Työuupumuksesta voi päätyä masennusdiagnoosilla sairauslomalle

Työuupumukseen on syytä puuttua ajoissa, ettei se kehity masennukseksi. Kumpaakaan ei pitäisi hävetä.

Töihin meneminen ahdistaa, asioita unohtuu ja tulee virheitä. Kiire puskee päälle, mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Työkavereiden kanssa tulee riitaa. Mistä on kyse, mitä pitäisi tehdä?
Työuupumus, burnout, on salakavala prosessi, johon pitäisi puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vastuu on yhtä lailla työntekijällä itsellään kuin työkavereilla ja esimiehelläkin. Jos työntekijällä tuntuu menevän huonosti, hän tarvitsee apua.
Työuupumus sekoitetaan helposti masennukseen ja toisinkin päin. Rajan vetäminen voi olla hankalaa, mutta se on myös oleellisen tärkeää moneltakin kannalta.
Ensinnäkin: masennus on sairaus, jota tulee hoitaa lääketieteen keinoin. Työuupumuksen syyt taas ovat yleensä työssä, joten sitä hoidetaan ensisijaisesti parantamalla työoloja.
Työuupumusta ei määritellä sairaudeksi, joten sitä ei löydy tautiluokituksesta. Se tarkoittaa, että pelkästään sen pohjalta ei saa etuuksia eli esimerkiksi palkallista sairauslomaa. Työuupumus voi kuitenkin aiheuttaa sairauden oireita, kuten unettomuutta tai sydämen rytmihäiriöitä. Tai masennusta. Oireisiin tarvitaan hoitoa, ja diagnoosi määräytyy niiden perusteella.

”Jos työuupumukseen ei saa apua eikä työtilanne muutu, sairastumisen riski kasvaa.”

”Työuupumus kehittyy vähitellen, eikä sille ole määritelty selkeitä kriteereitä, kun taas masennukselle tällaiset kriteerit ovat olemassa. Masennusta voi esiintyä millä tahansa elämänalueella, kun työuupumus liittyy työhön”, Työterveyslaitoksen työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola määrittelee. Ahola on tehnyt muun muassa väitöskirjansa työuupumuksen yhteydestä terveyteen.

”Omissa tutki­muksis­sani on käy­nyt ilmi, että työ­uupu­mus voi joh­taa masen­nukseen. Jos työ­uupu­mukseen ei saa apua eikä työ­tilanne muutu, sairas­tumisen riski kasvaa. Toisaalta jos on masentunut, se voi heikentää työsuoritusta ja ennen pitkää lisätä puolestaan työuupumuksen riskiä, mutta tämä suunta on harvinaisempi.”
”Yleisesti voi sanoa, että mitä pitempään työntekijä on uupunut, sitä todennäköisemmin se aiheuttaa sairauksia, jolloin oireita on vaikeampi erottaa masennuksesta”, Ahola sanoo.
Arkijärki sanoisi, että työssä uupuneen pitäisi päästä lepäämään eli sairauslomalle. Ahola korostaa, että lepo ei välttämättä ole oikea keino.
”Työuupumukseen ei ylipäätään auta se, että hoidetaan vain ihmistä tai että tsempataan häntä jaksamaan.”
Tämä on todettu tutkimuksellakin. Uupunut ei saa apua meditaatiosta tai sosiodraamasta, ellei työoloissa tapahdu muutosta. Työuupumuksen todellisia syitä ei tule peitellä.
”Sairauslomaan päädytään, jos työntekijä ei ole työkykyinen. Hoidon jälkeen avain pysyvään ratkaisuun löytyy työpaikalta.”

”Työuupumukseen ei auta se, että hoidetaan vain ihmistä tai että tsempataan häntä jaksamaan.”

Työpaikoilla on kehitetty erilaisia varhaisen tuen malleja. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos työntekijälle alkaa esimerkiksi kasaantua poissaoloja erilaisista syistä.
Avainroolissa on yleensä esimies.
”Esimiehen ei pidä olla lääkäri, mutta hänen vastuullaan on se, että työ ei saa tuottaa vaaraa työntekijän terveydelle. Tarvittaessa esimies voi kysyä neuvoa työterveydenhuollosta.”
Varhainen puuttuminen ei ole helppoa esimiehelle eikä työntekijällekään. Kynnys puhua voi olla korkea monestakin syystä. Ahola muistuttaa, että säännölliset kehityskeskustelut ovat tässä keskeisessä asemassa.
Diagnoosilla on väliä, mutta niissä on myös suuria ristiriitaisuuksia. Ei vähiten siksi, että työntekijät itse pelkäävät diagnoosimerkintöjä.
Työuupumukselle on olemassa lisäkoodi, joka on mahdollista lisätä varsinaisen diagnoosin, vaikkapa sydänoireiden, yhteyteen. Työntekijästä koodi saattaa kuitenkin vaikuttaa oireiden vähättelyltä: ”ne johtuvat vain työpaineista”.

”Sekä työuupumuksesta että masennuksesta parannutaan. Ne ovat erittäin yleisiä, eivätkä ne välttämättä jätä jälkiä.”

Joskus taas lääkäri voi antaa burnoutin kokeneelle herkemmin masennusdiagnoosin varmistaakseen työntekijän sairausloman, mutta tässä on riskinä juuri se, että silloin kukaan ei puutu työn ongelmiin.
Työntekijää saattaa hirvittää masennusdiagnoosi, koska sillä on vahva stigma, vielä vahvempi kuin uupumisella.
Kirsi Ahola toivoo, että leimoista päästäisiin kokonaan eroon.
”Niitä vastaan on yritetty paljon taistella. Sekä työuupumuksesta että masennuksesta parannutaan. Ne ovat erittäin yleisiä, eivätkä ne välttämättä jätä jälkiä.”
Vaikka työssä jaksamisesta, työn kuormittavuudesta ja koko työelämän murroksesta puhutaan nykyään paljon, Suomesta ei yllättäen löydy tuoretta tutkimusta työuupumuksen yleisyydestä. Tätä Kirsi Aholakin ihmettelee.
”Työelämässä on nykyään niin monenlaisia todellisuuksia. Niistä pitäisi saada lisää tietoa.”
www.hs.fi