Ole myönteinen, menestys seuraa perässä.

Läheskään kaikkea elämässään ei voi valita, mutta asenteen voi. Myönteisyys kannattaa, sillä optimisti elää 7–10 vuotta pessimistiä pidempään. Elämä on myös antoisampaa: iloitset enemmän, olet onnellisempi, verenpaineesi on matalampi ja vastustuskykysi parempi, sairauksia on vähemmän ja sosiaalisia suhteita enemmän.
Tämä kaikki käy ilmi tutkimuksista, joissa on mitattu asenteen vaikutusta elämänlaatuun ja elinikään.

Opettele optimistiksi

Parasta on, että optimismi on opittua, joten kuka tahansa voi treenata itsensä optimistiksi.
Selkeimmin optimistin ja pessimistin ero näkyy resilienssissä eli kyvyssä sietää vastoinkäymisiä ja stressiä. Jos hyväksyt vaikeudet mutta et anna niille liikaa valtaa vaan suuntaat huomiosi tulevaan, resilienssi kehittyy.
Vielä yksi porkkana pessimistille: negatiivinen ajattelu näkyy jopa tilipussissa, sillä myönteinen ansaitsee mutrusuuta enemmän.

Anna anteeksi

Kun on vertailtu optimisteja ja pessimistejä, on havaittu selkeä ero kyvyssä antaa anteeksi. Optimisti ei jää märehtimään kokemiaan vääryyksiä, patoa pahaa mieltään ja polta siltoja takanaan vaan pyrkii selvittämään ristiriidat – ja antaa anteeksi.
Iän myötä anteeksiannon kyky lisääntyy. Tämä selittyy elämänkokemuksella: kuusikymppinen ymmärtää jo, ettei kukaan ole täydellinen.

Tee itsesi tarpeelliseksi

Naiset elävät miehiä pidempään ja tekevät enemmän vapaaehtoistyötä. Näillä asioilla saattaa olla yhteys. Kun kylvät hyvää ympärillesi, lisäät samalla omaa hyvinvointiasi.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoistyötä tekevät ovat onnellisempia ja terveempiä: heillä on esimerkiksi vähemmän depressiota kuin oman navan tuijottelijoilla. Tämä on helppo ymmärtää, sillä kun suuntaa huomion pois itsestä ja kiinnostuu maailmasta, jaksaa ajatella valoisammin ja olla aktiivisempi.
Muiden auttaminen lisää myös myötätuntoa. Se taas vahvistaa sosiaalisia suhteita ja saa elämän tuntumaan arvokkaalta. Jokainen tarvitsee kokemuksia tarpeellisuudesta — ilman niitä elämästä on vaikea löytää mitään mieltä.
Asiantuntija: geriatrian professori Timo Strandberg, Helsingin ja Oulun yliopistot ja HYKS.
Lähde — hyvaterveys.fi