Korona sai jopa 90 000 suomalaista miettimään itsemurhaa, kertoo tuore tutkimus – oma koira pelasti Janne Keinäsen, kun hän halusi tappaa itsensä
Janne Keinäsellä on viesti kaikille itsetuhoisia ajatuksia hautoville. Hän aikoi muutama vuosi sitten tappaa itsensä, mutta keksi keinon päästä eroon synkistä ajatuksista.
–En uskaltanut ajaa autolla ilman, että koirani oli mukana. Pelkäsin ajavani muuten päin rekkaa tai kalliota. Koiran takia en voinut tehdä niin, koska halusin sille vain hyvää.
Näin 42-vuotias Janne Keinänen ajatteli muutama vuosi sitten.
Aluksi itsetuhoiset ajatukset tulivat mieleen hetkittäin. Sitten ne alkoivat vahvistua ja tuntua loogisilta.
– Minulla oli tapana miettiä kaikki huonot ominaisuuteni valmiiksi. Jos kuka tahansa huomautti jostain, vaikkapa hupparin rispaantuneesta hihasta, ajattelin, että nyt ihmiset huomaavat miten huonot vaatteet minulla on ja että pidän huonosti huolta itsestäni. Se vahvisti negatiivisia ajatuksia.
Lopulta itsemurha-ajatuksista muodostui selvä suunnitelma.
– Tiesin hyvin tarkkaan miten, missä ja milloin teen itsemurhan. Suunnittelin, miten teen sen niin, ettei kukaan löytäisi minua. Halusin, ettei homma jää yritykseksi.
Synkkien ajatusten taustalla oli asioita, jotka Keinänen oli jättänyt menneisyydessään käsittelemättä.
Vuonna 2010 Keinäsen avoliitto päättyi yllättäen vaikeaan eroon.
Kavereita tai harrastuksia ei juurikaan ollut, päivät kuluivat 16-tuntisia työvuoroja tehdessä. Vuoden 2010 lopulla mies poltti itsensä loppuun.
– Sain terveyskeskuslääkäriltä burnout-diagnoosin ja mielialalääkkeet. Makaillessani yksin asunnollani mieleen nousivat väkivaltainen lapsuus, koulukiusaaminen, yksinäisyys ja kaikki epäonnistumiseni. En pystynyt käsittelemään kaikkea kerralla.
Keinänen alkoi saada paniikkikohtauksia ja hän pelkäsi sosiaalisia tilanteita. Silloin mieleen tulivat ensimmäisen kerran itsetuhoiset ajatukset. Niitä alkoi tulla täysin arkisissa tilanteissa: kaupassa, televisiota katsellessa, syödessä tai koiraa ulkoiluttaessa.
Synkät ajatukset tulivat yllättäen, mutta Keinänen ei osannut pelästyä niitä.
– Se tunne oli niin kokonaisvaltainen, että se tuntui loogiselta. Tietenkin minun pitää tehdä jotain itsetuhoista, koska olen niin huono ja arvoton.
Etenkin nuorilla itsetuhoisia ajatuksia
Suomessa tehdään vuosittain noin 800 itsemurhaa. Itsemurhaa yrittäviä arvioidaan olevan noin 10 000–30 000. Koronaviruspandemia on heikentänyt suomalaisten mielenterveyttä entisestään.
Suomen Mielenterveys ry:n (Mieli) tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 90 000 suomalaisella on ollut itsetuhoisia ajatuksia koronakevään ja -kesän aikana.
– Pandemia vaikuttaa niin moneen elämän osa-alueeseen. Yhtäkkiä eristäydytään kotiin, ei nähdä ihmisiä, arjen tuki töissä ja opiskelussa jää pois, kertoo Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.
Heikentynyt mielenterveys ja itsetuhoiset ajatukset korostuivat kyselyn mukaan erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 000 suomalaista. Otos sovitettiin vastaamaan valtakunnallisesti suomalaista väestöä iän, sukupuolen, asuinpaikkakunnan tyypin sekä maakunnan mukaan.
Kukkonen on huolissaan siitä, että apua mielenterveysongelmiin on ollut korona-aikana saatavilla epätasaisesti.
– Monet terveydenhuollon toiminnot ajettiin alas hyvin nopeasti. Esimerkiksi lähetteiden kirjoittamista siirrettiin eteenpäin ja hoitosuhteet eivät alkaneet suunnitellusti. Vertaistukiryhmät on monille elintärkeitä. Kun ne jäivät pois, tilalle ei jäänyt mitään.
Kukkosen mukaan poikkeusolojen aikana ihmiset eivät uskaltaneet hakea tarvitsemaansa apua päivystyksestä. Sen sijaan matalan kynnyksen palveluissa, joita pystyy käyttämään kotoa käsin, yhteydenotot lisääntyivät voimakkaasti.
– Aikaisemmin kriisipuhelimeen tuli yhdeksän itsetuhoista puhelua päivässä. Kesän aikana niitä tuli 20, Kukkonen sanoo.
Miehet eivät hae apua
Tilastokeskuksen mukaan kolme neljästä itsemurhan tehneestä on mies (siirryt toiseen palveluun). Itsemurhan tehneiden miesten keski-ikä on 48 vuotta.
