Позвонить - 358 - 40 - 5689681

Home » Из личного опыта » 15-vuotias tyttö istui sillan kaiteella odottamassa rekkaa, jonka alle hypätä

15-vuotias tyttö istui sillan kaiteella odottamassa rekkaa, jonka alle hypätä

Nainen nojaa sillan kaiteeseenIlman ohikulkijan suurta auttamishalua Petra Peipon elämä olisi kenties jo päättynyt.

Sinä iltana 15-vuotias Petra Peippo oli karannut hoitolaitoksesta ja istui Huokausten sillan kaiteella Lappeenrannan keskustan tuntumassa.

Muutaman metrin alempana siinsivät vilkas maantie ja rautatie.

– Istuin tässä sillan kaiteella ja odottelin junaa tai rekkaa. Olin päättänyt riistää itseltäni hengen, kertoo Petra Peippo.

Olin kirjottanut läheisimmilleni viestit, laskin puhelimen alas. Istuin ja hengitin syvään, muutama ihminen tuolloin käveli ohi, eivät reagoineet mitenkään.

Petra Peippo Facebook-kirjoituksessaan

Siitä hetkestä on nyt melko tarkalleen neljä vuotta. Yhtä pitkä aika on kulunut siitä, kun Petra Peippo on viimeksi Huokausten sillalla käynyt.

Nyt hän on tässä satunnaisen ohikulkijan ansiosta. Petra Peippo muistaa, että auttaja oli nuori nainen. Hän haluaa löytää naisen ja kiittää, sillä nainen pelasti hänen elämänsä.

Kaikki kaatui päälle

Petra Peippo palaa muutaman vuoden takaiseen lapsuuteensa.

– Kaikki koulukiusaamiset, itseinho, nuoren ihmisen ongelmat. Kaikki tuntui silloin kaatuvan päälle.

Peruskoulun kuudennella luokalla eli 12-vuotiaana hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus. Asiat alkoivat hiljalleen kasaantua.

Yläkoulun aikaan Petra Peippo asui nuorten psykiatrisessa hoitolaitoksessa Lappeenrannassa, mutta siitä huolimatta hän ei tuntenut saavansa apua.

– Olisin kaivannut tukea ja kannustusta. Se ei paljon lohduttanut, että minua vahdittiin 24/7.

Taipalsaarentie Lappeenrannassa
Alla kulkee vilkasliikenteinen Taipalsaarentie. Petri Kivimäki/Yle

Hoitolaitoksessa Petra Peippo tunsi olonsa turvattomaksi. Hän odotti, että joku olisi jutellut hänen kanssaan ja kysynyt, miten voit.

– Kerran viikossa muistaakseni oli sellainen hetki, että pääsi hoitajan kanssa juttelemaan kunnolla.

Jäljelle jäi enää epätoivo.

– Huusin apua, mutta kukaan ei auttanut.

Kunnes tulit sinä. Autoit alas, halasit ja sanoit ohikulkijoille että soittaisivat ambulanssin. Sanoin ettei tarvitse, olen läheisellä osastolla hoidossa. Sanoin muistaakseni, että voin yksinkin sinne kävellä, mutta ei. Sinä saatoit minut, koko matkan olin kainalossasi, juttelit minulle mukavia.

Petra Peippo facebook-kirjoituksessaan.

Suomessa itsemurhan tekee vuodessa yli 800 ihmistä. Itsemurhaa yrittäviä on joka vuosi arviolta 30 000.

Itsemurhien ehkäisykeskus on tavannut yli 1 000 itsemurhaa yrittänyttä henkilöä. Keskuksen kriisityöntekijä Harri Sihvolan mukaan ihminen ei yleensä päädy itsemurhaan hetken mielijohteesta.

– Se on pitkä prosessi. Joillakin tarina alkaa jo omien vanhempien elämästä, joillakin omasta varhaislapsuudesta. Itsemurhayrityksen selittäminen jollain yhdellä syyllä on virheellistä, sanoo Sihvola.

Nainen kävelee hymyillen sillalla
Sillalta on matkaa Petra Peipon silloiseen hoitopaikkaan muutama sata metriä. Petri Kivimäki/Yle

Petra Peippokin uskoo, että itsemurhaa pohtivien määrä on suuri, mutta harva niistä ajatuksista tietää. Huoli läheisistä pitää ihmisen hengissä.

– Taustalla ovat työ, lainat, lapset, perhe ja suku. Niitä ei vain voi jättää, pohtii Peippo.

Myös Petra Peipolla oli 15-vuotiaana läheiset ja perhe.

– Silloin vain ajattelin, että hällä väliä. Oletin, että kerran se vain heitä kirpaisee ja he pärjäävät ilman minuakin.

Jos en aivan väärin muista, kerroit opiskelevasi psykologiksi/psykiatriksi/psykologiaa. Ja ai niin, totta kai kerroit silloin nimesi. Se nimi oli vuoden minulla tallessa. Ajattelin ottavani yhteyttä, kun olen siihen valmis.

Petra Peippo Facebook-kirjoituksessaan.

15-vuotias Petra Peippo istui Huokausten sillan kaiteella odottamassa sopivaa hetkeä hypätä.

Neljä, viisi ihmistä käveli ohi. Kukaan ei tehnyt mitään, kunnes yksi nainen pysähtyi.

– Hän otti minut sieltä väkisin pois. Sitten hän kysyi minulta, että mitä kuuluu. Hän oli valmis soittamaan ambulanssin ja viemään minut hoitoon. Hän pelasti minut, kertaa Petra Peippo joulukuisia tapahtumia.

