Рубрика: Из личного опыта

Опубликовано от — Оставить комментарий

Tuhlasin hirveät määrät rahaa, ja tämän siitä opin.

Antti RönkäHoltiton rahankäyttöni oli oire ahdistuksesta, mutta yksi kysymys helpotti tuhlaamisen hillitsemistä, kirjoittaa Rönkä. Kolumnin voi myös kuunnella.

Sanonta kuuluu, että jos nuorena on pihi ja vanhana köyhä, ei näe ilon päivää ikinä. Olen perustellut tällä lentävällä lauseella tuhansia ostoksia. Olen tukeutunut siihen satojen maksupäätteiden äärellä, hetkeä ennen laitteen piippausta ja katarttista ”tapahtuma hyväksytty” -ilmoitusta. Olen muistellut sanontaa aamuisin nettipankin äärellä, silmäillessäni matemaattisen ankaraa dokumentaatiota edellisestä illasta.

Toisin sanoen: olen tuhlannut ja valehdellut itselleni, että se on ihan ok.

Tavallaan sanonta on oikeassa. En näe itseisarvoa rahojen päällä istumisessa, ja elämä, jossa jokaisen euron jälkeen pitäisi ruoskia itseään, ei tunnu elämisen arvoiselta. Jos rahan kuluttaminen tai hallittu tuhlaaminen tuottaa aitoa iloa, on se mielestäni hyväksyttävää. John Lennonin aforismi, ”aika jonka tuhlaamisesta nautit, ei ole tuhlattua aikaa”, sopii myös rahankäyttöön.

Jos olen ahdistunut, yritän refleksinomaisesti puuduttaa ikävän tunteen ostamalla jotain tai tuhlaamalla takseihin, matkoihin, ravintoloihin ja baareihin.

Jossain menee kuitenkin aina raja, jonka jälkeen hauska muuttuu tyhmäksi tai ahdistavaksi. Omalla kohdallani tuo raja on ylittynyt liian monta kertaa. Se ylittyi esimerkiksi silloin, kun ostin 175 euroa maksavan paidan, josta en edes pitänyt. Tai silloin, kun varasin hetken mielijohteesta hotellihuoneen, jossa lähinnä makasin sängyllä ja ihmettelin, miksi olen täällä.

Rahankäyttöahdistuksen juurille pääsee erottelemalla, milloin rahankäyttö tuottaa aitoa iloa ja milloin se on pakonomaista, oire jostakin. Tililtäni vuotavan rahan määrä on suoraan verrannollinen mielenterveyteni horjumiseen.

Jos olen ahdistunut, yritän refleksinomaisesti puuduttaa ikävän tunteen ostamalla jotain tai tuhlaamalla takseihin, matkoihin, ravintoloihin ja baareihin. Myös psykologian tutkimuksissa(siirryt toiseen palveluun) on osoitettu rahan symbolinen merkitys kuolemanpelon torjumisessa.

Yritän päästä rahalla tunnelmaan, jota ahdistuksella ei ole varaa tulla pilaamaan. Ei liene yllättävää, että sellainen tunnelma kestää suunnilleen 12 minuuttia. Sen jälkeen ahdistus palaa, ja ahdistuksen seurassa vielä syyllisyys tuhlaamisesta.

Vaikka tiedän tämän mekanismin, kompastun samoihin virheisiin aina uudestaan. Tuhlaaminen aiheuttaa ahdistusta ja ahdistus jälleen tuhlaamista.

Tuntuu hyvältä tuhlata vielä enemmän, kun on tuhlannut jo vähän. ”Haluan kärsiä kaksin verroin”, kuten perheensä säästöjä juova virkamies sanoo Fjodor Dostojevskin romaanissa Rikos ja rangaistus.

Viime vuosina tietoisuus kuluttamisen ympäristövaikutuksista on vähentänyt vaatteiden ja tavaroiden haalimista. Syydän rahaa silti edelleen – ja sitäkin enemmän – aineettomiin asioihin.

Rahasuhteen todelliseen korjaamiseen tarvittaisiin ekonomia ja terapeuttia. Ensiapua saa kuitenkin antiikin Rooman keisarilta, Marcus Aureliukselta. Hän kirjoitti kuolemansairaana muistiin stoalais-sävytteisiä ajatuksia, joita ei tarkoittanut julkaistavaksi. Myöhemmin kirjoitukset kuitenkin julkaistiin nimellä Meditations (suom. Itselleni).

