Опубликовано Оставить комментарий

Masennus ei aina oireile tyypillisellä tavalla.

Ihminen voi olla masentunut, vaikka nousee aamuvarhaisella töihin, huolehtii itsestään ja tapaa ystäviään. Niin kutsuttua korkean toimintakyvyn masennusta sairastava suoriutuu arjesta, mutta asiat eivät enää tuo iloa.

Kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti, sosiaalipsykologi ja kirjailija Emilia Kujalan mukaan korkean toimintakyvyn masennuksessa paha olo voi näyttäytyä puuhakkuutena ja pysähtymisen vaikeutena. Korkean toimintakyvyn masennus ei ole Suomessa virallinen diagnoosi, mutta ilmiö on Kujalan mukaan yleinen.

– Masennus on tila, jossa käsitys itsestä, toisista ja tulevaisuudesta on negatiivinen. Tyypillisesti masennusoireisiin liitetään toimintakyvyn lasku ja se, että pienikin ponnistelu uuvuttaa. Korkean toimintakyvyn masennuksesta kärsivä kuitenkin pitää itsensä sitä kiireisempänä, mitä huonommin voi.

Joskus masennuksen havaitseminen voi olla vaikeaa jopa ammattilaisille.

– Stereotyyppinen kuva masennuksesta on, ettei ihminen jaksa nousta sängystä. Psykoterapeutin työssäni tapaan kuitenkin paljon potilaita, joiden oireilu ei täytä masennuksen tyypillisiä diagnostisia kriteerejä. Silloin masennusdiagnoosi voi tulla yllätyksenä myös masentuneelle itselleen, hän sanoo.

Korkean toimintakyvyn masennuksesta kärsivä saa paljon aikaan, mutta omien tarpeiden, tunteiden ja rajojen tunnistaminen on hankalaa. Koska tahdosta riippumaton hermosto käy ylikierroksilla, olo voi olla rauhaton ja rentoutuminen vaikeaa.

Tehokkuutta ja itsen kehittämistä ihannoiva aika ruokkii mielenterveyden ongelmille altistavia riittämättömyyden ja häpeän tunteita.

– Elämme aikaa, jossa arvostetaan reippautta, päämäärätietoisuutta ja kykyä johtaa itseään. Koska tulemme jo varhain nähdyiksi suoritusten ja kapeas­ti määritellyn menestyksen kautta, opimme piilottamaan haavoittuvaisuutemme.

Emilia Kujala: ”Myös oma toipumiseni lähti käyntiin vasta, kun uskalsin laskea pärjäävän suojamuurini”

Kujalan mukaan korkean toimintakyvyn masennus on tyypillistä suorittamiseen ja ylikontrolliin taipuvaisille ihmisille, jotka vaativat itseltään liikaa ja pyrkivät häivyttämään todellisia tarpeitaan ja tunteitaan.

– Taipumus käyttää suorittamista selviytymiskeinona syntyy paitsi kasvuympäristön ja siellä opittujen selviytymiskeinojen myös biologisten ja geneettisten seikkojen perusteella. Suorittamisen taustalla voi olla myös alitajuntainen pyrkimys tukahduttaa vaikeaksi kokemiaan tunteita.

Käyttäytymisen aktivointi on yksi tavallisimmista masennuksen lääkkeettömistä hoitokeinoista. Masentunutta kannustetaan tekemään mielihyvää tuottavia asioita, kuten tapaamaan ihmisiä tai liikkumaan.

– Toimintakykyiselle masentuneelle ryhtyminen on kuitenkin harvoin ongelma, ja suorittamisen sijaan olisi hyvä opetella pysähtymistä ja avun pyytämistä.

Omasta ylikontrollointitaipumuksestaan ja masennusjaksoistaan avoimesti puhuva Kujala muistuttaa, että masennuksesta toipuminen on harvoin suoraviivainen prosessi.

