Tutkijat havaitsivat, että SSRI-lääkkeiden käyttö missä tahansa raskauden vaiheessa lisää sikiön kuoleman riskiä.
Kirjoittanut: Peter Simons -15.7.2024
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.
Psychiatry Research -lehdessä julkaistun uuden tutkimuksen (linkki) mukaan masennuslääkkeiden käyttö raskauden aikana on yhteydessä lisääntyneeseen keskenmenojen ja sikiökuolemien riskiin. Tutkijat tarkastelivat tietoja kahdella eri tavalla: olemassa olevien tutkimusten systemaattisella katsauksella ja suhteettomuusanalyysillä (disproportionality analysis) WHO:n turvallisuustietokannan VigiBasen avulla.
”Tutkimuksemme osoittaa, että altistuminen [masennuslääkkeille] erityisesti raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana näyttää olevan yhteydessä sikiökuolleisuuteen”, tutkijat kirjoittavat.
Tutkimusta johtivat Pierre Desaunay ja Fabian Guénolé Caenin yliopistollisessa sairaalassa Ranskassa.
Tutkijat löysivät 18 tutkimusta, joissa oli verrattu masennuslääkkeitä käyttäneitä raskaana olevia henkilöitä niihin, jotka eivät olleet käyttäneet masennuslääkkeitä raskauden aikana. Systemaattisessa katsauksessa nämä tutkimukset identifioitiin ja analysoitiin PRISMA- ja COSMOS-E-ohjeistusten mukaisesti.
Tutkijat havaitsivat, että SSRI-lääkkeiden käyttö minkä tahansa raskauskolmanneksen aikana lisää keskenmenojen/sikiökuolemien riskiä. He havaitsivat myös, että erityisesti (minkä tahansa) masennuslääkkeiden käyttö ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana lisäsi sikiökuolemien riskiä (sikiön kuolemaa kohtuun myöhemmin raskauden aikana).
Vain yhdessä tutkimuksessa tutkittiin keskenmenoja/sikiökuolemia yleisesti (kaikki muut keskittyivät tiettyihin tuloksiin, kuten sikiökuolemiin eli sikiön kuolemiseen myöhemmin raskauden aikana). Kyseisessä tutkimuksessa verrattiin 972:a raskautta, joiden aikana oli käytetty SSRI-lääkkeitä, 3878:aan raskauteen, joiden aikana ei oltu käytetty SSRI-lääkkeitä, ja tutkimus osoitti, että lääkkeet yli kaksinkertaistivat keskenmenon/sikiökuoleman todennäköisyyden (vetosuhde / odds ratio 2,23). Tutkijat toteavat, että tutkimuksessa otettiin huomioon joitakin sekoittavia tekijöitä, kuten demografiset ominaisuudet, päihteiden käyttö ja pariteetti/synnyttäneisyys.
Tämän jälkeen tutkijat tarkastelivat muita tutkimuksia, joissa keskityttiin sikiökuolemiin (stillbirth). Viidessä näistä tutkimuksista havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys masennuslääkkeiden käytön ja sikiökuolemien välillä, kun taas muissa tutkimuksissa ei havaittu vaikutusta. Tutkijat havaitsivat, että tämä vaikutus oli selvin, jos masennuslääkkeitä oli käytetty ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, mikä saattaa selittää sen, miksi joissakin tutkimuksissa yhteyttä ei ole havaittu.
He totesivat, että havainto liittyi myös tutkimuksen laatuun: isoimmissa ja vahvimmissa (most powerful) tutkimuksissa todettiin, että masennuslääkkeet olivat yhteydessä sikiökuolemiin:
”Suurin osa tutkimuksista, joiden tulokset olivat merkitseviä (significant), olivat metodologiselta laadultaan korkeatasoisia, mikä ei ollut tilanne muiden tutkimusten kohdalla. Kokonaisuutena nämä tulokset viittaavat siihen, että sikiön kuoleman/kuolleena syntymisen riski on hieman suurentunut -mikä tulee esille vain vahvimmissa tutkimuksissa (in the most powerful studies) – erityisesti kun sikiö altistuu masennuslääkkeille varhaisraskauden aikana”, tutkijat kirjoittavat.
