Mari Pulkkisen surua käsittelevän väitöskirjan viimeistely keskeytyi omaan suruun, ja tutkimus jäi vuosiksi sivuun, kun kaksi hänen syntymätöntä lastaan kuoli.
Eihän niin voi käydä, että surua käsittelevän väitöskirjan viimeistely keskeytyy omaan suruun! Näinkin Mari Pulkkiselle on ihmetelty.
— Miksi ei voisi? Kuoleman ja surun parissa työskentely ei altista kuolemalle, mutta ei myöskään suojaa siltä.
Pulkkisen tutkimus jäi vuosiksi sivuun, kun kaksi hänen syntymätöntä lastaan kuoli. Hän jatkoi myöhemmin ja väitteli vuonna 2016.
Heti hän ei aavistanut, millainen työura surusta muodostuu. Helsingin Sanomat nosti väitöksen pääkirjoitukseensa, ja sen jälkeen puhujapyynnöille ei näkynyt loppua.
Героиня нашего нового интервью потрясающая и смелая девушка Юлия, диагноз которой шизоаффективное расстройство депрессивного типа. Первые симптомы болезни возникли в 2011 году в США, а в следующем году Юлия оказалась там в больнице с диагнозом «депрессия с психозом». Нашей героине пришлось вернуться в Россию, где ей диагностировали шизофрению, а спустя какое-то время уже снова в стационаре диагноз поменяли на ШАР. Сегодня Юля работает бекэнд программисткой в компании Mail.Ru Group, увлекается Вин-Чунь (китайская школа 
Tanssitreenejä, glamouria, palkintogaaloja. Matkustamista ja rauhoittavia tunteja metsässä omien ajatusten kanssa. Moninainen on sana, jolla Linnea Leino kuvailee viime vuottaan.