Kun perheessä on vaikeuksia, vanhempi huolehtii, miten se vaikuttaa lapseen ja kuinka lapsi pärjää? Lapsen näkökulma ja hänen tarpeensa ovatkin tärkeitä, mutta vanhempien yli ei saa kuitenkaan kävellä. Heitä tulee tukea ja kunnioittaa niin, että he voivat itse auttaa lastaan.
1. Lapsen arki on tärkeää saada sujumaan. Mitkä tekijät ovat lasta suojaavia? Kuinka niitä voidaan vahvistaa? Entä mitkä asiat ovat haavoittuvuuksia? Niihin on tarpeen kiinnittää huomiota.
2. Kun vanhempi sairastaa, oleellista ei ole diagnoosi, vaan se, kuinka vanhemman sairaus näyttäytyy lapselle. Jos arjen sujumisessa on haasteita, voidaan tarvita ulkopuolista apua. Avun on oltava konkreettista, se ei saa jäädä sanahelinäksi.
3. Asioista on tärkeää puhua avoimesti ja reilusti, niin että lapsi ymmärtää, mistä on kysymys. Lapsen oloa helpottaa tieto siitä, miksi äiti hermostuu pienestä asiasta suunnattomasti, tai miksi isä ei jaksakaan nousta sängystä aamulla. On tärkeää, että lapsi saa oikean ymmärryksen vanhemman sairaudesta. ”Muistatko, ei tämä ole sinun vikasi.” Lapsen tehtävä ei ole hoitaa vanhempaa. Hänellä on lupa omiin ystäviin ja harrastuksiin.
4. Lasta askarruttavat monet kysymykset: paraneeko vanhempi, voinko minäkin sairastua? Onko lapsella turvaton olo kotona? Lapsi tarvitsee toivon näkökulman ja ikkunan tulevaisuuteen: miten tästä eteenpäin. Hänen on saatava tietää, että vanhempi käy hoidoissa ja apua tulee tarvittaessa. Asiat järjestyvät ja ratkaisuja voidaan miettiä yhdessä.
5. Kun vanhemman kanssa puhutaan lapsen vahvuuksista ja asioista, jotka sujuvat, niin usko omaan vanhemmuuteen vahvistuu. Vanhempaa voimaannuttaa havainto, että vaikeuksista huolimatta moni asia sujuu hyvin. Jokaisesta perheestä löytyy myös ilonhetkiä!
Asiantuntijana perheterapeutti ja psykoterapiakouluttaja Tiina Pouta (projektipäällikkö, Suomen Mielenterveysseura)
Teksti: Ulla-Maija Paavilainen
Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 3/2016
http://www.mielenterveysseura.fi