Eräs mietteistä on tällainen: ”Kysy jokaisesta teosta: ’Mikä on tämän suhde minuun? Kadunko sitä myöhemmin?’”

Ensimmäinen kysymys on nerokas. Se paljastaa ilmiön, joka on itsestäänselvä, mutta jota ei huomaa ajatella: teemme kaiken jonkin yllykkeen ohjaamana, jonkin tunteen tai ajatuksen. Alkuperäinen tunne tai ajatus kuitenkin hämärtyy itseltämme, ja jäljelle jää pelkkä toiminta.

Aureliuksen kysymys palauttaa yhteyden toiminnan ja alkusyyn välille. Miksi halusin ostaa 175 euron paidan tai mennä hotellihuoneeseen makaamaan? Ehkä siksi, että luin ahdistavan uutisen tai olin muuten vain sekaisin?

Katumuksen etukäteisarviointi on sen sijaan turhaa. Ainakaan minua se ei ole estänyt tekemästä tyhmiä päätöksiä. Olenko tiennyt, että toimin kuin idiootti? Olen. Olenko ajatellut, että kadun tätä myöhemmin? Olen. Onko se pidätellyt minua? Ei.

Kun negatiivisen yllykkeen sanoittaa itselleen, tuhlaamisesta on helpompi kieltäytyä.

Yhteyden palauttaminen toiminnan ja alkusyyn välille kuitenkin auttaa, ainakin minua. Kun negatiivisen yllykkeen sanoittaa itselleen, tuhlaamisesta on helpompi kieltäytyä. Kutsun sitä raivosäästämiseksi. Nyt harmittaa, mutta harmista saa tarvittavaa voimaa kieltäytymiseen. ”Minähän hitto soikoon säästän nämäkin rahat”, ajattelen, ja kiitän itseäni seuraavana aamuna.

Antti Rönkä

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija

https://yle.fi/

https://yle.fi/

Опубликовано от — Оставить комментарий

Yli 400 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä.

Riikka MatikainenMasennuslääkkeisiin liittyvässä keskustelussa on asiantuntijoiden mukaan parantamisen varaa.

Riikka Matikainen sai apua toisesta kokeilemastaan mielialalääkkeestä. – Lukijat ovat kyselleet lääkityksestäni, mutta en halua suositella lääkettäni muille, vaan neuvon aina puhumaan asiasta lääkärin kanssa. Vaikka lääke auttaa minua, se ei auta välttämättä muita. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

Masennuslääkkeitä käyttänyt Riikka Matikainen, 26, kokee, että lääkkeiden käyttöön liittyy virhekäsityksiä ja ennakkoluuloja, eikä niistä sen vuoksi uskalleta keskustella avoimesti. Hänen mielestään näin ei pitäisi olla.

– Virhekäsityksiä saattaa syntyä huonojen hoitokokemusten myötä, jos vaan lyödään vääränlaiset lääkkeet kouraan ja lähetetään kotiin. Onneksi on sellaisiakin lääkäreitä, jotka oikeasti välittävät. Se on valitettavaa, että näin tapahtuu, mutta täytyy vaan olla sinnikäs ja vaatia apua tai mennä toiselle lääkärille.

Matikaiselle on myös ennen hoitoon hakeutumista sanottu, että lääkkeiden käyttöä ei kannata aloittaa, koska niillä vain turrutetaan tunteet, ja lääkäri jättää tämän jälkeen oman onnensa nojaan, eikä itse ongelmaan puututa.

– Pitäisi puhua enemmän lääkkeiden yksilöllisyydestä ja siitä, että sopivaa lääkettä voi joutua etsimään ja joillekin sitä ei välttämättä ollenkaan löydy.

Kelan tilaston(siirryt toiseen palveluun) mukaan Suomessa oli vuonna 2017 yhteensä yli 400 000 masennuslääkkeen saajaa.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean kliinisen farmakologian erikoislääkäri Maria Paile-Hyvärinen sanoo, että dramaattista muutosta masennuslääkkeiden kulutuksessa ei ole tapahtunut pitkään aikaan.

– Kun haittoja korostetaan julkisuudessa, saattaa käydä niin, että potilaat, jotka oikeasti tarvitsevat lääkkeitä, lopettavat ne. On tärkeää puhua haitoista, mutta päätökset lääkemuutoksista tulisi aina tehdä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa, Paile-Hyvärinen kertoo.

Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson uskoo, että keskustelu masennuslääkkeiden käytöstä on Suomessa polarisoitunutta.

– Keskustelu on mustavalkoista. Niistä saa kokemuksen, että ne ovat hyviä tai huonoja. Suuri osa kuitenkin saa hyötyä ja pieni osa ei saa.

Karlssonin mukaan hoitoon hakeutumisen kynnys on alentunut ja diagnostiikka parantunut.

– Edelleen lääkehoidon asema on kuitenkin ylikorostunut. Lääkäreiden tietoisuus on parantunut ja ymmärrys lisääntynyt. Etuja ja haittoja pitää punnita.

Burnout vei sängyn pohjalle

Siitä on nyt kaksi ja puoli vuotta, kun Riikka Matikainen aloitti masennuslääkkeiden käytön.

Hän hakeutui terveyskeskukseen hoitoon, kun koki keväällä 2016 loppuunpalamisen. Biologian, kemian ja maantiedon aineenopettajaksi opiskeleva Matikainen oli niin lopussa, ettei ollut työ- ja opiskelukykyinen.

– En meinannut jaksaa nousta sängystä ylös ja silloin piti hakea apua. Siinä vaiheessa lääkärit saivat minut ymmärtämään, että minulla on myös pahoja masennusoireita, vakavaa ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia.

Matikainen keskusteli lääkärin kanssa, että hän voisi hyötyä mielialalääkkeestä, ja lääkäri suositteli myös saman tien hakeutumista psykoterapiaan.

Kuva: Tero Kyllönen / Yle

Matikaiselle tehtiin verikokeita ja muut tekijät suljettiin pois. Hän sai diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Lääkäri kertoi Matikaiselle, että hänen suosittelemansa lääke on hyvin yleinen ja sillä on saatu hyviä hoitotuloksia. Hänen mielestään pitkistä keskusteluista huolimatta sivuvaikutuksista tai sopivuuden tunnistamisesta ei kerrottu riittävästi.

– Alussa lääke tuntui hieman auttavan ja palauttavan toimintakykyä, mutta sen jälkeen olo ei merkittävästi puolentoista vuoden aikana parantunut ja kärsin tietämättäni sivuoireista. Kaiken kaikkiaan jäi kokemus, että lääke ei ollut juuri minulle sopiva.

Matikaisen ja psykiatrin yhteisellä päätöksellä lääkitys ajettiin lopulta alas.

Matikainen ei käyttänyt masennuslääkkeitä yli puoleen vuoteen, kunnes hän sai toukokuussa lähetteen psykiatriselle poliklinikalle ja siellä keskusteltiin eri vaihtoehdoista lääkehoidon suhteen. Hoitokokemus oli kokonaisvaltaisesti erilainen, sillä Matikainen koki, että häntä kuunneltiin ja ymmärrettiin aivan eri tavalla kuin terveyskeskuksessa. Lääkkeen aloitusta seurattiin tarkasti ja kyseltiin voinnista ja mahdollisista sivuoireista.

Elämään palasi värit.

Riikka Matikainen

– Huomasin pian, että lääke alkoi auttaa. Se palautti toimintakykyä ja normalisoi oloa. Elämään palasi värit.

Matikainen alkoi siis toisin sanoen kokea positiivisia ja negatiivisia tunteita.

– Masennusta voi olla vaikea ymmärtää, sillä masentunut voi hymyillä, vaikka hän ei tuntisi iloa. Masentunut voi itkeä, muttei tunne surua. Nämä ovat opittuja eleitä, mutta sisäisesti ihminen tuntee olonsa tyhjäksi.

Suurin osa saa masennuslääkkeistä sivuvaikutuksia

Turun yliopiston Hasse Karlssonin mukaan pieni osa potilaista voi kokea, että positiiviset ja negatiiviset tunteet latistuvat masennuslääkkeiden käytön myötä.

– Se on virhekäsitys, että persoonallisuus muuttuu.

Suurin osa saa Karlssonin mukaan masennuslääkkeistä sivuvaikutuksia, joiden pitäisi mennä ohi päivien tai viikon sisällä aloittamisesta. Samalla suurin osa ihmisistä ei alkuun huomaa positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia.

– Jos haittoja tulee, yleiset sivuvaikutukset ovat pahoinvointia, hikoilua, vatsavaivoja tai päänsärkyä, Karlsson sanoo.

