Satu Heinon nuoruutta varjostivat likaantumisen pelko ja sairaalakierre. Hänen pakko-oireitaan hoidettiin muun muassa lastenpsykiatrisella osastolla.
– Oireet alkoivat jo 10-vuotiaana. Pesin jatkuvasti käsiäni ja olin tarkka tavaroiden järjestyksestä omassa huoneessa.
Satu sai lukion käytyä, mutta ei pystynyt hakemaan opiskelupaikkaa.
– Jouduin sairaalaan reilun vuoden päästä yo-kirjoituksista. Sairaalahoidon jälkeen tilanteeni muuttui niin pahaksi, että en pystynyt huolehtimaan itsestäni enkä selvinnyt jokapäiväisistä, arkisista asioista.
– Pahimmillaan pelkäsin likaantumista ja likaamista niin paljon, että makasin vain sohvalla tuntikausia liikkumatta.
Syväaivostimulaatio muutti koko elämän
Satu Heino kiinnostui aivostimulaatiosta luettuaan siitä nettiartikkelin.
– Kun oli kokeiltu kaikki lääkkeet ja terapiat, niin hain pakko-oireiden hoidosta tietoa netistä. Vein artikkelin minua hoitavalle psykiatrille. Hän perehtyi asiaan ja sain lähetteen Tampereen yliopistosairaalaan.
Ennen leikkauspäätöstä potilaille tehdään tarkka, moniammatillinen arvionti. Satu Heinolle stimulaatioleikkaus tehtiin Tampereella vuonna 2010. Hän oli yksi ensimmäisistä psykiatrisista potilaista, joille stimulaattori asennettiin.
– Elämäni muuttui, oireet helpottivat ja masennuskin väistyi.
– Pystyin muuttamaan kotikaupungistani Porista Turkuun ja aloittamaan opiskelun. Nyt elän ihan tavallista, normaalia elämää.
Parkinsonin taudista kärsivät suurin potilasryhmä
Syväaivostimulaatiossa potilaan kalloon porataan leikkauksessa kaksi reikää, joista työnnetään elektrodit syvälle aivoihin. Elektrodit yhdistetään solisluun alle asennettavaan virtalähteeseen eli pulssigenetaattoriin.
Ensimmäiset aivostimulaatiohoidot tehtiin Suomessa jo 1990-luvulla Helsingissä ja Oulussa. Stimulaattoreita maahantuovan yhtiön arvioin mukaan niitä on parinkymmenen vuoden aikana asennettu 700-800 kappaletta. Leikkauksia tehdään viidessä yliopistosairaalassa.
– Syväaivostimulaation vaativuus perustuu potillaiden valintaan, kuvantamiseen ja leikkauksen suunnitteluun.
Tampereen yliopistosairaalassa operaatioita on tehty yhteensä noin sata. Puolet potilaista kärsii Parkinsonin taudista. Tampereella on leikattu paljon myös epilepsiapotilaita.
– Sadasta potilaasta 80-90 on saanut sellaisen avun, että heidän elämänlaatunsa on parantunut, Kai Lehtimäki sanoo.
Osa potilaista on toipunut niin hyvin, että he ovat pystyneet palaamaan takaisin työelämään tai opiskelemaan.
Tampereella hoidettu myös kahta masennuspotilasta
Tampereen yliopistosairaalassa aivostimulaatiohoitoa on annettu yhdeksälle psykiatriselle potilaalle. Heistä seitsemän on kärsinyt pakko-oireista ja kaksi vaikeasta ja toistuvasta masennuksesta. Muissa suomalaisissa sairaaloissa ei syväaivostimulaatioleikkauksia ole toistaiseksi tehty masennuspotilaille.
Tampereellakin masennuspotilaiden hoito on vielä kokeellista, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Kaija Järventausta.
– Potilaat ovat kärsinneet ns. hoitoresistentistä masennuksesta. Lääkehoidosta ja terpapiasta ei heille ollut apua, Kaija Järventausta sanoo.
– Toinen masennuspotilaista on toipunut todella hyvin. Toinen potilas on vasta toipumisprosessin alussa eikä hänen tilanteestaan voi vielä paljon sanoa.
Tutkimuskohteina Alzheimer, anoreksia ja addiktiot
Syväaivostimulaatiosta odotetaan helpotusta moniin neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin. Tutkimustyö maailmalla on kiivasta, kertoo neurokirurgian erikoislääkäri Juha Lehtimäki.
– Esimerkiksi Alzheimerin taudista on käynnissä runsaasti tutkimuksia. Samoin syväaivostimulaation käytöstä muissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten anoreksiassa, erilaisissa addiktioissa ja lihavuuden hoidossa. Yksi mahdollinen käyttöalue on Touretten syndrooma.
– Uskon, että stimulointihoitojen määrä kasvaa jopa räjähdysmäisesti, sanoo Lehtimäki.
Ulla Meriläinen
Yle