Onni syntyy, kun on jotakin toivottavaa, tehtävää ja rakastettavaa – Ja muistaa samalla kohtuuden

Onni ei synny etsimällä, eikä yleinen mielikuva huippuhetkien onnellisuudesta päde, kirjoittaa psykologi Pirkko Lahti.

Jos ihmisellä on jotakin toivottavaa, tehtävää ja rakastettavaa, hän voi olla onnellinen. Nämä kolme asiaa sitovat elämään, mutta niistä ei pidä tehdä ylipääsemättömän korkealentoisia. Voi toivoa, että huomispäivä sujuu, tehdä jonkin keskeneräisen asian loppuun ja rakastaa vaikkapa kotiaan, lastenlastaan tai kotieläintään.

Onnellisuuden tajuaminen on tunneperäinen kokemus ja aika usein lyhytaikainen tila. Kukaan ei voi tavoitella ikuista onnellisuutta: jos ei ole kokenut surua tai ikävää, ei tiedä, mikä on hyvää oloa tai onnellisuutta. Vastakkaiset tunnetilat syventävät koettuja asioita. Jokainen on ainakin joskus onnellinen. Usein kuitenkin annamme tuntemukselle eri nimiä. Yksi puhuu hyvästä olosta, toinen rauhallisuudesta, kolmas euforisesta elämyksestä – ja joku onnellisuudesta. Onnellisuutta ei voi vertailla, sillä se on aina omakohtainen kokemus.

Jossain määrin onnellisuus on myös valinta. Voit kokea sairaanakin itsesi onnelliseksi – tai sitten pelkästään kurjaksi riutujaksi. Tapa suhtautua asioihin värittää myös sanastoamme ja tulkintojamme.

Onnellisuus on yhden ihmisen kokemus, mutta sen kokemiseen tarvitaan yhteisöä. Ihmisellä halu on jakaa asioitaan ja tunteitaan. Yksinkin voi kokea onnellisuutta, mutta tunteen välittäminen muille lisää sen arvostusta. Asian tekeminen yhdessä parantaa kokemusta. Me teimme sen! Yhdessä ponnistelu jakaa tunteen.

Ihminen mieltää itsensä usein onnelliseksi suurten tapahtumien yhteydessä. Häät, lapsen syntymä, oppilaitokseen pääseminen ja valmistuminen sekä työpaikan saaminen ovat onnen hetkiä. Tosin tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kuherruskuukausi suju kovin usein toivotusti. Onni ei synny etsimällä, eikä yleinen mielikuva huippuhetkien onnellisuudesta päde. Onni on koettava itse.

Onnellisuus ei ole ylöspäin kohoava vaakasuora viiva, vaan siinä on kuoppia ja notkoja. Terveys on mainio lisä hyvään oloon. Onnellisuudessa ei siis ole mitään yksinkertaista sääntöä.

Onko sitten rakkaus aina ehto onnellisuuteen? Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen lisäävät hyväksytyksi tulemisen perusvirettä. Ne luovat pohjaa sille, että kokee asiat myönteisinä. Vastoinkäymiset taas koettelevat henkistä joustavuutta eli resilienssiä. Kriisien kautta voi kuitenkin myös löytää levollisen olon, pohjan onnellisuuteen, kun kokee selvinneensä pahoista hetkistä.

Rakkaus on ainutlaatuinen tunne, mutta sitäkin oppii säätelemään. Voi etsiä uusia kohteita tai sävyjä sen kokemiseen. Rakastaa voi niin, että melkein tukehtuu, mutta rakkaudellaan voi myös tukehduttaa toisen. Ihmisten kanssakäymisessä tarvitaan aika lailla kohtuullisesti kaikkea. Liika on liikaa, on se sitten rakkautta, onnellisuutta tai mitä tahansa.

Bhutan on julistanut itsensä onnelliseksi maaksi ja Suomi on onnellisuustilastojen kärkimaa. Tilastot ja mallit rakentuvat mittauksista, jotka liittyvät esimerkiksi maan demokraattisuuteen, talouteen ja turvallisuuteen. Kansalaiset voivat silti kokea asian aivan eri tavalla – eli Suomessa ei asukaan maailman onnellisin kansa. Yksinkertaisin sääntö oli tämän kirjoituksen alussa: Etsi toivoa, tehtävää ja rakkautta. Määritä ne kohtuullisiksi.

Kirjoittaja on psykologi ja eläkeläinen.

https://www.apu.fi/