Potilaiden kannattaa lukea pakkausselosteita. Jos miettii haittavaikutuksia, kannattaa keskustella niistä lääkärin kanssa.

Fimean kliinisen farmakologian erikoislääkäri Maria Paile-Hyvärinen

Fimean Maria Paile-Hyvärinen sanoo, että kaikilla lääkkeillä on joitakin haittoja. Avainasemassa on lääkärin ammattitaito. Haitat ja hyödyt täytyy punnita tarkkaan jokaisen potilaan kohdalla.

– Potilaiden kannattaa lukea pakkausselosteita. Jos miettii haittavaikutuksia, kannattaa keskustella niistä lääkärin kanssa.

Hasse Karlssonin mukaan masennuslääkkeiden lopettaminen voi olla vaikeaa.

– Annosta pitäisi vähentää vähitellen käyttäen puolta annosta muutama viikko ja käyttää vähintään kuukauden annoksen lopettamiseen hitaasti.

Terapia auttaa käsittelemään menneisyyttä

Riikka Matikainen ei ole kuitenkaan ollut pelkkien lääkkeiden varassa, vaan tämän vuoden helmikuusta lähtien hän on käynyt myös Kelan kuntoutuspsykoterapiassa.

Matikaiselle päätös hakeutua terapiaan ei ollut kuitenkaan helppo. Puolentoista vuoden sinnittelyn jälkeen hän myönsi tarvitsevansa terapiaa.

– En ensin uskonut, että olin oikeasti niin huonossa kunnossa, vaan jatkoin ylisuorittamista ja selviytymistä.

Turun yliopiston Hasse Karlsson uskoo, että juuri lääkehoidon ja psykoterapian yhdistelmä auttaa parhaiten masennuksessa toipumisessa. Silti psykoterapian käytöstä on Karlssonin mukaan vaikeaa saada luotettavia lukuja, koska ala on kirjava.

– Siinä olisi parantamisen varaa etenkin terveyskeskuksissa, että yhdistelmähoidot toimisivat paremmin.

Karlssonin mukaan haaste on eteenpäin meneminen siinä, miten yksittäistä potilasta pitäisi hoitaa.

– Potilasta pitää kuulla. Heidän omaa mielipidettään ei oteta edelleenkään huomioon tarpeeksi.

Vahvat ihmiset hakevat apua

Riikka Matikainen uskoo, että hänellä on tällä hetkellä paras mahdollinen hoito, kun hän käy terapiassa, syö itselleen sopivaa lääkettä ja hänellä on mahdollisuus edelleen olla psykiatrian poliklinikalle tarvittaessa yhteydessä.

Matikainen pitää nykyään tärkeänä, että asioista puhutaan avoimesti. Hän kirjoittaa terveyteen ja hyvinvointiin painottunutta blogia (siirryt toiseen palveluun)ja päivittää Instagramia. Niissä hän on kertonut myös mielenterveysongelmistaan.

– Toivoisin avoimuutta ja järkiperäistä keskustelua. Yksittäiset hyvät tai huonot kokemukset lääkkeistä eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia mielialalääkkeitä.

Riikka Matikainen kertoo saaneensa kirjoittamastaan blogista palautetta siitä, että moni jakaa hänen kokemuksensa ja saa kirjoituksista vertaistukea. Useat ovat myös kokeneet saaneensa rohkeutta olla itsekin avoimempia tai kertoneet uskaltaneensa hakea apua. Kuva: Petteri Sopanen / Yle

Kuka tahansa voi sairastua masennukseen, eikä se tee hänestä huonompaa tai vähemmän arvokasta ihmistä. Matikaisen mukaan on suurta vahvuutta myöntää itselleen tarvitsevansa apua.

Lääkäriin tai psykoterapiaan hakeutuminen on Matikaisen mukaan osoitus siitä, että ihminen haluaa kehittää itseään ja parantaa elämänlaatuaan, ei merkki heikkoudesta.

– Lääkityksen aloittaminen ei myöskään tarkoita sitä, että sairastumisen syyt sivuutettaisiin, vaan lääkkeet voivat olla osa hoitoa. Samoin, jos ihmisellä on jalka poikki, ovat kipulääkkeet inhimillinen osa hoitoa muun ohessa.

https://yle.fi/

 

Опубликовано от — Оставить комментарий

Kiitos, anteeksi, hyvästi.