Tämän jälkeen tutkijat tekivät Vigibase-järjestelmästä suhteettomuusanalyysin (disproportionality analysis). Tämä tarkoitti, että tietokantaa, jossa ilmoitetaan eri lääkkeiden haittavaikutuksista, käytiin läpi, jotta saataisiin selville, onko sikiökuolemista jonkun lääkkeen kohdalla ilmoituksia odotettua enemmän. He havaitsivat, että SSRI-lääkkeet sitalopraami (Celexa), paroksetiini (Paxil) ja sertraliini (Zoloft), SNRI-lääke venlafaksiini (Effexor) ja vanhempi trisyklinen masennuslääke klomipramiini olivat yhteydessä odotettua useammin sikiökuolemia koskeviin ilmoituksiin. Klomipramiini oli selvimmin yhteydessä sikiökuolemiin.
Vigibase-analyysin perusteella he päättelivät, että suurin riski liittyy masennuslääkkeiden käyttöön raskauden alkuvaiheessa (ensimmäisellä kolmanneksella).
Tässä nimenomaisessa tutkimuksessa ei otettu huomioon joitakin mahdollisia sekoittavia tekijöitä, kuten hoitoaihesekoittuneisuutta (confounding by indication) (ajatus, että vakavampaa masennusta sairastavilla henkilöillä sikiökuolemien määrä saattaa olla suurempi, vaikka he eivät käyttäisikään masennuslääkkeitä). Aiemmissa tutkimuksissa, joissa tämä tekijä on otettu huomioon, on kuitenkin todettu, että syynä ovat lääkkeet, ja on jopa todettu, että hoitamattomalla masennuksella on joillakin osa-alueilla suotuisa vaikutus.
Tämä tutkimus täydentää laajaa näyttöpohjaa psyykenlääkkeiden vaikutuksista raskauden aikana. Erityisesti tutkimuksissa on havaittu, että masennuslääkkeiden käyttö raskauden aikana on yhteydessä vauvojen huonoihin tuloksiin, kuten vastasyntyneen vieroitusoireyhtymään.
Eräässä äskettäisessä tutkimuksessa havaittiin, että raskauden aikana psyykenlääkkeille altistuneilla vastasyntyneillä oli paljon suurempi riski ennenaikaiseen syntymään, hengitysvaikeuksiin, verenkiertohäiriöihin ym. – 40% verrattuna alle 3% vastasyntyneistä, jotka eivät altistuneet psyykenlääkkeille.
Eräässä toisessa tutkimuksessa havaittiin, että epilepsialääkkeet, joita määrätään usein kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin saaneille, ovat yhteydessä autismidiagnoosien, ADHD-diagnoosien ja älyllisen kehitysvammaisuuden suurentuneeseen riskiin.
****
Desaunay, P., Eslier, M., Alexandre, J., Dreyfus, M., Chrétien, B., & Guénolé, F. (2024). Antidepressants and fetal death: A systematic review and disproportionality analysis in the WHO safety database (VigiBaseⓇ). Psychiatry Research, 339, 116048. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2024.116048 (Link)
Peter Simons on aiemmin ollut akateeminen psykologian tutkija. Nyt hän pyrkii tiedekirjoittajana tarjoamaan maallikoille näkymän psykiatrisen tutkimuksen joskus vaikeaselkoiseen maailmaan. Mad in America -lehden blogien ja henkilökohtaisten tarinoiden toimittajana hän arvostaa niiden henkilöiden tarinoita, joilla on omakohtaista kokemusta psykiatrisesta järjestelmästä, ja jakaa tietoa vaihtoehdoista biomedikaaliselle mallille.