– Olen kärsinyt uupumusjaksoista esimerkiksi yliopistossa ja väitöskirjaa tehdessäni. Myös oma toipumiseni lähti käyntiin vasta, kun uskalsin laskea reippaan ja pärjäävän suojamuurini ja todeta, että en jaksa enää yksin. Muihin tukeutuminen on masennuksesta toipuvalle tärkeää, vaikka se tuntuisikin pelottavalta ja vaikealta.

anna.fi

 

Опубликовано Оставить комментарий

Kaie Hakonen oli supersuorittaja, kunnes jalat pettivät ja näkö hävisi.

Kaie Hakonen kurkistaa koivun rungon takaa. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy nuorten naisten pitkille sairauspoissaoloille. Kaie Hakonen alkoi toipua uupumuksesta, kun hän muutti ajattelutapaansa.

Kaie Hakonen, 39, väläyttää leveän hymyn tarpoessaan lumessa Jämsänjoen rannalla. Nyt hänen hymynsä on aitoa, jota se ei ollut kahdeksan vuotta sitten.

Syksyllä 2016 Hakonen uupui niin, että lihaksista hävisivät voimat ja hän rojahti lattialle. Hän ei pystynyt enää liikkumaan ja myös hänen näkönsä sumeni.

Hakonen toimi tiimijohtajana ja oli supersuorittaja, joka teki 12–13 tunnin työpäiviä. Hän piti myös aina kodin siistinä ja pesi lasten kuravaatteet joka ilta.

– Joustin jatkuvasti rajoistani ja suostuin kaikkiin esimieheni pyyntöihin. Olin niin väsynyt, että itkin joka aamu herätessäni viideltä. Silti yhä puskin eteenpäin ja vedin tekohymyn kasvoilleni.

Kelan mukaan nuorten naisten mielenterveyden häiriöt ovat viime vuosina nousseet pitkien sairauspoissaolojen yleisimmäksi syyksi.

Sairauspäivärahaa mielenterveyssyistä saaneiden määrä kasvoi vuonna 2023 ennätyslukemiin: yli sataantuhanteen suomalaiseen. Kasvu johtuu erityisesti ahdistuneisuushäiriöistä.

Myös osasairauspäivärahojen saajien määrä kääntyi viime vuonna jälleen kasvuun. Nuorilla naisilla suurimpana syynä sen saamiseen ovat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.

Hakosen mielestä kasvavasta osasairauspäivärahan saajien määrästä voidaan päätellä, että moni
uupunut palaa takaisin vanhojen tapojen äärelle oman jaksamisen kustannuksella.

Hänen mukaansa uupumisesta toipumiseen tarvitaan ulkoisten muutosten lisäksi myös ajattelutavan uudistamista.

Työuupumus ei ole Suomessa virallinen diagnoosi, mutta tutkimusten mukaan ahdistuneisuushäiriöiden taustalla on usein uupumusta.

– Hallitusohjelmaan on kirjattu mielenterveyden syystä johtuvien poissalojen vähentäminen. Yksi vastaus siihen on mielenterveyden tuen esille nostaminen, Työterveyslaitoksen työterveyspsykologi Heli Hannonen sanoo.

Perheenäidin sitkuelämää

Hakosen uupumuksen aiheuttama työkyvyttömyys kesti kolme vuotta. Hän katuu, ettei ottanut kehon ja mielen merkkejä uupumuksesta ajoissa vakavasti.

Hänellä oli muun muassa väsymystä, ahdistusta ja alaselkäkipuja. Häneltä lähti myös hiuksia kovan stressin vuoksi ja kuukautiset olivat epäsäännölliset.

– Kaikki oli harmaata, mutta luulin sen johtuvan ainoastaan ruuhkavuosista ja että on pakko vain jaksaa. Elin sitkuelämää ja odotin, että joskus saisin nukkua kunnolla ja minulla olisi aikaa lapsilleni.

Mikä sinua kuormittaa eniten vapaa-ajalla?

Raha-asiat

Ihmissuhteet

Riittämättömyyden tunne

Epävarmuus tulevasta

Joku muu

Näytä tulos

Hakonen sinnitteli niin kauan, ettei ollut enää vaihtoehtoja: keho teki stopin.

