Nora Rantalainen, 26, käy psykologilla kuin hierojalla ja toivoo, että kaikki suomalaiset tekisivät samoin – moni nuori aikuinen huoltaa mielenterveyttään
Moni nuori aikuinen käy ennaltaehkäisevästi hakemassa ongelmiinsa uutta näkökulmaa ennen kuin tilanne ehtii pahentua.
26-vuotias Nora Rantalainen ehtii tavata nopeasti ennen psykologin vastaanottoa. Hän nimenomaan haluaa kertoa, mihin on menossa, koska haluaa näin tehdä psykologilla käymisestä arkipäiväisempää.
Rantalainen itse käy samaan tapaan psykologilla kuin vaikkapa hierojalla tai kampaajalla: myös mieltä pitää huoltaa aika ajoin.
– Psykologi kuuntelee. Hirveän harva osaa tänä päivänä enää kuunnella, monet rupeavat ratkomaan niitä ongelmia. Kun asiat saa sanottua ääneen, ne ovat äärimmäisen pieniä sen jälkeen.
Hänen mielestään kaikkien suomalaisten pitäisi käydä psykologilla.
– Ei ymmärretä, kuinka tärkeää mielenhuolto on. Mieli pitäisi aina laittaa ensimmäisenä kondikseen.
Moni nuori aikuinen ajattelee Rantalaisen tavoin: apua haetaan ennen kuin mielenterveys alkaa pahasti säröillä. Ennen apua haettiin vasta, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa, sanoo Väestöliiton Terapiapalveluiden johtava psykoterapeutti Tarja Santalahti.
– Kun tuntuu, että tarvitsee uuden näkökulman, lähdetään hakemaan apua ennen kuin ollaan pahemmassa pulassa. Nimenomaan nuoret aikuiset ovat sen oivaltaneet.
Silti avun saaminen voi edelleen olla hankalaa.
Mielenterveyden häiriöihin haetaan aiempaa enemmän apua. Se johtunee osin siitä, että kynnys hakea apua on madaltunut.
Esimerkiksi Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrä on reilusti yli tuplaantunut (siirryt toiseen palveluun) kymmenessä vuodessa. Suurin ryhmä on nuoret aikuiset eli 25–34 -vuotiaat. Vuonna 2019 Kelan kuntoutusterapiaa sai yli 50 000 suomalaista.
Moni joutuu kuitenkin odottamaan terapiaan pääsyä pitkään tai ei saa sitä lainkaan. Syitä on monia: erikoissairaanhoito on osassa Suomea ruuhkautunut ja terapeuteista on pulaa.
Lyhyempi terapia avuksi?
Nora Rantalainen tietää olevansa onnellisessa asemassa, sillä apua on ollut tarjolla.
Rantalainen on huostaanotettu 13-vuotiaana. Lastenkodissa hän pääsi ensimmäisen kerran purkamaan ajatuksiaan ammattilaiselle.
Lastenkotitaustasta huolimatta hänetkin on parikymppisenä tiputettu pois avun piiristä Kelan hylättyä Rantalaisen kuntoutusterapiahakemuksen.
Osa ei kuitenkaan edes hae apua. On arvioitu, että vain puolet heistä, joille psykoterapia sopisi hoidoksi, hakee Kelan tukea. Yksi syy lienee hankala prosessi, jota on kuvailtu esimerkiksi tässä Ylen jutussa.
Parin vuoden takaisen väitöstutkimuksen mukaan masennusoireita voidaan vähentää jo muutamalla terapiakäynnillä. Lyhytterapiassa terapeutti tavataan 4–20 kertaa.
Opiskelijoiden terveydenhoitopalveluita tarjoaava YTHS pilotoi parhaillaan lyhytterapiaa omassa palveluvalikoimassaan. Tavoitteena on nopea hoitoon pääsy ja alkuvaiheen tuki, jotta opiskelija saa avun jo lievien häiriöiden hoitoon.
Kelan kuntoutuspsykoterapiakorvaus on enintään 200 terapiakäyntiä kolmen vuoden aikana. Lyhytterapian avulla useampi ihminen voisi saada apua, sanoo YTHS:n mielenterveystyön johtava ylilääkäri Tommi Väyrynen.
– Lyhytterapia on usein aivan riittävä ensivaiheen toimenpide. Jos siirryttäisiin kohti lyhytterapiaa, sillä 200 käynnillä voisi 20 ihmistä saada 10 kerran lyhytterapian.
Tällainen lyhytterapia sopii ihmiselle, jonka oireet ovat vielä lieviä he esimerkiksi vielä etsivät ratkaisua käsillä olevaan ongelmaan, sanoo Väestöliiton Tarja Santalahti.
– Kun on kyse vaikeista asioista, kuten traumoista ja persoonan rakenteeseen liittyvistä ongelmista, pitkä terapia on hyvä vaihtoehto. Lyhytterapia on kuitenkin ennaltaehkäisyssä tärkeä muoto. Odottaessa pidempään terapiaan pääsyä, saadaan tilanteeseen helpotusta lyhytterapialla.
Yksityiseltä puolelta avun saaminen voi kuitenkin olla kallista ja julkisella puolella avun saaminen saattaa kestää. Santalahti muistuttaa, että esimerkiksi koronan aiheuttamista huolista kannattaa matalalla kynnyksellä soittaa esimerkiksi auttaviin puhelimiin.
Pitääkö mulla olla jokin hätänä, että voin käydä terapiassa?
Nora Rantalainen
Nora Rantalainen sai lopulta apua sairaskassan kautta, sen jälkeen työterveydestä. Esikoisen syntymän jälkeen apu löytyi neuvolasta.
– Jos ei ole työterveysetua tai muita helppoja tukitoimia ympärillä, avun saaminen voi olla vaikeaa ja kallista, Rantalainen pohtii.
Rantalaisella menee hyvin; hän on juuri saanut esikoisensa ja elää tasapainoista, onnellista elämää. Hän käy psykologilla muutamia kertoja kuukaudessa, lähinnä purkamassa ajatuksia vaikkapa äitiydestä tai päästämässä ulos raskaan työviikon höyryjä.
– Jos ilmaisee ystävälle, että vitsi kun ahdistaa, helposti aletaan säälimään ja varomaan. Psykologi pystyy ottamaan sen vastaan, kun taas lähipiiri saattaa huolestua.
Hän uskoo, että kynnys hakea apua on madaltumassa. Somessa moni kertoo Rantalaisen tavoin käyvänsä juttelemassa ammattilaisen kanssa. On jopa sanottu, että terapiasta on tullut ylpeydenaihe.
Silti Rantalainen kokee, että on tärkeää sanoa ääneen, että on menossa psykologille. Kyseenalaistajia löytyy hänen mukaansa edelleen.
– Vieläkin se on tabu ja kysytään «ai sä käyt terapiassa, mikä sulla on hätänä». Pitääkö mulla olla jokin hätänä, että voin käydä terapiassa?