Mikko-pojan käsikirjoittama jäähyväisviesti: "Kiitos, anteeksi, hyvästi."Toukokuun kuudennen päivän aamu vuonna 2014 oli kylmä. Turussakin lämpötila oli laskenut pakkasen puolelle yön aikana. Sari Palmunen laittoi kotonaan aamupalaa. Mikko-poika oli tuomassa pyykkejä pestäväksi, joten samalla he voisivat syödä aamiaisen yhdessä.

Sinä aamuna Sari oli päättänyt hieman hemmotella poikaansa. Tarjolla oli Mikon suosikkileipää ja kahvikin tippumassa.

– Yleensä en palvele lapsiani, vaan he saavat itse ottaa kaapista mitä haluavat. Nyt kaikki oli valmiina pöydällä. Kahvi oli nimenomaan Mikolle, sillä itse juon teetä.

Aamupalavierasta ei kuitenkaan kuulunut, joten Sari soitti Mikon isälle ja veljelle, mutta heilläkään ei ollut pojasta havaintoja. Juuso-veli oli hieman huolissaan, sillä Mikon facebook-profiili oli poistunut yön aikana.

– Juuson mielestä profiilin poistaminen ei ollut normaalia. Mikko oli sosiaalisessa mediassa yleensä aina läsnä. Nytkin heillä oli jäänyt jokin bändikeskustelu kesken. Minä en osannut huolestua asiasta siinä kohtaa vielä enempää.

Sari Palmunen sisällä pimeässä huoneessa.
Kuva: Tero Kyllönen / Yle

Hiljalleen huoli alkoi hiipiä äidinkin mieleen. Kahvi jäähtyi pannussa ja Sarin oli pakko soittaa ex-miehelleen uudemman kerran. He sopivat, että isä lähtisi kohta pojan luokse tarkistuskäynnille.

– Hän ei koskaan ehtinyt Mikon asunnolle. Poliisit olivat käyneet isän ovella työpäivän aikana, mutta ketään ei ollut kotona. Isä sai kuulla suruviestin poliisilta puhelimen välityksellä. Pian sen jälkeen hän soitti minulle, että Mikko on kuollut.

Sari sulki puhelimen, huusi ja tärisi. Maailma romahti.

Mikko oli täydellisyyden tavoittelija, joka ei hyväksynyt vikoja itsessään.

Neljä vuotta myöhemmin Sari purkaa muuttolaatikoita uudessa kodissaan. Mikon valokuvat ovat löytäneet jo paikkansa olohuoneen pöydältä. Kuvien edessä palaa kynttilä.

Valokuvia Mikko-pojasta pöydällä.
Kuva: Tero Kyllönen / Yle

– Tuntuu, että Mikon kuolema oli vasta eilen. Toisaalta neljä vuotta on pitkä aika siihen, etten ole nähnyt omaa poikaani. Ikävä ei lopu koskaan, mutta se muuttaa paljon muotoaan. Ehkä sitä miksi-kysymystä ei pohdi enää niin paljon.

Miksi-kysymystä perhe on todellakin ehtinyt pyöritellä, sillä Mikon itsemurha oli kaikille valtava järkytys ja ennen kaikkea iso yllätys. Kukaan ei aavistanut, että sellaista voisi tapahtua. Ei edes paras ystävä tai veljet.

– Soitettiin kaikki mahdolliset tahot läpi, kysyttiin kavereilta ja koulusta, mutta mitään järkevää selitystä ei löytynyt. Mikko oli täydellisyyden tavoittelija, joka ei hyväksynyt vikoja itsessään, mutta hänellä oli yhdeksän vuoden ajan uniongelma.

En usko, että Mikko halusi oikeasti kuolla.

Uniongelmaa yritettiin hoitaa melatoniinin avulla, jotta nukkuminen onnistuisi edes jotenkin.

– Mikko ei ehkä hyväksynyt, että hänellä on uniongelma ja päätti kokeilla olla ilman melatoniinia, mutta ei onnistunut siinä. Se on paras mahdollinen selitys, jonka olen itselleni keksinyt.

Mitä ilmeisimmin Mikko oli lopettanut melatoniinin käytön noin puoli vuotta ennen itsemurhaa. Väsymystään hän oli selitellyt insinööriopintojen ja musiikkiharrastuksen aiheuttamalla stressillä.

Äitikin piti normaalina, että 19-vuotias opiskelija on välillä väsynyt.