– Koin ihan valtavaa häpeää uupumisestani. Tunsin olevani jotenkin huonompi kuin muut, että kaikki muut pystyvät, mutta minä en. Ajattelin aina, että vain heikot uupuvat, mutta en minä.

Hakonen ei olisi koskaan päästänyt itseään niin huonoon kuntoon, jos hän olisi tiennyt, kuinka kauan toipumiseen menee ja kuinka kalliiksi se hänelle tulee.

Kaie Hakola kävelee hiihtoladun vieressä Jämsänjoen rannalla.
Hakonen oli ennen ärtyisä ja tiuskiva äiti. Nyt hän osaa olla läsnä ja hänellä on aikaa lapsilleen. Hän uskoo, että juuri naiset uupuvat, koska he usein kannattelevat muita ja unohtavat itsensä. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Työterveyspsykologi Heli Hannosen mukaan työhyvinvointi ei ole korona-ajan jälkeen palautunut sitä edeltävälle tasolle.

Kiinnittyminen työyhteisöön ja työyhteisöiltä saatu tuki ovat olleet etätöissä vähäisempää kuin ennen koronaa, jolloin oltiin fyysisesti työpaikoilla.

– Työuupumiseen on monia eri syitä. Nuorilla naisilla on usein pieniä lapsia ja he kamppailevat riittävyyden sekä aikataulujen kanssa, kertoo Hannonen.

Mikä sinua kuormittaa eniten työssäsi?

Jatkuva kiire ja aikataulut

Keskeytykset ja viestitulva

Palautteen puute

Hankalat ihmiset ja tilanteet

Joku muu

Näytä tulos

Sisäinen mielenmuutos

Hakonen on ymmärtänyt jälkikäteen, että hän koki valtavaa riittämättömyyden tunnetta, ja se johti uupumukseen.

– Ajattelin, että minut hyväksytään vain silloin, kun teen tarpeeksi. Olin kytkenyt oman arvoni tekemiseeni. Luulin olevani arvokas ainoastaan, jos tuotan yhteiskunnalle, minulla on hyvä titteli ja kaikki näyttää päällepäin tosi hyvältä.

Toipuminen alkoi Hakosen päätöksestä, että hänen lapsensa ansaitsevat äidin. Hän meni psykoterapiaan ja alkoi syödä terveellisesti.

Hakonen päätti tehdä elämästään oman tarinan, jota kukaan muu ei määrittele.

– Teen nyt valintoja, jotka tekevät minulle hyvää ja elän arvojeni mukaan. Kolme tärkeintä arvoani ovat mielenrauha, vapaus ja turvallisuuden tunne.

Hakosen mukaan arvot voivat vaihdella eri elämäntilanteissa. Vaikka lapset ja puoliso ovat hänelle tärkeitä, hän tietää, että voi olla läsnä oleva äiti ja vaimo ainoastaan, jos hänellä on mielenrauha.

Kaie Hakonen kurkistaa koivun rungon takaa.
Hakosen mielestä on tärkeä tunnistaa omat tarpeet ja arvot. Uupumusta voi häneen mukaansa estää asettamalla rajoja ja parantamalla itsetuntemusta sekä itsetuntoa. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Heli Hannonen haluaa muistuttaa, että kaikkeen työhön liittyy kuormitusta. Työpaikoilla on olennaista tunnistaa, mitkä ovat juuri oman työpaikan kuormitustekijät.

– Hoitotyössä ne ovat erilaisia kuin kaupan kassalla. On myös tiedostettava haittaako kuormitus palautumista, vaikuttaako se terveyteen vai onko se jo hyvin hallinnassa.

https://yle.fi/

 

Опубликовано Оставить комментарий

Äidin sanat ja hyvä teko saivat masentuneen Tanjan, 46, aloittamaan liikunnan.

Äidin sanat saivat masentuneen Tanjan, 46, aloittamaan liikunnan | Anna.fiTanja Styf, 46, oli huonossa kunnossa, kun äiti sai patistettua hänet kuntosalille. Liikunnan aloittaminen kohotti kuntoa niin, että lopulta Tanja saattoi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa nelijalkaisesta lenkkikaverista.

