Läksyt-kansiohin
Suomalaispsykologit kehittivät stressihuudon ja -nyrkkeilyn, jotka auttavat stressin purkamisessa.
Aaaaaaaaaaaa, kajahtaa keskuspuistossa Helsingissä. Huuto peittää lintujen sirkutuksen ja myrskyä enteilevän tuulen huminan, kun kolme naista karkottaa stressiä karjumalla sen ulos kehosta.
Harjoitusta tehostetaan nyrkkeilemällä. Mielikuvissa kuviteltua stressin aiheuttajaa voi sohia mielin määrin, eikä vammoja synny, kun nyrkki osuu ilmaan. Näin päivän stressi ja murheet jätetään metsään. Pitäisi helpottaa.
Stressihuuto on kahden psykologin, Nina Lyytisen ja Kirsti Palosen, kehittämä menetelmä. He ovat järjestäneet useiden vuosien ajan Libanonissa työpajoja palestiinalaisille sosiaalityöntekijöille, joiden työ pakolaisleireissä on erittäin kuormittavaa. Kun traumaattiset stressikokemukset kasautuvat, niillä on pitkäaikaisia vaikutuksia.
Lyytinen ja Palonen huomasivat työpajan alussa, että suunnitelluista rentoutumis- ja rauhoittumisharjoituksista ei ollut hyötyä. Stressin tuottama ylivirittyneisyys oli ryhmässä niin vallitseva, että aluksi minuutinkin rauhoittuminen tuntui ylivoimaiselta.
Psykologit keksivät ottaa mukaan liikunnan ja fyysiset harjoitukset. He veivät stressaantuneet sosiaalityöntekijät ahtaista slummeista ja pakolaisleireistä vuorille patikoimaan, huutamaan ja tekemään pysähtymisharjoituksia. Luonnon vaikutus oli valtava. Luontoretkeä seuraavina päivinä sosiaalityöntekijät osasivat jo rauhoittua. Psykologit pystyivät jatkamaan työtään yleisesti käytetyillä palautumista tukevilla menetelmillä.
Nina Lyytisen mielestä stressihuuto on hyvä menetelmä missä tahansa. Suomessa sitä on kokeiltu vasta satunnaisesti, mutta Lyytisen mukaan se sopii erilaisille ryhmille koululuokista työyhteisöihin. Metsiä Suomessa piisaa. Eikä luontoharjoitusten tarvitse olla ohjattuja. Kuka tahansa voi mennä metsään kävelemään sekä purkamaan ja ennaltaehkäisemään stressiä.
”Metsästä on tullut maailmalla muodikas tapa purkaa stressiä. Japanissa toteutetaan metsäkylpyjä, Yhdysvalloissa Kaliforniassa metsäterapeutit vievät ihmisiä metsään tekemään hengitysharjoituksia ja rentoutumaan”, Lyytinen sanoo.
Liikunta on hänen mukaansa hyvää stressin hoitoa, koska pitkäaikainen stressi kumuloituu ja varastoituu kehoon. Stressistä seuraa ylivireinen olo, jolloin yritykset rauhoittua saattavat jopa lisätä ahdistusta. Liikkuminen purkaa ylivireisyyttä. Sen jälkeen voi jatkaa rauhoittumisharjoituksilla.
Liikkuessa ihminen saa yhteyden omaan kehoonsa. Ryhmässä voi kokea yhteyden toisiin ihmisiin. Yhdessä huutaminen sisältää huumoria, ja nauru vapauttaa energiaa.
Luonto avaa aistit. Metsässä tuoksuu hyvältä, ilma on raikasta hengittää, lintujen sirkutus kuulostaa kivalta, tuuli tuntuu mukavalta iholla ja silmien eteen avautuu kauneutta. Tällainen aistien aktivointi on yksi psykologinen menetelmä.
”Ihmisellä on tapana miettiä menneitä tai murehtia tulevaa. Luonnossa aistikokemusten keskellä opetellaan tapaa olla tässä ja nyt eikä tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Mindfulness-menetelmässä harjoitellaan tietoista läsnäoloa meneillään olevassa hetkessä.”
Luontoharjoituksissa avataan kaikki aistit tuntemaan ja kokemaan, mitä juuri nyt tapahtuu. Harjoitusten etu on myös se, että ne voi palauttaa myöhemmin mieleen. Mielikuvatkin auttavat rentoutumisessa.
Lyytisen mielestä on surullista, että ihmiset kuormittavat itseään liikaa työllä. Vanha sääntö – kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia omaa aikaa ja kahdeksan tuntia unta – on hänen mielestään pätevä. Jos työaikaa venytetään jatkuvasti kymmeneen tuntiin, se nipistää vapaa-aikaa ja vaikuttaa palautumiseen. Myös yöuni vahingoittuu liian pitkistä työpäivistä.