– En usko, että Mikko halusi oikeasti kuolla. Tuska oli varmasti niin kova, ettei hän keksinyt muuta ratkaisua.

Itsemurha oli raaka. Mikko hirttäytyi hyppäämällä alas kahdeksannesta kerroksesta. Poliisi löysi asunnosta viestin. Keltaiselle post-it-lapulle oli kirjoitettu kolme sanaa. Kiitos, anteeksi, hyvästi.

Mikko-pojan käsikirjoittama jäähyväisviesti: "Kiitos, anteeksi, hyvästi."
Kuva: Tero Kyllönen / Yle

– Jäähyväisviesti oli lyhyt ja ytimekäs, Mikon tyylinen.

Asuntoon meneminen tuntui Sarista järkyttävän pahalta. Sydän hakkasi ja ahdisti. Kodissa kaikki oli ennallaan. Olohuoneen pöydällä oli karkkipussi, puoliksi syöty suklaalevy ja tyhjä oluttölkki.

Housut olivat sohvan reunalla kuin odottaen, että ne pian vedettäisiin jalkaan. Sarista tuntui, että Mikko voisi tulla minä hetkenä hyvänsä vessasta.

– Kävelin asunnossa ja juttelin Mikolle hiljaa mielessäni. Ehkä sanoin muutaman sanan ääneenkin. Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut täällä? Mitä olet miettinyt ja tuntenut? Miksi et pyytänyt apua, jos sinulla oli huono olla?

Itsemurha toi mukanaan myös itsesyytökset.

Sari Palmunen seisoo parvekkeellaan ja katsoo ulos luontoon.
Kuva: Tero Kyllönen / Yle

– Olenko näin huono äiti, ettei poikani halunnut elää täällä meidän kanssa. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat ajatukset olen läpikäynyt – mitä olen tehnyt väärin.

– Ystävät ovat sanoneet, ettei Mikon itsemurha ole minun vika, olen kasvattanut kaikki lapseni samalla tavalla. Mutta kyllä syyllisyyden tunteesta on tosi vaikea päästä eroon.

Syyllisyyttä Sari kertoo tuntevansa nimenomaan siitä, että Mikko ei ollut valmis puhumaan ongelmistaan kenellekään. Kukaan ei saanut mahdollisuutta auttaa häntä.

Siinä tilanteessa auttaisi parhaiten, kun joku toisi vaikka kattilallisen soppaa.

Tutkimusten mukaan itsemurha traumatisoi lähipiirissä keskimäärin 6-10 henkilöä, ja apua tarvitsi myös Sari perheineen. Perheen tukena kävi kriisityöntekijä sekä päivystävä diakoni. Surunvalittelujakin alkoi tulla.

– Siinä tilanteessa auttaisi parhaiten, kun joku toisi vaikka kattilallisen soppaa, sillä mitään arkiaskareita ei pysty tekemään. Kukkien tuominen on perinteinen tapa osoittaa myötätuntoa, mutta konkreettinen läsnäolo tai ruoan laittaminen auttaisi paljon enemmän kuin ne kukkaset.

Oman traumansa jätti myös itsemurhan raaka tekotapa.

Sari Palmunen seisoo parvekkeellaan ja katsoo kameraan.
Kuva: Tero Kyllönen / Yle

– Kukaan meistä ei ole nähnyt sitä, kun Mikko teki itsemurhan. Mutta se mielikuva oli minulla koko ajan näköpiirissä ja siitä oli vaikea päästä eroon.

– Onneksi pappi antoi ohjeen, että voin ajatella mielikuvaa isona tauluna, jota pikkuhiljaa pienennän ja siirrän sivuun.

Sari kertoo taulun olevan nyt korttipakan kokoinen, mutta matkassa se kulkee koko ajan. Jouluna ja Mikon syntymä- tai kuolinpäivänä taulu on yleensä vähän suurempi.

En ole ihminen, joka itkisi ja surisi koko ajan.

Mikko, veljeksistä keskimmäinen, ehti olla melkein 20 vuotta äitinsä elämässä. Muistoja on kertynyt paljon. Kolme poikaa touhusi paljon yhdessä. Ensin leikkien ja myöhemmin musiikkiharrastuksen parissa.