”Vuosi 2002 oli muutosten vuosi. Olin mennyt naimisiin Mikan kanssa ja päässyt sairaanhoitajana unelmieni työpaikkaan. Kaikki oli paremmin kuin hyvin, kunnes vuosien varrella käsittelemättä jääneet asiat alkoivat vaivata ja sairastuin vaikeaan masennukseen.

En jaksanut pitää itsestäni huolta. Makasin joko sohvalla tai sängyssä ja liikuin vain vessaan ja jääkaapille. Paino nousi, ja minulla puhkesi kakkostyypin diabetes, mutta en välittänyt.

Tutut käskivät minua ottamaan itseäni niskasta kiinni ja lähtemään lenkille. Arvatkaa vain, lähdinkö. Hyvä, jos jaksoin käydä töissä, enkä lopulta jaksanut sitäkään. Neljä vuotta sitten jäin pitkälle sairauslomalle ja lopulta vuonna 2021 työkyvyttömyyseläkkeelle.”

Liikunnan aloittaminen onnistui – ”Ymmärsin, että äiti oli oikeassa”

”Ilman perhettäni makaisin vieläkin sohvalla – tai huomattavasti syvemmällä. Kolme vuotta sitten äitini totesi, että jos jatkan nykyisiä elintapojani, en elä vanhaksi. Eikä äidin huoli jäänyt vain sanoihin. Hän oli ilmoittanut minut kuntosalille ja maksanut osallistumismaksun. Olin hirvittävän huonossa kunnossa, mutta ymmärryksessäni ei ollut mitään vikaa. Ymmärsin, että äiti oli oikeassa.

Lähdin liikkeelle pienestä. Lupasin äidille, että käyn kerran viikossa kuntosalilla. Jonkin ajan kuluttua kysyin äidiltä, voisimmeko alkaa tsempata toisiamme ja käydä yhdessä treenaamassa. Äiti kävi salilla senioriryhmässä, mutta minulle laiteharjoittelu oli vielä uutta ja kaipasin kaveria. En kauheasti tykännyt salitreenistä, mutta siitä tuleva hyvä olo palkitsi. Pian jaksoin innostua muustakin liikkumisesta: aloitin äidin kanssa vesijumpan ja anopin kanssa joogan.

Kun koronapandemia sulki liikuntapaikat, liikkumiseni uhkasi jäädä. Mika vaihtoi yötyöstä päivätyöhön ja alkoi viedä minua lenkeille lähimetsään. Jonkin ajan kuluttua hän kysyi, huomasinko saman kuin hän: en enää pysähtynyt mäkeen puuskuttamaan kuten ennen.

Kun kuntoni parani, olin valmis toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani, ja hankin meille perhoskoiran. Nyt Eetu ulkoiluttaa minua kolme kertaa päivässä. Eetu on pieni, mutta se jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä. En välttämättä lenkkeilisi lainkaan, ellei minulla olisi kaveria.”

”Haluan olla 80-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin äitini”

”Kaksi vuotta sitten lääkäri ehdotti minulle semaglutidilääkitystä, sillä verensokerini alkoi olla huomattavan korkea. Lääke lisää insuliinin eritystä haimasta, mikä laskee glukoosipitoisuutta mutta myös vähentää ruokahalua. Söin aiemmin yhtä suuria annoksia kuin mieheni ja heti aterian jälkeen kaivoin kaapista jälkiruokaa. Minulla oli tuolloin jatkuva nälkä ja olin 20 kiloa painavampi kuin nyt.

Minulla on tavoite. Haluan olla 80-vuotiaana yhtä hyvässä kunnossa kuin äitini. Olen edelleen ylipainoinen mutta silti tyytyväinen itseeni. Punnitsen itseni joka viikko. Päiväni ei ole pilalla, vaikka lukema olisi sama kuin edellisellä viikolla tai vähän korkeampikin. Minulla on hyvä olla, ja jaksan tehdä asioita ihan eri lailla, ja se riittää.”

https://anna.fi/