Petra Peippo
Petra Peippo on nyt valmistunut ammattiin ja toivoo vielä saavansa valkolakin.Petri Kivimäki/Yle

Auttaja saattoi Petra Peipon takaisin hoitolaitokseen, josta Peippo oli aiemmin karannut. Auttaja piti häntä koko ajan kainalossaan.

– Hän varmasti yritti viedä ajatuksiani muualle, kun puhui niin mukavia.

Vuoden ajan Petra Peippo keräsi rohkeutta ja etsi oikeaa hetkeä kiittää pelastajaansa. Oikeaa hetkeä ei vain tullut. Lopulta auttajan nimi katosi ja hävisi muistista.

Saavuttiin perille, tuskin edes typeränä sinua edes kiitin. Jäit juttelemaan hoitajille. Nyt haluaisin kasvokkain kiittää. Mutta mistä löydän sinut? Ulkonäöstä en juurikaan muista, talvivaatteet sinulla oli päällä.

Petra Peippo Facebook-kirjoituksessaan

Viime maanantaina Petra Peippo lopulta rohkaistui ja alkoi etsiä pelastajaansa sosiaalisen median avulla. Etsintäkuulutuksen hän laittoi Facebookin eri ryhmiin.

Kului pari tuntia, kun Lappeenranta-ryhmässä viestin nähnyt nainen otti Petra Peippoon yhteyttä.

– Hän oli todella hämmentynyt. Kertoi miettineensä minua aina silloin tällöin, kertoo Petra Peippo.

Pelastaja ei Petra Peipon mukaan halua tulla julkisuuteen, koska hänen mielestään teko oli sellainen, mikä kenen tahansa olisi pitänyt tehdä. Hän ei halua erityistä huomiota tai kiitosta. Peippo kuitenkin haluaa kertoa tarinansa, jotta ihmiset pitäisivät toisistaan huolta ja auttaisivat tuntematontakin hädässä olevaa

Joka tapauksessa Petra Peippo on pelastajalleen äärettömän kiitollinen. Hänellä kävi hyvä onni, sillä niin moni oli jo kävellyt ohi. Pelastaja kuitenkin pysähtyi.

Juttele arkisia asioita

Itsemurhien ehkäisykeskuksen kriisityöntekijä Harri Sihvola on työskennellyt 14 vuotta itsemurhia yrittäneiden ihmisen parissa. Hänen mukaansa Petra Peipon tarina kuulostaa hyvin tutulta, sillä hyvin monet itsemurhayritykset ovat päättyneet sivullisen väliintulon takia.

Keskustelu ja arkisista asioista jutteleminen on paras keino, jos tapaa itsetuhoisen ihmisen.

– Joku satunnainen ohikulkija on ollut huolissaan toisen synkistelystä ja ruvennut kyselemään kuulumisia. Mikä tahansa satunnainen puhekontakti estää ihmisen itsemurhayrityksen, kertoo Sihvola.

Petra Peippo selin Huokausten sillalla
Huokausten silta johtaa koulujen ääreen ja entiselle varuskunta-alueelle.Petri Kivimäki/Yle

Sihvola kertoo, että kannattaa kysellä ihan tavallisia asioita: «Onpas kiva, kun on kevät tulossa», «Onpas nätti päivä tulossa», «Mihin junaan olet menossa?», «Onko sinulla kaikki hyvin?», «Mikä sinun nimesi on?»

– Joku pysähtyy, auttaa alas kaiteelta, juttelee ja tarttuu olkapäästä. Sillä tavalla ihmiset auttavat toisia ihmisiä.

Puhumisella on tärkeä osuus, sillä se tuo ihmisen aivot takaisin rationaaliselle alueelle ja avun vastaanottaminen alkaa olla mahdollista.

– Todennäköisesti myös tämän tarinan nuori nainen on tiennyt mistä apua saa, mutta kun hän on ollut itsetuhoisessa tilassa, ei avun saamisen mahdollisuus ole edes käynyt mielessä. Mahdollisuus ottaa apua vastaan on vasta silloin, kun aivot toimivat kunnolla, kertoo Harri Sihvola.

Jos kyseessä on akuutti itsemurhatilanne, kannattaa Sihvolan mukaan soittaa hätäkeskukseen.

Petra Peippo uskoo, että ihmisiä pelottaa alkaa kysellä vieraalta ihmiseltä kuulumisia.

– Ihmiset eivät tiedä, miten auttaa. Mutta eihän siihen ole aina oikeata vastausta. Tärkeintä on, että yrittää auttaa.

Elämä hymyilee jälleen

Nyt neljä vuotta myöhemmin 19-vuotias Petra Peippo kävelee Huokausten sillalla hymyillen. Hän vaikuttaa hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä elämäänsä.

– Kiitos kysymästä, erittäin hyvää kuuluu.

Peippo valmistui viime kesänä lähihoitajaksi. Nyt arki kuluu vanhusten parissa. Lisäksi hän on aloittanut lukion, ja haaveena on saada valkolakki.

Neljän vuoden takaisen pelastajansa hän tapaa tulevana lauantaina.

Katse piirtyy Huokausten sillan alla kulkevalle maantielle.

– Kun itselläni oli tuska ja paha olla, en oikeasti pystynyt ajattelemaan, mitä se itsemurha olisi minun perheelleni tarkoittanut. On pelottavaa miettiä, että silloin olin valmis menettämään kaiken ja heittämään kaiken pois.

Добавить комментарий

Ваш e-mail не будет опубликован. Обязательные поля помечены *