– Muistoja ei voi kukaan ottaa minulta pois, mutta olisi ollut kiva, jos niitä olisi tullut vielä lisää. Aina välillä tulee mieleen, että tässä tilanteessa Mikko sanoisi näin tai tekisi noin. Nyt muuton aikanakin puhuttiin paljon, että Mikko oli reipas muuttolaatikoiden kantaja.

– En ole ihminen, joka itkisi ja surisi koko ajan, silloin omasta elämästä ei tulisi mitään. Mutta muistoissa Mikko elää joka ikinen päivä.

Muistoja Sari on koonnut myös kuvakirjaan, jonka hän teki melko pian Mikon kuoleman jälkeen. Se oli iso osa surutyötä. Kirjan kansien väliin mahtuu Mikon koko elämä aina lapsuudesta hautausmaalle asti.

Sari kääntelee kirjan sivuja ja pysähtyy yhden kuvan kohdalle.

Kahden kuvan kollaasi. Toisessa kuvassa kummitäti laittaa rippiristiä Mikon kaulaan, toisessa risti on Sarin kaulassa.
Kuva: Yle, Antti Tuunanen, Tero Kyllönen

– Tässä on Mikon rippijuhlat ja kummitäti laittaa rippiristiä pojan kaulaan. Mikon kuolinpäivästä asti rippiristi on ollut minun kaulassa, enkä ole sitä vielä toistaiseksi saanut pois otettua.

Voiko oman pojan itsemurhasta koskaan päästä yli? Sarin mielestä siitä ei voi mitenkään selviytyä, mutta omassa elämässä on pakko selviytyä eteenpäin.

Hakeuduin heti vertaistuen piiriin.

– Ei se ole helppoa. Varsinkaan ensimmäinen vuosi, kun kaikki juhlapäivät täytyy kokea ilman sitä yhtä ihmistä. En kuitenkaan usko, että Mikko teki itsemurhaa sen takia, että me kärsittäisiin täällä. Joten en koe syyllisyyttä siitä, että elän omaa elämääni eteenpäin, vaikka Mikko ei täällä olekaan.

Suurimman avun Sari on saanut vertaistuesta.

Sari Palmunen pitää käsissään Mikko-pojan jäähyväisviestiä.
Kuva: Tero Kyllönen / Yle

– Hakeuduin heti vertaistuen piiriin. On tosi yksilöllistä, millaista apua kukin haluaa, mutta minulle vertaistuki on toiminut parhaiten. Vaikeasta asiasta voi puhua suoraan ja toiset ymmärtävät heti, mistä on kyse.

Tukea Sari on saanut kriisikeskuksen kautta sekä Surunauhan vertaistuki- ja seurakunnan sururyhmässä. Myöhemmin Sari on myös pitänyt omia luentoja Menetetty tulevaisuus -otsikon alla ja halunnut näin purkaa itsemurhien ympärillä olevaa häpeäleimaa.

Olisi pitänyt kaapata poika mukaan.

Perheen ulkopuolisille neljä vuotta on pitkä aika, eikä kovinkaan moni enää ota puheeksi Mikon kuolemaa. Silti Sari toivoisi, että joskus kysyttäisiin hänen vointiaan.

– Ei Mikon itsemurhasta tarvitse joka päivä puhua, mutta se tuntuisi hyvältä, jos joku kysyisi, miten olen pärjännyt. Minulla on yksi läheinen ystävä, jonka kanssa puhutaan asiasta paljonkin. Ihan kuin kaikki muut olisivat jo sen unohtaneet.

Sari Palmunen katsoo ulos ikkunasta, josta heijastuu hänen peilikuvansa.
Kuva: Tero Kyllönen / Yle

Omissa ajatuksissaan Sari palaa usein neljän vuoden taakse. Viimeistä kohtaamista Mikko-pojan kanssa hän ei unohda koskaan.

– Olin silloinkin viemässä pyykkejä Mikolle. Kassissa oli myös limsaa, leipää ja herkkuja. Vaihdoimme pikaiset kuulumiset, halasimme ja toivotimme hyvät pääsiäiset toisillemme.

– Tilanne on kalvanut minua pitkään, enkä ole vieläkään päässyt yli siitä, että näimme niin pikaisesti juuri silloin. Harmittaa vietävästi! Olisi pitänyt kaapata poika mukaan.

Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua numerossa 010 195 202. Keskusteluapua saa myös Sekasin-chatista ja verkkokriisikeskus Tukinetistä.

Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan, saat vertaistukea Surunauha ry:sta.

https://yle.fi/