissa huomioitiin myös maahanmuuttajat ja heidän onnellisuutensa. De Paolan mielestä koko raportti olisi epäluotettava, jos ei otettaisi huomioon, että yhteiskunta ei muodostu vain suomalaisista.
”Suomi on hoitanut maahanmuuton hienosti. Myös Suomessa turvapaikanhakijoihin on kohdistunut vihapuhetta, joten parantamisen varaakin on. YK:n raportissa mitattiin maahanmuuttajien onnellisuutta, mutta myös sitä, miten suomalaiset ajattelevat maahanmuuttajista. Molemmissa avainsana on hyväksyntä”, De Paola sanoo ja huomauttaa, että on itsekin maahanmuuttaja.
Hän kokee olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa, vaikka Suomen passi vielä puuttuukin.
”YK:n raportin mukaan Suomessa maahanmuuttajat kokevat pääasiassa olevansa hyväksyttyjä.”
Mikä tekee onnellisuustutkijan onnelliseksi?
”Perheeni Italiassa ja Suomessa. Myös työni Helsingin yliopistossa, koska tunnen tekeväni jotain merkityksellistä. Lisäksi päivittäiset pienet asiat saavat minut hymyilemään. Esimerkiksi tänään olin myöhästyä raitiovaunusta, mutta tuntematon nainen piti minulle ovea ja ehdin siihen. Se teki päivästäni hyvän.”
www.hs.fi