Suomen Mielenterveys ry:n tuoreeseenkyselyyn vastanneista itsemurhaa joskus vakavasti miettineistä miehistä 52 prosenttia ei ole hakenut apua itsetuhoisiin ajatuksiinsa.
Myös Janne Keinänen viivytteli avun hakemista.
– Turpo-koira oli ainoa syy miksi poistuin asunnosta, edes siihen lähimetsään ja kauppaan. Koiran läsnäolosta oli myös apua. Oli luottokaveri, kenelle purkaa fiiliksiä, joita ei kenellekään muulle uskaltanut.
Millään muulla ei ollut Keinäselle mitään merkitystä.
– Vaikeinta oli myöntää itselleen, että tarvitsee apua. Olin pitkään todella synkissä vesissä, vaikka olisin voinut säästää reilusti aikaa kertomalla esimerkiksi kavereilleni omista itsetuhoisista ajatuksistani.
Lopulta Keinänen haki apua keskussairaalan päivystyksestä.
– Koin epäonnistuneeni täysin elämässä joka aspektilla. Jossain oli kuitenkin jäljellä pieni kipinä, että vielä pitää vähän jaksaa, joten menin päivystykseen.
Päivystyksestä mies kuitenkin käännytettiin pois.
– Sairaanhoitaja sanoi, että nämä asiat eivät kuulu meille, täältä ei löydy apua sinulle. Nyt se tuntuu hassulta, koska alle 50 metriä päivystyksen vastaanotosta on mielenterveyspäivystyksen vastaanotto, josta olisin voinut saada apua, jos minut olisi ohjattu sinne.
Päivystyksen reaktio vahvisti Keinäsen arvottomuuden tunnetta.
– Tavallaan sisuunnuin, että pitää sitten itse hoitaa tämäkin.
Keinänen selvitti, mistä voisi saada apua ja asteli seuraavana arkipäivänä mielenterveyspäivystykseen. Hänellä on pelkkää hyvää sanottavaa mielenterveyspäivystyksestä.
– Siellä ei vähätellä asiaa eikä sieltä tule hullun leimaa papereihin.
Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkoselle tilanne on tuttu. Hän kertoo, että avun saaminen sairaalan päivystyksestä on sattumanvaraista.
– Se riippuu alueesta ja jopa vastaanottavasta henkilöstä.
Ajatukset väkisin pois itsemurhasta
Janne Keinäsen mukaan hänen paranemisensa alkoi, kun hän itse oivalsi, että vika on hänen ajattelussaan. Hän sai terapeutilta tilanteeseensa uusia näkökulmia, jotka auttoivat häntä työstämään ajatusmaailmaansa.
– Koen, että oma pää pitää korjata sisältäpäin. Ulkoa ei voida kuin vähän ohjata. Itsetuhoiset ajatukset ovat kuitenkin vain ajatuksia, jotka eivät itsessään ole yhtään mitään. Jos nyt ajattelen, että tähän huoneeseen tulee höyryveturi, niin ei tule.
Keinänen on myös oppinut tunnistamaan omat tunteensa.
– Jos minua nyt harmittaa, pitää miettiä, mitä ajatus aiheuttaa harmituksen. Kun löydän sen asian, vaihdan sen ja ajattelen jotain muuta.
Alkuun itsetuhoisten ajatusten tultua mieleen Keinänen ajatteli väkisin mitä tahansa muuta.
– Kerta toisensa jälkeen sinnikkäästi pohdin esimerkiksi avaruutta. Siitä keksi aina jotain mietittävää. Tärkeintä oli jatkaa avaruuslennon miettimistä, vaikka ahdistus pomppasi mieleen. Lopulta ahdistukselle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jäädä taka-alalle.
Nykyisin Lappeenrannassa asuva Keinänen käy viikoittain terapiassa. Lääkkeitäkin hän kokeili, mutta niistä ei ollut apua.
– On todella vaikeaa yrittää opettaa omaa päätä ajattelemaan eri tavalla. Olen kuitenkin oppinut käsittelemään omia tunteitani ja pystyn nyt kokemaan myös synkät tunteet, mutta niiden vietäväksi ei tarvitse mennä.
Vähän aikaa sitten Keinänen joutui viemään yli 13-vuotiaan Turpo-koiransa lopetettavaksi. Sama koira oli ollut mukana autossa estämässä omistajaansa tekemästä itsemurhaa, kun Keinänen ei uskaltanut lähteä ajamaan ilman sitä.
– Jouduin todella kovasti hallitsemaan itseäni, etten aivan täysin päästä synkkyyttä päälle. Pystyin kuitenkin säilyttämään toimintakykyni ja viemään koiran eläinlääkärille, vaikka siellä murruinkin.
Nyt Keinäsellä on uusi koira, 12 viikkoa vanha amstaffinpentu Pipsa.
«Minulle kuuluu oikein hyvää»
Itsetuhoisia ajatuksia Keinäsellä ei ole ollut kolmeen vuoteen.
– Minulle kuuluu oikein hyvää. Tiedän, että viisi vuotta sitten olisin löytänyt tästä hetkestä paljon synkkiä juttuja, mutta nyt minun ei tarvitse niitä miettiä.
Hän kannustaa muitakin hakemaan apua rohkeasti.
– Se on kaiken sen vaivan arvoista. Ei pidä lannistua, vaikka juuri tänään olisi todella synkkää.
